Aamulla ajattelin, että vietän tylsän päivän mököttäen kotona. Aina ei käy niin kuin suunnittelee..
Onnistuin vihdoin, viikon kovan yrittämisen jälkeen, suuntaamaan auton kohti IKEAa. Ja tehokkaasti käytetyn puolen tunnin shoppailukierroksen jälkeen mukaan tarttui tv-taso sekä lipasto. Toinen lipasto jäi itsepalveluvaraston hyllyyn kun aloin epäilemään autoni tilavuutta. Ihan turhaan. Hyvin se olis sinne mahtunut vielä. Mutta ensi kerralla sitten. Täytyy ensin jollain kirveellä laittaa tuo yläkerran kaappi palasiksi. Mysteeri alkaa olla se, miten tuo kaappi on tuonne yläkertaan ylipäätänsä saatu? Tahtoisin tavata sen ihmisen, joka on onnistunut sen sinne sijoittamaan (sama tyyppi vois sen onnistua purkamaan..). Yksi vaatekaappi pilaa ihan täydellisesti mun sisustussuunnitelmat! Luotan tällä hetkellä ainoastaan siihen, että mun maailman paras remonttimies keksii miten sen saa alas.
IKEA on muuten kiva ostospaikka, mutta tuo tavaroiden kasaaminen.. Onhan se kiva, että on litteetä pakettia ja kaikkee, mutta aaaaaa kun kaiken pitää olla siinä sadassa palassa. Melko tehokkaasti onnistuin kuitenkin jo kasaamaan tuon tv-tason. Nyt alkaa taas vähän enemmän näyttämään kodilta tämä paikka. Huomisen iloksi jäi lipaston kokoaminen (hajoilen jo nyt siihen laatikoiden kokoamiseen..).
Maanantain kruunasi yllättävä viesti ystävältä, että hän on suuntaamassa Helsinkiin. Päädyttiin sitten tyttöjen kanssa syömään nepalilaista ruokaa. On se aina vaan niiiiiin hyvää.
Mutta se pointti; oon pelottavasti alkanut nauttimaan julkisilla matkustamisesta. Aiemmin kun aina vihannut erityisesti bussilla matkustamista, erityisesti Jyväskylässä. Enkä kyllä vieläkään lopeta Jyväskylän Liikenteen dissaamista. Ei se vaan toimi ja on ihan naurettavan kallis. Nojoo. Mutta täällä pääkaupunkiseudulla julkinen liikenne toimii, ja helpottaa kummasti elämää.
Mutta miksi bussilla matkustaminen on niin kivaa? No ihmisten takia! Ihan mahtavaa seurata ihmisiä bussissa. Ja salaa kuunnella niitten juttuja (weird, I know.). Tänään mun iltaa piristi kaks teinityttöä. Selvisi se, että ei oo oikeaoppista sanoa: Isän/isin kaverin lapset. Oikeasti pitää sanoa: Faijan frendin muksut. Tätä tyttö pohtivat pitkän aikaa. Ja toisekseen: Tiätsä? Joka väliin! Tiätsä? Välillä tuli pitkä juttu ja se oli jo ohi, mutta sitten hetken päästä kertoja muisti lisätä loppuun; tiätsä? Veikeetä oli kuunnella tarinoita, kun samassa lauseessa saattoi ainakin viidesti tulla; tiätsä? Minun oli vaikea olla hetkittäin nauramatta, yritin coolisti leikkiä lukevani kirjaa. Täytyy varmaan alkaa vierailla tuolla keskustan suunnilla useammin ihan vaan bussilla matkustamisen ilosta.
Mut tiätsä? Tästä päivästä tuli lopulta ihan hyvä päivä.
Ei kommentteja
Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.