Pages

Kesän kivoimmat mekot

torstai 25. toukokuuta 2017



Meidän tytöt on ehdottomasti mekkotyttöjä! Liehuvat helmat, mitkä hulmuavat pyöriessä ja mitä voi nostella ovat meillä arkiasuja. Päiväkodissa talvella mekot olivat hieman epäkäytännöllisen oloisia, mutta nyt kesällä niistä voi nauttia huolettomasti. Lämpimällä säällä paljain säärin ja viileämpinä päivinä sukkahousujen kanssa. Meiltä löytyy mekkoja moneen makuun ja tyyliin, kirppislöydöt ja kalliimmat merkit roikkuvat vaatekaapissa sulassa sovussa. 

Tämän kesän ehdottomia lempimekkoja meillä tulee kyllä olemaan Alice & Ames merkin mekot. Ihastuin näihin mekkoihin alunperin Instagramissa ja aloin pohtia tilaamista. Syksyllä olin tekemässä tilausta kun surukseni huomasin, että verkkokauppa toimittaa Yhdysvaltojen lisäksi vain Iso-Britanniaan ja Australiaan. Laitoin jopa viestiä asiakaspalveluun, että onnistuisiko toimitus Suomeen, mutta valitettavasti se ei ollut mahdollista. 

Kauniit kuvat Instagramin feedissä loivat mekoista kuitenkin jonkinmoisen pakkomielteen ja pohdin tilaamista uudelleen. Ystäviä minulla oli kaikissa kolmessa maassa ja päädyin lopulta kysymään ystävältäni Englannissa, josko hän toimisi välittäjänä.

 And she said yes! ❤

Niinpä laitoin tilauksen vetämään ja jäin odottelemaan pakettia. Onneksi Englannin Royal mail toimii huomattavasti suomalaista kollegaansa nopeammin ja paketti rantautui todella nopeasti Suomeen. Toki ensin täytyi odottaa tovi, että paketti löysi tiensä Atlantin yli.

Odotus kuitenkin palkittiin ja nämä mekot ovat livenä ihan yhtä ihania kuin kaikissa niissä ihailemissani kuvissa. Ihanaa pehmeää puuvillaa, mikä laskeutuu kauniisti ja leikkaukset ovat myös mielestäni ihanat. Tilasin vähän riskillä kokotaulukkoa parhaani mukaan tulkiten kokoa 2T ja 3T - jotka vastaavat nyt kokemukseni mukaan noin kokoja 80/86 ja 92/98. Sopivia tällä hetkellä kaikki, mikä toki oli positiivista. 

Näitä ihanuuksia tulee vilkkumaan meidän kesäkuvissa varmasti paljon. Meillä on kyllä tällä hetkellä tytöillä niin överipaljon kesävaatteita, että ihan hirvittää. Pärjättäisiin varmaan koko kesä pesemättä pyykkiä - kuinka tässä näin pääsikään käymään? 






 Onko Alice & Ames tuttu merkki?
Ihastuttaako muita yhtä paljon kuin minua? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Erilainen äitienpäivälahja

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Viime vuonna avauduin jo siitä, miten meillä ei äitienpäivää kotona huomioida - kulttuurierot iskee kasvoille tämän asian suhteen vahvasti. Isämies ei vieläkään hahmota sitä, että minulle olisi yksinkertaisesti iso juttu tulla huomioiduksi edes yhtenä päivänä vuodessa. Jatkamme asiaan vihkiytymistä siis edelleen. Tänä vuonna taktisesti karattiin tyttöjen kanssa reissuun juuri äitienpäivän aikaan ja se oli aika hyvä ratkaisu. Parastahan äitienpäivässä on se, että saa nauttia lasten seurasta - en kaipaisikaan aamupalaa sänkyyn tai muita suuria juhlallisuuksia. Olihan se mukavaa saada nauttia hotellin runsaasta aamupalapöydästä ja päivällisen jälkeen herkuteltiin vielä jäätelöllä - oma isäni muistaa onneksi huomioida äitienpäivänä myös minut äitinä.

Tänä vuonna sain poikkeuksellisesti aivan täydellisen äitienpäivälahjan - jotain, mikä melkein vetää vertoja aamun märille onnittelusuukoille. Voitin nimittäin Instagramissa AVA tv:n ja Stockmannin äitienpäiväarvonnassa Balmuirin huivin! 

Luksusta, jota en itse olisi itselleni ostanut ja joka täydellisesti sopi äitienpäivälahjaksi. Sain itse valita tietyillä kriteereillä huivin ja valitsin Capri huivin hennon vaaleanpunaisena. Ihan täydellisen pehmeä silkin ja puuvillan liitto, mikä hellii käyttäjäänsä. Pitäisi vielä opetella tätä ihanuutta käyttämään! 




Ehkä saan teille in action -kuviakin tulevina päivinä, tuo äärimmäisen kaunis väri ei pääse edukseen näissä otoksissa. 

Mitä ihanan turhaa te olette saaneet lahjaksi tai ostaneet itsellenne?

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Meidän kokemuksia päivähoidosta

tiistai 23. toukokuuta 2017


Käytiin tänään neiti B:n kanssa laulelemassa päiväkodin kevätjuhlassa. Saatiin kutsu osallistua, vaikka tytöt ei tällä hetkellä hoidossa olekaan ja se oli minusta ihanaa. Neitiä vähän jännitti alkuun ja oli hiukan ihmeissään kun käveltiin päiväkodin portista sisään. Kolme viikkoa on pienelle suurelle ihmiselle pitkä aika ja selkeästi hän oli jo unohtanut osalta arjen aamut päiväkodissa. Toisaalta taas selkeästi huomaa, miten jotkut asiat ovat iskostuneet päähän päiväkotiuran aikana ja esimerkiksi käsien pesulle oli neiti ensimmäisenä suuntaamassa. 

Meidän tytöthän menivät hoitoon viime vuoden elokuussa ollessaan hieman reilun vuoden ikäisiä. Käytiin kesällä kerran tutustumassa ja elokuun alussa aloitettiin pehmeä lasku. Tytöt olivat päiväkodissa alusta asti tosi reippaasti. Jo ensimmäisenä päivänä jäivät hetkeksi hoitoon kaksistaan ja me isämiehen kanssa käytiin kaupassa. Itku siinä oli tullut, mutta siitäkin selvittiin. Ensimmäisen kuukauden ajan hoitoon viedessä saattoi tulla itkua - ei joka päivä, mutta useimpina. Pikku hiljaa tytöt tottuivat päiväkotiarkeen ja aamuisin jo odotettiin hoitoon menoa. Sittemmin ongelmaksi muodostuikin se, että tytöt eivät halunneet lähteä hoidosta kotiin.

Meillä harvoin tytöt olivat päiväkodissa aikaisin aamusta ja harvemmin haettiin kovin myöhään. Useimpina päivinä hoitopäivän pituus oli noin 7 tuntia, joskus vähemmän ja joskus enemmän. Syysloma, joululoma ja hiihtoloma pystyttiin viettämään perheen kesken lomaillen, eikä tyttöjen ole tarvinnut tutustua varahoitopaikkaan. Tytöt ovat päiväkotiuransa aikana sairastelleet paljon, joten vajaita hoitoviikkoja on sen ansiosta tullut. Minun arkivapaani ovat lisäksi mahdollistaneet sen, että ollaan välillä pidetty ylimääräisiä vapaita ja vietetty rauhallisia aamuja kotona ennen päiväkotia. 

Näin vajaan vuoden jälkeen voin sanoa, että me ollaan kokonaisuudessaan oltu tosi tyytyväisiä meidän päiväkotiin. Aina löytyisi parannettavaa, mutta ei mistään koskaan saa täydelistä kuitenkaan. Tyttöjen ryhmän aikuiset ovat ammattitaitoisia ja mukavia - toisten kanssa kohtaa kemiat paremmin kuin toisten, mutta kaikkiin tasavertaisesti luotan ja kaikista tytöt tuntuvat pitävän.  

