2020

 2020 oli mielenkiintoinen ja erilainen vuosi. Se oli myös ensimmäinen vuosi täällä blogissa, kun en julkaissut yhtään postausta. Olihan se ajatuksissa, mutta maailmanlaajuinen pandemia ja muuta sellaista tuli ja sekoitti meidän arjen pakkaa. Blogiin ei ollut voimavaroja, mutta siellä se kutkutteli taustalla ja toivon, että tänä vuonna olisi silloin tällöin aikaa kirjoitella tännekin. Instagramin puolella olen päivitellyt koko ajan aktiivisemmin, mutta ei se ole sama juttu joten katsotaan jos riittäisi energiaa myös tänne blogiin. 


Nyt ajattelin kertoa teille meidän vuodesta 2020. 


Tammikuussa Aamos aloitti päivähoidossa ja harjoiteltiin sitä. Itse olin opintovapaalla ja tein opintoja kotona, joten oli mahdollista pitää päivät lyhyinä. Lähdettiin mummin ja vaarin kanssa viikoksi Teneriffalle, juuri ennen kuin korona alkoi leviämään maailmanlaajuisemmin. 

Helmikuussa arki oli tasaista. Tein opintoja aina kun ehdin ja Aamos oli hoidossa aina kun ei ollut kipeä, eli suhteellisen vähän. Maaliskuun alussa ehdittiin vielä käydä Jyväskylässä ja vietettiin kummityttöni ristiäisiä. Pari päivää kotiin paluun jälkeen alkoikin uudenlainen arki, kun koko maa sulkeutui ja lapset jäivät pois päiväkodista. Huhtikuussa karattiin mökille, kun Uudenmaan sulku päättyi ja nautittiin keväästä ihan täysillä. Ulkoiltiin paljon ja keskityttiin olemiseen. 

Toukokuussa nautittiin auringosta ja ystävien seurasta. Kotona oleminen ja korona-arki alkoi kuormittaa ja haavelin jo töihin paluusta. Kesäkuussa lomailtiin pari viikkoa mökillä perheen kanssa ja sitten palasinkin töihin. Kesä pelattiin arjen palapeliä, kun molemmat vanhemmat tehtiin vuorotyötä. Kovin montaa yhteistä vapaa päivää perheenä ei saatu kesällä viettää, mutta selvittiin ja saatiin homma toimimaan. Kesä vahvisti ajatusta siitä, että kahden vuorotyöläisen arki ei ole meidän perheen juttu ja aloin aktiivisemmin etsiä päiväpainotteista työtä syksyn tullen. Vietettiin ihana perheen yhteinen vapaa päivä Luukin ulkoilualueella ja heinäkuussa lomailtiin lasten kanssa viikko Leppävirralla ja Jyväskylässä.

Syyskuun alussa lähdettiin parin viikon roadtripille Lappiin. 2900 km - Tampere, Oulu, Rovaniemi, Saariselkä, Utsjoki, Pyhä, Oulu ja Leppävirta. Huikean mahtava reissu, mistä nautittiin koko perhe. Minä aloin haaveilla jälleen vuodesta Lapissa ja kotiin päästyämme alettiin suunnitella seuraavaa reissua. Loppusyksy sujui minun osaltani tiukasti opiskellessa - sain kuin sainkin lopputyöni tehtyä aikataulussa ja marraskuun lopulla juhlin ystävien kanssa pakettiin saatuja opintoja.  

Yllättäen ystävän kautta sain myös uuden työn - toivomani päivätyön ja aloitin uudessa hommassa joulukuun alusta. Joulukuu menikin opetellessa uuteen arkeen ja joulun tuloa fiilistellen. Ollaan lasten kanssa lomailtu nyt pari viikkoa ja vielä muutama päivä on lomaa tiedossa ennen arkeen paluuta. 



























Millainen teidän vuosi 2020 oli? 


Enemmän meidän arkea Instagramissa!


Piparipalat

Mää en oo oikein koskaan ymmärtänyt mokkapaloja, enkä niitä siksi juuri koskaan tee. Nyt kuitenkin keksin jostain, että pakko saada jouluisia mokkapaloja ja lähdin tutkimaan, että onko sellaisiin ohjetta jossain. En löytänyt etsimääni, mutta löysin jotain vieläkin parempaa - nimittäin pellille tehtävien piparipalojen ohjeen. Niin hyvää! Suussa sulavaa suorastaan.

Pohja

4 kananmunaa
2 dl sokeria
6 dl vehnäjauhoja
1 tl piparkakkumaustetta
1 maustemitta maustepippuria
3 tl leivinjauhetta
2 dl kauramaitoa
200 g margariinia
0,5 dl tummaa siirappia

Vatkaa munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja lisää maidon kanssa vuorotellen taikinaan. Sekoita varovasti joukkoon myös siirappi sekä pehmeä margariini. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina uunipellille ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.


Kuorrute

200 g voita
0,75 dl tummaa siirappia
2 tl piparkakkumaustetta
vajaa 1 maustemitta maustepippuria
4 dl tomusokeria

Laita kattilaan voi, siirappi sekä mausteet. Kun voi on sulanut, anna seoksen kiehahtaa ja keitä miedolla lämmöllä pari minuuttia. Ota kattila pois levyltä ja lisää tomusokeri. Sekoita tasaiseksi. Kuorrutetta voi lämmittää vähän, jotta tomusokeri sekoittuu tasaisemmin ja kuorrutetta on helpompi levittää vähän lämpimänä myös. 

Levitä kuorrute vähän jäähtyneen kakkulevyn päälle tasaisesti ja koristele nompparelleilla. Leikkaa paloiksi kun kuorrute on jähmettynyt. 





Minä aion tehdä tätä herkkua kiitokseksi päiväkodin aikuisille ja ehkä myös johonkin muuhun joulupakettiin tätä eksyy. 

Kana(ton)wokki

Tässä meidän perheen aikuisväen yksi tämän hetkinen suosikkiruoka. Tytötkin tätä syövät, mutta mikään heidän suosikkinsa tämä ei ole. Minä tykkään tätä kokata, koska wokkia on nopea tehdä muun lomassa ja tälläiseen ruokaan löytyy kaapista aineksia aina. Minä teen tämän nykyään lähes aina noista Hälsans Köketin soijasuikaleista, joita löytyy pakastimesta koko ajan. Kasvisruokaa, joka maistuu kaikille - eikä kukaan edes huomaa, että ruoassa onkin soijasuikaleita kanan sijaan. 



Kana(ton)wokki

1 iso punasipuli
1 makea suippopaprika
1 valkosipuli (yksikyntinen)
2 porkkanaa
kourallinen pakastepapuja
kourallinen cashewpähkinöitä

1 rkl soijakastiketta
1 rkl chilikastiketta
2 rkl vettä

300 g maustamattomia kanasuikaleita TAI 1 pkt Hälsans Kök soijasuikaleita
tummaa siirappia
chilijauhetta
paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria

2 pkt pikanuudeleita tai 100 g muita nuudeleita

Suikaloi sipulit, paprikat ja porkkanat sekä silppua valkosipuli. Paista ja mausta kana- tai soijasuikaleet wokkipannussa ja siirrä sivuun odottamaan. Kypsennä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, kaada vesi pois ja jätä sivuun. 

Kuumenna wokkipannussa hieman öljyä ja wokkaa sipuleita ja paprikoita muutama minuutti. Lisää joukkoon porkkanat sekä pavut ja anna paistua hetki. Lisää vielä cashewpähkinät, paistetut kanat ja kypsät nuudelit. Sekoita soija- ja chilikastike veteen ja lisää seos wokkiin. Anna paistua vielä hetki. 

Tarjoile sitruunalohkojen kanssa. 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Perhekuplan Facebook ja kotisivut

Syksyistä sisustusinspiraatiota Habitare -messuilta

Yhteistyössä Messukeskus


Minulla on valtava sisustuskuume. Ehkä osittain ainakin siksi, että tämän hetkinen koti on vaan väliaikainen ja odotan jo kovasti että päästään takaisin omaan kotiin ja pääsen sisustamaan uutta keittiötä sekä kylpyhuonetta. Ideoita on valtavasti ja käytiin tänään lasten kanssa hakemassa vähän lisää inspiraatiota Messukeskuksen valloittaneilta Habitare-messuilta.

