Juustokakkujen aatelia


Klassinen juustokakku

200 g Digestive keksejä
3 rkl sokeria
100 g sulatettua voita

400 g maustamatonta Philadelphia tuorejuustoa
1 dl sokeria
reilu 1 rkl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 sitruunan mehu
2 dl ranskankermaa
2 kananmunaa

2 dl ranskankermaa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Murskaa keksit, lisää sokeri ja sulanut rasva. Painele pohja leivinpaperilla vuoratun kakkuvuoan pohjalle. 

Vatkaa tuorejuustoa hetki, jotta sen rakenne rikkoutuu. Lisää joukkoon muut aineet koko ajan kevyesti vatkaten. Kaada taikina vuokaan pohjan päälle. 

Paista kakkua 175 asteessa noin 45 minuuttia. Lisää sen jälkeen päälle tekemäsi ranskankerma+sokeri seos kiilteeksi ja paista vielä noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä hyvin ennen tarjoilua. Kannattaa tilanteen mukaan tehdä kakku esimerkiksi edellisenä päivänä valmiiksi.

Omasta mielestäni tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan maailman parasta juustokakkua. Ja monta ihmistä on tämä kakku hurmannut. Alun perin ohjeen olen saanu eräältä vanhalta työkaverilta, joskin se on vuosien varrella hieman muokkaantunut. Joskus 2009 syksyllä taisin tehdä tätä kakkua noin kerran viikossa - sitten söin sen viikon mittaan ja taas tein uuden. Enää en ole ihan niin pahasti koukussa.

Tämä viikko on muuten opettanut jälleen paljon asioita. Joka päivä oppii uusia asioita itsestään ja elämästään. Yllättynyt olen omasta mielenlujuudestani. Positiivisesti siis yllätän itseäni koko ajan. On myös hauskaa nähdä itseään toisen ihmisen silmin ja kuulla muiden ajatuksia itsestään. Eräs ystäväni sanoi, että omalla rauhallisuudellani rauhoitan myös häntä. Se tuntui hauskalta. Eniten ehkä siksi, että vaikka ulkoisesti olen useimmiten kovin rauhallinen, sisälläni usein on käynnissä melkoinen myllerrys. Luulisin että se enemmän näkyy myös ulospäin, mutta ei ilmeisestikään.

Kaukosuhde on monella tapaa muuten ihan helvettiä. Ehkä sen voi arvatakin. Mutta ihmiselle, joka koko ajan huolehtii toisen hyvinvoinnista, on tämä erittäin kamalaa. Toisaalta loogisesti järjellä ajatellen tiedän, että ihan kunnossa se siellä on. Mutta silti kun ei päivään toisesta kuule, huoli herää. Varsinkin kun rakas ääliöni päätti aiheuttaa minulle pienen sydänkohtauksen kertomalla, että matkaa uudessa työssään kylien väliä moottoripyörällä. Ja tottakai ilman kypärää. Välillä vihaan miehiä ja niiden ääliömäisyyttä. Noh. Jatkan täällä huolehtimista ja soitan sit äkäistä puhelua illalla Gambian suuntaan (toivoen kaiken olevan kunnossa).

Ei kommentteja

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.