Tytöt ovat oppineet päiväkodissa monia asioita ja päiväkodin varhaiskasvatus on minusta tukenut hyvin kotia. He ovat selkeästi viihtyneet hoidossa hyvin ja sinne on menty aamulla innoissaan. Päiväkodista on tarttunut into piirtämiseen ja muovailuvahalla muovailuun. Kotiin on kannettu erilaisia taideteoksia ja niistä minä ainakin nautin kovin. En osaa nimetä yhtään yksittäistä asiaa, mikä olisi opittu pelkästään päiväkodissa, mutta moni asia on siellä saanut boostia. Vasu-keskusteluja kritisoin ennen päiväkotiarkeen tutustumista, mutta nekin ovat lopulta olleet mukavia koonteja tyttöjen arjesta. Tämän vuoden aikana tytöillä oli sovitusti yhteinen vasu, mutta ensi vuonna molemmilla on jo omat. 

Vaikka päiväkotiarki näin ulkopuolisen silmin on aikamoista hulinaa ja pienelle virikkeiden tulva on melkoinen, niin en sinällään kadu, että tytöt menivät hoitoon niinkin pieninä. Päivähoito on tukenut kotiarkea ja antanut tytöille mahdollisuuden hieman irtautua minusta - tulla enemmän omiksi yksilöikseen. Päivähoidossa he ovat myös saaneet leikkiä muiden lasten kanssa ja irtautua myös toisistaan - jos olisimme olleet vain kotona, olisi usein leikkikaverina ollut pelkkä sisko. Päiväkodin arjessa on toki ollut paljon sijaisia ja välillä on huomannut sen, että ryhmää pyöritetään melko kompaktilla miehityksellä. Meidän tytöt ovat kuitenkin suhteellisen sopeutuvaisia, enkä ole huomannut muutosten vaikuttaneen heihin kovasti. Ryhmässä on myös selkeästi pyritty siihen, että ainakin joku aikuinen olisi tuttu ja turvallinen sijaisten viidakossa. 

Kovasti odotan sitä, että ensi vuoden aikana tytöt solmisivat ensimmäisiä ystävyyssuhteitaan ja saisivat ottaa 'isomman' tytön roolia, kun eivät enää ole ryhmänsä pienimpiä. 

Ensin kuitenkin nautitaan yhteisestä kesästä ja unohdetaan tavoitteellinen varhaiskasvatus kesän ajaksi!

Miten teidän päiväkotielämä on sujunut? 
Oletteko olleet tyytyväisiä vai tyytymättömiä?

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Home again

maanantai 22. toukokuuta 2017

Kotiinpaluu on aina vähän ristiriitaista, mutta tällä kertaa oli kyllä erityisen ihanaa palata kotiin, vaikka reissussakin oli hyvä olla. En tiedä, kuka oli onnellisin jälleennäkemisestä -  minä, tytöt vai lentokentällä vastassa ollut isämies. Aikamoinen ikävä ehti kahden viikon aikana tulla. 

Koska en osaa olla olematta tavoitteellinen lomallakaan, niin asetin itselleni pieniä lomatavotteita ja kerron teille, kuinka ne onnistuin täyttämään;

Tsatsikiöverit - halusin matkustaa nimenomaan Kreikkaan tai Kyprokselle ruoan takia ja yksi suurimmista herkuista on tietysti tsatsiki. Ihan hetkeen en ala tuota herkkua kotona tekemään, sen verran reilusti sitä tuli parin viikon aikana syötyä - vähinkään kerran päivässä, aika usein kaksikin. 

Someloma - ihan täysin en tässä onnistunut, mutta useamman somettoman päivän onnistuin viettämään. Sometin myös pääosin tyttöjen nukkuessa ja pyhitin heidän hereillä olo aikansa heille. 

Ainakin yhden kirjan lukeminen - tämä onnistui! Itseasiassa loman saldona oli kolme luettua kirjaa ja yksi aloitettu vielä lisäksi. 

Päivittäiset päiväunet - melkein joka päivä onnistuin tässäkin.

Rusketusrajat - checked!













Päätavoitteena oli kuitenkin arjesta irtaantuminen sekä rentoutuminen, ja nämä onnistuivat aika mainiosti. Tästä on hyvä jatkaa kesää! 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Meidän perheen matkat

lauantai 20. toukokuuta 2017

Joskus aikoinaan veljelläni oli huoneensa seinällä maailmankartta, mihin hän merkkaili maat, joissa matkustettiin. Kävin mielelläni veljeni huoneessa karttaa ihailemassa ja suunnittelin omia tulevia matkojani. Sittemmin kodeissani on toistunut teemana maailma ja maailmankartta, vaikka varsinaista maailmankarttaa ei kodistani ole koskaan löytynytkään. Olen kai odottanut, että kohdalleni osuu se oikea - the kartta. 

Isotätini jäämistöstä meille kotiutui vanha karttapallo, johon ole vallan rakastunut ja se onkin tyydyttänyt tarpeeni ostaa seinälle sijoitettava taulumainen maailmankartta. Ennen joulua törmäsin kuitenkin Bold Tuesdayn karttoihin ja klikkailin ostoskoriin useamman - vaarille ja veljelleni ostin maailmankartat irrotettavilla tarroilla, kun taas meille kotiin ostin väritettävän maailmankartan. 



Tähän karttaan on tarkoituksena värittää minun ja isämiehen matkat. Minun keltaisella ja isämiehen punaisella - näin yhteisistä kohteista lopulta tulee oranssit. Haaveilen ostavani tytöille joskus oman kartan, mihin väritellään heidän matkojaan. Toivottavasti he perivät halun tutkia maailmaa ja valloittavat monia kohteita. 

Minusta tämä on ihana. Se on yksinkertainen sisustuselementti, mutta kertoo samalla tarinaa. On mukava muistella menneitä matkoja ja toisaalta voi kunnianhimoisesti pyrkiä saamaan koko maailman väritetyksi. 


--

Seuraathan meitä jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Tänä kesänä tahtoisin...

maanantai 15. toukokuuta 2017


... käydä Suomenlinnassa ja Vallisaaressa.

... syödä paljon jätskiä.

 ... uida ja rakentaa hiekkalinnoja rantahiekkaan.

... grillata.

... käydä Korkeasaaressa moikkaamassa tiikerinpentuja.

... käydä Ruotsissa.

... viettää mahdollisimman paljon aikaa mökillä.

... käydä kirjastossa tyttöjen kanssa.


... käydä Sealifessa.

... seikkailla Helsingin saarilla.

... käydä Virossa.

... saunoa.

... lukea kirjan tai monta.


... käydä torikahvilla/-lounaalla. 

... tehdä eväsretkiä luontoon tyttöjen kanssa.

... syödä yliannostuksen mansikoita ja herneitä ja muita kesäherkkuja.

... käydä Linnanmäellä.


... tehdä road-tripin.

... viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkoillen ja touhuillen.

... leipoa mansikkakakkua.

... juhlia tyttöjen synttäreitä ystävien kanssa. 

... nauttia auringonpaisteesta hiekkalaatikon reunalla istuen. 

... veneillä.

... istua laiturin nokassa ja ihailla ilta-auringossa kylpevää järvenselkää.


--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Pikaiset lomakuulumiset

lauantai 13. toukokuuta 2017










Ajattelin ensin pitää kokonaan somelomaa tämän pariviikkoisen, olin kevään jäljiltä niin ultimaattisen uupunut, että myös ajatus blogin kirjoittamisesta uuvutti. Tuntui, että raskas kevät uuvutti koko kropan ja loppuviimein oli kyse vain selviytymisestä. Vielä kun viime viikolla sairastuin vatsatautiin, mikä lopulta kesti useamman päivän, oli voimat ihan pois. 

Maanantaina puolikuntoisena matkasin tyttöjen ja omien vanhempieni kanssa Kyprokselle. Olin niin voimaton, että en oikein osannut edes innostua  vaan kaduin koko matka-ajatusta. 

Mutta ei kaduta enää! 

Viikko aurinkoa ja lämpöä ja hyviä yöunia on tehnyt tehtävänsä. Pulikoimista uima-altaalla, tsaksikia joka aterialla, iloista kiljuvia lapsia, varpaiden upottamista rantahiekkaan ja aikaa uppoutua hyvään kirjaan - tämä oli sitä, mitä tarvitsin. Se, että joku muu vielä siivoaa ja tekee ruoat on hyvä lisä. 

Vielä toinen viikko kerätään aurinkoenergiaa ja ihania muistoja. Näillä voimilla jaksaa vaikka vähän sateisemmankin kesän. 

Tytöt uuvahtivat viimein päiväunille ja minä taidan suunnata vähäksi aikaa aurinkoon lukemaan. 

Ihanaa viikonloppua sinnekin päin maailmaa! Toivottavasti äitienpäivästä tulee vähäluminen!

10 vuoden profiilikuvat

torstai 11. toukokuuta 2017

Minäkin olen ollut Facebookissa jo kymmenen vuotta.  Nappasin monessa blogissa kiertäneen profiilikuvahaasteen ja selailin omia vanhoja kuviani. Olipa hauskaa ja tulipa muistoja. 

Pidemmittä puheitta ja kuvat kertokoot tarinansa; 

2007


2008 


2009


2010


2011


2012


2013


2014


2015


2016


2017


Tuo nykyinen on kyllä viime vuodelta, tänä vuonna ei ole tullut päivitettyä. Harvoin minusta kukaan kuvia nappailee nykyään, itse löydyn aina kameran takaa. 

Kuvahaaste sai alkunsa Mamma rimpuilee -blogista, kiitos siitä! 






Lasten kanssa ulkoilua

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Toukokuussa Mammalandian yhteistyöpostauksen aiheena on lasten ulkoilu. Näin kesän korvilla erityisen ajankohtainen aihe, koska meillä ainakin pyritään kesäkuukausina elämään ulkoa käsin - sisällä ollaan vaan kun sää pakottaa tai sairastellaan eli toivottavasti hyvin vähän. Erityisen tärkeää ulkoilu on nyt, kun lomaillaan tyttöjen kanssa - nimittäin sisätiloissa ei ikinä saada kulutettua tarpeeksi energiaa ja hypitään kaikki seinille.

Näin kesän tullen ulkoilu on ihanan helppoa - kengät jalkaan, hattu päähän ja menoksi. Meidän neidit rakastaa ulkoilua, mutta vihaavat ulkovaatteiden pukemista ja se onkin melkoista taistelua. En ole vielä ymmärtänyt, että miten lapsi voi olla samaan aikaan täysin vetelä ja pistää kaikin voimin vastaan. 

Viime aikoina ollaan ulkoiltu usein meidän lähimetsissä - metsässä tytöt voivat liikkua vapaammin ja tutkivat mielellään luontoa. Ihan tuossa meidän takapihalla on metsäinen alue, missä tytöt tykkäävät seikkailla ja kiipeillä kallioilla. Paljon ulkoillaan myös omalla pihalla, mikä on kerrostalon pihaksi äärimmäisen viihtyisä ja lisäksi vielä aidattu. Puistoillaan myös jonkin verran, kesällä varmasti enemmänkin - puistoruokailu ja kaverit ovat siihen hyvä houkutin. Kesällä seikkaillaan varmasti enemmän myös muissa puistoissa ja tietty Helsingin saarilla sekä metsissä. 










Kuvat ovat meidän viime viikon ulkoiluilta. Oli ihanaa aloittaa loma auringonpaisteella ja nautiskella lämpimämmistä säistä. Toivottavasti tulee kaunis kesä!

Ulkoillaanko teillä paljon? 
Ja onko kokeilemisen arvoisia puistovinkkejä pääkaupunkiseudulta? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan