Kell`onni on, se onnen kätkeköön,
kell` aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.
Ei onni kärsi katseit` ihmisten,
Kell`onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.
kell` aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.
Ei onni kärsi katseit` ihmisten,
Kell`onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.
Eino Leino
Kysymys, jota joutuu nykyään pohtimaan päivittäin. Mitä onni on? Mistä olen onnellinen? Saanko olla onnellinen?
Jotenkin suomalainen mentaliteetti on tuota, mitä Eino Leinokin tuo esiin. Jos on onnellinen, ei sitä tulisi näyttää ja huutaa vaan se tulisi pitää omana tietonaan. Ei ole soveliasta olla onnellinen. Ja ehkä se on juuri se tämän yhteiskunnan suurin ongelma.
Ajatus siitä, että onni olisi jotain joka tulisi pitää piilossa on ainkin minun mielestä suunnattoman väärin. Eikö onni ja onnellisuus ole juuri sellaisia asioita, joita tulisi tuoda esiin ja niistä tulisi kertoa kaikille? Eikö muiden ihmisten onni tuo itsellekin onnea. Ainakin itse tuntuu siltä; mikä tekisi minut onnellisemmaksi kuin se, että ihmiset, rakkaani ympärilläni, ovat onnellisia.
Mediassa tuodaan jatkuvasti esille sitä, miten Suomi on maailman paras maa siinä ja tässä ja täällä on maailman onnellisimpia ihmisiä. Kuitenkin kun katson ympärilleni, en näe tästä mitään todisteita. Päinvastoin, jatkuvasti kuulee vaan miten ihmiset purkavat pahaa oloaan. Eikö se luo ympärille vain lisää toivottomuutta ja onnettomuutta. Jos taas muistettaisiin olla kiitollisia siitä, mitä meillä on ja onnellisia myös arjen pienistä asioista, se vaan lisäisi onnellisuutta ympärillämme.
Kuitenkaan ei muisteta niitä pieniä asioita, jotka tekee meidät onnellisiksi. Koko ajan vaan tavoitellaan uusia asioita, eikä pysähdytä katsomaan sitä, mitä meillä jo on. Jotenkin kaikessa keskustelussa nousee esille vain se, mikä on huonosti, ei se mikä on hyvin.
Itse olen huomannut, että on paljon asioita, joista emme edes osaa olla onnellisia. Esimerkiksi vapaus; meillä on vapaus tehdä lähes mitä haluamme, meillä on vapaus matkustaa ja nähdä maailmaa, meillä on onni olla osa hyvinvointiyhteiskuntaa ja nauttia sellaisista asioista, joista moni muu tässä maailmassa vaan haaveilee. Esimerkiksi opintotuki; me valitetaan siitä, että meille maksetaan kun opiskelemme koulussa joka on meille ilmainen. Ei osata olla tyytyväisiä asiasta, vaan vaaditaan lisää. Kuinka monessa maassa on asiat niin naurettavan hyvin, kuin meillä? Ei kauhean monessa. Valitetaan siitä, että Suomeen tulee maahanmuuttajia jotka vie meidän työt ja rahat. Ihanko oikeasti? Ollaanko me niin naurettavan itsekeskeistä kansaa, että ei suotaisi samoja mahdollisuuksia kenellekään muulle? Se tuntuu pahalta. Plus että tämä itsekeskeinen kansakunta kaatuisi melko nopeasti tätä menoa, ilman maahanmuuttajia. Vaikka tuntuu tyhmältä sanoa se, niin minusta ainakin tuntuu että moni asia lakkaisi toimimasta ilman heitä. Suomalaiset alkaa olla omasta mielestään liian hyviä esimerkiksi tekemään tiettyjä töitä. Omanarvontuntoako? Tuskin.
Olen kohdannut monta ihmistä, joilla on paljon vähemmän kuin meillä, mutta jotka silti ovat löytäneet sen mitä meistä jokainen tavoittelee: onnen. Ihmisiä, jotka osaavat olla onnellisia. Osataanko me olla onnellisia?
Päätettiin ystäväni kanssa, että kerran päivässä lähetämme toisillemme viestin/kuvan jostain asiasta, joka meidät on sinä päivänä tehnyt onnelliseksi. Sen kautta aloin miettimään asioita, jotka tekee minut onnelliseksi juuri nyt. Ja niitä asioita löytyi ihan loputon lista. Päätin myös sen, että tästä eteenpäin näytän onneni. Kerron siitä vaikka kaikille, jotka jaksavat kuunnella. Huudan siitä koko maailmalle. Ja muistan myös sen, että onnen tuovat arjen pienet asiat.
Opetellaan olemaan onnellisia.
Ei kommentteja
Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.