Me päästiin bloggaajapassin ansiosta messuille vähän ennen kuin ne aukenivat yleisölle, joten siellä oli alkuun kivan väljää kierrellä. Valtavan paljon osastoja ja valtavan paljon inspiraatiota. Me viihdyttiin K-Raudan pisteellä vähän askartelemassa, huonekaluliikkeiden pisteillä testailtiin sohvia ja HabiKids alueella leikittiin pitkä tovi. Varsinkin tuo HabiKids oli lasten mieleen ja siinä vieressä oli sopivasti pienien liikkeiden ständejä, joissa ehdin kierrellä kun isommat leikki. 















Minä kyllä nautin messuilla käymisestä ja niin tuntuu nauttivan tytötkin. Tosin vielä taisi olla tuoreessa muistissa kevään Lapsimessut kun tyttöjen odotukset olivat tekemisen suhteen melko korkealla. Kaipailtiin FMAMin ponnariaskartelua Lapsimessuilta ja Eckerö Linen merenneitoa Matkamessuilta. Olisi ollut kiva tälläkin kertaa tutustua messuihin useampana päivänä - olisin erityisesti nauttinut messuilusta yksin ilman lapsia, mutta ehkä taas ensi kerralla. 


--


Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Kiitos kesä, tervetuloa syksy!

Olipahan kesä.

Moni tuntuu surkuttelevan syksyn saapumista ja nautiskelee vielä kesän viimeisistä lämmöistä. Niin nautiskelen toki minäkin, mutta kesän loppumista en suinkaan surkuttele, vaan olen ihan valmis syksyyn ja sen tuomiin juttuihin.







Meillä oli monessa mielessä aivan ihana kesä. Saatiin lomailla lasten kanssa, mikä mahdollisti sen että voitiin tulla ja mennä miten haluttiin. Meillä oli melkein kaikki ovet avoinna ja nautittiinkin liikkumisesta. Lomailtiin myös koko perheen voimin ja nautittiin tietty isämiehen vapaapäivistä yhdessä. Oli ystäviä, oli aurinkoa ja lämpöä, oli uimarantaa, oli minireissu Tallinnaan, oli telttaretki, oli mansikoita ja oli mökkieloa. 

Tämä kesä jää myös muistoihin raskaana. Koko ajan takaraivossa jäyti kotona odottava pakkaustyömaa ja alkukesä varsinkin meni epävarmuudessä eläen kun ei tiedetty, että missä majaillaan remontin aikana. Kotona ollessa päivät oli pitkiä ja siivouksen täyteisiä, kun valmistauduttiin remonttiin käymällä läpi varastoja ja tyhjentämällä esimerkiksi häkkivarasto. Koin myös elämäni vaikeimpia hetkiä, kun istuin silminnähden kipeän koiran kanssa auton takapenkillä matkalla eläinlääkäriin ja mietin, että onko tämä viimeinen reissu. Vielä vaikeampaa oli laittaa oma isä mökkitiellä ambulanssiin ja miettiä, että onko tämä viimeinen kerta kun nähdään. Pahasti onnistuivat säikäyttämään sekä koira että isä, mutta onneksi näin kesän päätteeksi molemmat voivat hyvin. 







En siis ole laisinkaan harmissani kun syksy vihdoin saapuu. Odotan innolla parin viikon päästä alkavia opintojani, vaikka en vielä olekaan keksinyt kuinka ehdin arjessa opiskella. Odotan opintoihin liittyvää opintomatkaa ja sitä, että saan ainakin hetkittäin uppoutua johonkin muuhun kuin äitiyteen ja pääsen vähän pois arjen ympyröistä. Odotan myös kotimme uutta ilmettä ja remontin valmistumista. Sitä, että pääsen sisustamaan ja laittamaan kotimme taas kodiksi ja toivottavasti siinä sivussa pääsen eroon vielä kaikesta turhasta tavarasta. Odotan minimiehen ensimmäisiä askelia ja suunnittelen tämän syntymäpäiviä. Odotan tyttöjen paluuta päiväkotiin ja sitä, miten kaverisuhteet kehittyvät lasten kasvaessa. 

Nautitko sinä syksystä vai kaipaatko jo kesää? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa