Pages

Aamupäivä Lammassaaressa

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Meiltä ihan kävelymatkan päästä löytyy keidas keskellä kaupunkia, nimittäin Lammassaaressa pitkospuilla seikkaillessa voi unohtaa, että on vain pienen matkan päässä kaupungin keskustasta. On kuitenkin pakko myöntää, että vaikka läheltä löytyy luonnon rauhaa, niin harmittavan harvoin sinne tulee suunnattua. Minulle tämä oli toinen kerta, mutta ei toivottavasti viimeinen.

Aiemmin reissua on hidastanut Lammassaareen johtavat pitkospuut ja se, ettei niitä pitkin rattailla oikein päässyt kulkemaan. Lähdettiinkin matkaan sillä ajatuksella, että jätetään rattaat pitkospuiden alkupäähän ja kävellään koko matka. Yllätyttiin kuitenkin iloisesti paikan päällä, kun huomattiin, että pitkospuut on uusittu ja nyt koko matkan pääsee kulkemaan kätevästi myös rattailla! Ihan huippua, kiitos Helsingin kaupunki. 

Meidän aamupäivä kului pitkospuita pitkin tallustellessa ja tyttöjen juoksennellessa. Saaressa kiipeiltiin lintutorniin ja eksyttiinpä myös piilopirttiin kuuntelemaan lintubongareita. Kotimatkalla koukattiin Arabianrantaan lounaalle ja käveltiin vielä kotiin. 


















Missä te tykkäätte seikkailla? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Kyllä maalla on mukavaa!

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Huh, kotiuduttiin tyttöjen kanssa eilen illalla meidän kesän pitkältä roadtripiltä. Ajeltiin siis loppujen lopuksi Helsingistä Tampereen, Ähtärin ja Jyväskylän kautta Kaustiselle neiti A:n kummitädin luo. Kummitädin kanssa ajeltiin vielä Kokkolaan ja lopulta eilen tiputeltiin takaisin kohti etelää. Pitkähköt ajomatkat yksin kahden taaperon kanssa on mielenkiintoisia, eikä oikein koskaan voi tietää, että meneekö reissu kivasti vai vähemmän kivasti. Pääasiassa meidän neidit onneksi ovat ihan mukavaa matkaseuraa ja vaikka ajoittain kiukuteltiin, niin hyvin meidän reissu pääasiassa sujui.

Meidän reissun viimeinen etappi oli siis neiti A:n kummitäti Kaustisella. Olen aina ollut vähän maalainen, vaikka ihan läpikaupunkilainen olenkin, ja nautin ihan täysillä meidän maaseutuvierailusta. Siinä on oma tunnelmansa, kun liikenneruuhkan aiheuttaa ravihevoset ja se, että ikkunasta näkyy (ja ilmassa haisee) navetta. 

 Kummitäti toipui vielä edellisviikon festareista, mutta seikkailtiin silti ympäri kylää ja ajeltiin Kokkolaankin vierailulle. Tytöt nukahtivat Kokkolan reissulla autoon sopivasti niin, että me ehdittiin käydä Paapiin tehtaanmyymälässä hypistelemässä - jotain saattoi tarttua matkaankin. Kierreltiin vähän kansainvälisillä suurmarkkinoilla ja syötiin lounasta kaupungissa. Ruokailun päätteeksi suunnattiin Toivosen eläinpuistoon, joka sijaitsee vähän kaupungin ulkopuolella. Ja olipa muuten hauska kohde! Eläimiä ei ollut lopulta paljonkaan, mutta koiran- ja kissanpennut hurmasivat suloisuudellaan. Hitiksi nousi kuitenkin alueella sijainnut leikkikauppa ja erilaiset leikkimökit - ihan huippuja näin äitinkin näkökulmasta. Kauppaleikit on meillä tällä hetkellä kuuminta huutoa, joten kaupassa viihdyttiin pitkään. Kannattaa käydä tutustumassa, jos satutte noille seuduille.















Ajomatkoilla jaksoin hämmästellä tämän meidän kotimaan kauneutta - ollaan me aika onnekkaita! 

Onko teidän kesään kuulunut roadtrippejä? 


--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Terveisiä mummolasta!

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Mammalandian heinäkuun yhteistyöpostauksen aiheena on isovanhemmuus, mitä isovanhemmat lapsille merkitsevät ja se, mitä mummolassa puuhaillaan. Me ollaan just sopivasti meidän Jyväskylän mummolassa, niin on helppo paneutua aiheeseen. Kuulumisia muiden Mammalandialaisten mummoloista ja kuukausittaisista aiheista voit tsekata täältä.

--

Mummolassa parasta on se, että ovesta pääsee suoraan pihalle. Ja se, että aamulla voi kipittää herättyään mummon ja vaarin väliin. Ja tottakai myös vintiön suukot. Mummolassa leikitään äitin ja enon vanhoilla leluilla. Ja ihmetellään vaarin aarteita. Ja syödään vähän normaalia enemmän herkkuja ja mummon tekemään herkkuruokaa. Mummola on sellain spesiaali pakopaikka, missä saa aimo annoksen rakkautta osakseen.








Meillä on harmittavasti molemmat mummolat kauempana - toinen täällä muutaman sadan kilometrin päässä ja toinen taas useamman tuhannen kilometrin päässä. Luonnollisesti vieraillaan useammin täällä Jyväskylän mummolassa, mutta arjessa yritetään puhua molemmista mummoloista paljon ja tytöt soittelevat isämiehen kanssa usein myös Gambian mummolaan. Gambian mummolassa käydessä ollaankin aina kerralla pidempi ja intensiivisempi pätkä, kun taas täällä Jyväskylässä voidaan käydä viikonloppua viettämässä. 

Arjessa tytöt eivät varsinaisesti isovanhempiensa kanssa ole tekemisissä välimatkasta johtuen. Meille ei ole mahdollista, että he lähtisivät arkena illaksi mummolaan ja se ajoittain harmittaa paljonkin. Itse olen kasvanut myös niin, että isovanhemmat olivat kaukana ja sen vuoksi suhde ei ollut ehkä niin läheinen. Onneksi nähdään Jyväskylän isovanhempia kuitenkin usein ja näin kesällä tuntuu, että ihan erityisen usein. Mummo ja vaari ajelevat myös talvisin meidän luo Helsinkiin, jos me ei arjen tiimellyksessä ehditä Jyväskylään. Jyväskylän mummolle ja vaarille myös soitellaan paljon videopuheluita silloin kun ei ehditä niin paljon näkemään. 

Mummon ja vaarin kanssa ollaan myös reissattu paljon - esimerkiksi molemmilla tyttöjen Gambian reissuilla he ovat olleet mukana ja onkin kiva, että mummot tapaavat välillä myös toisiaan, vaikkea yhteistä kieltä olekaan. Mummous on ollut heillä se yhdistävä tekijä, mikä on yhdistänyt kouluttamattoman gambialaisen kotiäidin ja aina itsensä elättäneen yksityisyrittäjän. Isovanhempien kanssa ollaankin aina nähdessä vähintään useampi päivä, välillä tosiaan esimerkiksi reissussa jopa kaksi viikkoa. Se on mahdollistanut syvän suhteen syntymisen välimatkasta huolimatta. 

Mummo ja vaari on meidän tyttöjen ehdottomat lemppari-ihmiset - välillä jopa kivemmat kuin äiti ja isä. Silloin kun ollaan mummolassa, ei äiti kelpaa tekemään mitään, mutta en pane sitä pahakseni vaan nautin vapaudesta. Mummolaan lähdetään aina innolla ja kotiin lähtiessä tulee kiukku. Mummon ja vaarin kanssa tytöt ovat myös viettäneet muutaman yön meistä erossa, viime viikolla ensimmäistä kertaa kaksi yötä putkeen. 

Onko teillä isovanhemmat osa arkea vai asuvatko he kauempana? 

Käykää heittämässä vielä kysymyksiä edelliseen postaukseen!

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Kysykää - niin me vastataan!

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Ollaan tyttöjen kanssa pitemmällä kesäreissulla, asemapaikkana tällä erää Jyväskylä - tästä matka jatkuu kohti pohjoista ja neiti A:n toista kummitätiä. Ollaan ehditty mökkeilemään ja Ähtäriin eläimiä ihailemaan ja Jyväskylässä leikkimään kavereiden kanssa. Eri hyvä reissu siis tähän mennessä. Näiden neitien kanssa on mukava reissata, vaikka vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä kiukkua riittääkin.

 Tuli toive vanhasta kunnon kysymyspostauksesta jo keväällä ja ajattelin sen nyt vihdoin toteuttaa! Olen tähän asti tätä vältellyt, kun pahin painajainenhan näissä on se, ettei tule yhtään kysymystä. Älkää pettäkö meitä nyt!

 Kysykää siis rohkeasti, mitä mieleen juolahtaa - minulta tai isämieheltä, hän lupasi vastata omiinsa. 

Tytöillekin saa toki esittää kysymyksiä, joskin vastausten tasosta en mene vannomaan yhtään mitään, mutta lupaan toimia jonkinlaisena tulkkina.












Kuvat meidän ihanalta kesäisen aamupäivän brunssilta. Onni on ystävät, joiden kanssa on saanut kasvaa ja joiden lasten kanssa meidän tytöt saa nyt puolestaan kasvaa. Viimeksi oltiin nähty kaikki viisi porukalla jouluna 2014 ja silloin meitä oli vain viisi - nyt meitä oli jo yhdeksän. 


--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Ähtäri zoo ja kotieläinpiha

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Me seikkailtiin eilen Ähtärin eläintarhassa neiti A:n toisen kummitädin kanssa - osana kesätourneeta kummien kanssa. Mukana menossa oli myös toinen kaveri sekä kummitädin oma pieni neiti. Ähtärin eläintarha on omia suosikki eläintarhojani ja se ei pettänyt tälläkään kertaan - viime vuoden kokemuksia voit tsekata täältä

Tällä kertaa me suunnattiin kohteeseen Tampereen mökiltä ja loppuporukka ajoi paikalle Jyväskylästä. Satuttiin osumaan parkkipaikalle parin minuutin erolla ja suunnattiin ihan ensimmäiseksi lounaalle hotelli Mesikämmeneen. Perus hyvä buffetlounas, josta meidän taaperot nauttivat veloituksetta aikuisen kanssa - suosittelen! 

Vatsat täynnä suunnattiin eläinpuistoon ja viime vuodesta poiketen tutustuttiin tällä kertaa myös kotieläinpihaan, mikä oli oikein kiva. Satuttiin paikalle juuri klo 13, kun alkoi eläinten ruokkimiskierros. Tilan renki kiersi joukon mukana ja lapset (ja vähän aikuisetkin) pääsivät ruokkimaan eläimiä sekä kuulemaan näiden elämästä hieman enemmän. Tytöt ruokkivat innoissaan lampaita, vuohia, ankkoja, lehmiä ja sikoja - hevosiakin ehkä ensi kerralla, jahka hieman kasvavat. Olin erityisen ylpeä neiti B:stä, joka myös alkujännityksen jälkeen uskalsi eläimiä ruokkia ja mennä lähelle.

Kotieläinpihalla pääsi myös testailemaan puujalkoja ja tilalta löytyy myös kahvila, mitä me ei tällä kertaa tsekattu. Olisipa saanut myös kokeilla, että miltä tuntuu lehmän lypsäminen ja tytöt kokeilivat puuhepalla ratsastamista. 









Kotieläinpihalta jatkettiin varsinaisen zoon puolelle ja ihmeteltiin siinä kulkiessa puissa kiipeileviä ihmisiä - alueelta löytyy nimittäin myös Flowpark kiipeilypuisto. Näen jo sieluni silmin meidän apinat siellä kiipeilemässä parin vuoden päästä. Eläinpuistona Ähtäri zoo ei kyllä petä - siellä on aina mukava tunnelma ja vaikka tälläkin kertaa puistossa varmasti oli melko paljon porukkaa, niin ison puiston alueelle ihmismassa hajaantuu mukavasti. Ainoastaan kahvilla pysähtyessä tajusi, miten paljon porukkaa paikalla oikeastaan olikaan. Siellä ihmeteltiin erilaisia kauriita ja poroja ja karhuja ja susia. Jotkut eläimet piilottelivat ja toiset lepäilivät, mutta iso osa oli myös mukavan aktiivisella tuulella. 

Tytötkin jaksoivat hienosti, mitä nyt loppukierroksella alkoi lennellä lippikset ja kengät rattaista. Onneksi on olemassa ihania ystävällisiä ihmisiä, jotka poimivat niitä matkaansa ja palauttivat saadessaan kiinni. Meidän tytöt taittoivat matkaa osin omin jaloin ja osin rattaissa. Ihan kierroksen lopussa sai äidit rattaineen hyvän treenin kun uuden panda-talon rakennustyömaan kiertoreitti oli eri tiukka ylämäki. Enpä muuten malta odottaa, että nuo pandat Ähtäriin kotiutuvat! Ehdottomasti tehdään uusi reissu heitä katsomaan.






 Onkä Ähtärin eläinpuisto teille tuttu paikka?


--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan