Katkeruuden keitto



Olen aina ajatellut, että kateus on ihan vihoviimeinen tunne. Se kuluttaa ihmistä, eikä oikeastaan koskaan tuo mitään hyvää. Kuitenkin viime aikoina oon jotenkin huomannut, että tietynlainen kateus on koko ajan läsnä mun tän hetkisessä elämässä. Kun näkee kaupassa pariskunnan miettimässä, mitä tekisi tänään ruoaksi. Kun kadulla kulkee pari käsi kädessä. Kun on kylässä ystäväpariskunnan luona ja lähtee pois; toiset jäävät yhdessä kotiin ja puuhaavat arjen askareita. Ja käyvät yhdessä illalla nukkumaan. Kun katsoo telkkaria ja kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa. Sellaiset pienet hetket, kun näkee pariskuntia jotka on onnellisia ja yhdessä. Huomaan löytäväni itseni istuskelemasta kahvilassa ja katselemassa kaikenlaisia pariskuntia, jotka viettää yhdessä aikaa. Huomaan hymyileväni surumielisesti. Ja nyt. Haluan tästä tunteesta eroon! En halua olla katkera ja kateellinen. Se vie liikaa. Mutta on vaikeaa olla onnellinen ja onneton samaan aikaan. Ja pahinta tässä on se, että en osaa olla onnellinen toisten puolesta. Se kuluttaa myös todella paljon. Tällä erää tuntuu siltä, ettei tämä voi paremmaksi muuttua. Mutta toisaalta tiedän sen, että kahden kuukauden päästä tilanne muuttuu. Johonkin suuntaan. Nyt jollain lailla koko oma elämä on jonkun virkamiehen käsissä, loppupeleissä joku muu tekee sen päätöksen, että saadaanko olla yhdessä ja onnellisia. Ei mitenkään mukava tunne. 

On arjessa onneksi asioita, jotka tekee iloiseksikin. Myös ne ystäväpariskunnat, jotka viettää tällaisen katkeran yksinäisen kapiaisen kanssa. Ja ihanat syksyisen aurinkoiset päivät. Rakastan syksyä ja sen tunnelmaa. Innolla odotan jo vähän viileämpiä ilmoja, että saa vetää villapaidan päälle ja villasukat jalkaan. Ja työ on myös onnea tuova tekijä, erityisesti työkaverit. Meillä on ihan uskomattoman mahtava työtiimi. Ja muistot, ne tuo aina hyvän mielen. Onneksi myös voi luoda uusia muistoja, oli sitten yhdessä tai ei. 

Onnellisuuskala. Hymyilee vielä kalatiskilläkin!



Norsujanorsuja

Olen viettänyt päivääni (töiden jälkeen, toki) sisustellen, siivoillen ja kokkaillen. Kuulostaa kivalta, eikö? Nooo kun siitä on jokseenkin tullut jokapäiväistä, ei se enää ole niin kivaakaan.  Mutta toisaalta. Onhan se aina mukavaa, kun saa laittaa ja rakentaa kotia. Mitä siis urputan?!?! Nyt loppu.

Totesin tässä sisustellessani, että yksi elementti on sisustuksessa ylitse muiden. Ja se on norsut! Maailman hienoin ja mahtavin eläin. Jos olisin eläin, tahtoisin ehdottomasti olla norsu. Sanotaan, että norsu jolla on kärsä ylöspäin, kerää kotiin onnea. Tosin tässä asiaa pohtiessani huomasin, että useammalla minun norsuista on kärsä alaspäin. Mutta onnea tästä kodista silti löytyy, joten samapa tuo. Muuten, astrologiassa norsu edustaa sitoutumista, uskollisuutta, viisautta ja vanhan ihmisen elämänkokemusta. Kuin hienoa. Entistä enemmän haluan olla norsu! 












Yllättävien päähänpistojen iloa

Satuin viime viikolla juttelemaan ystäväni kanssa puhelimessa ja todettiin, että meillähän on yhtä aikaa vapaita töistä! Olisihan se ihanaa viettää vapaat yhdessä mieluummin kuin yksin. Ainoa ongelma tässä ajatuksessa oli tuo vajaa 900 km välimatka. Ystäväni asuu siis Rovaniemellä. Onneksi Finnair pelastaa tilanteessa kuin tilanteessa. Siispä ostin lennot Helsingistä kohti pohjoista ja lauantaina töiden jälkeen suuntasin lentokentälle. Rovaniemellä vastassa oli rakas ystävä. En keksi tällä erää montaa asiaa, jotka tuntuisivat paremmilta kuin halata rakasta ystävää pitkän eron jälkeen. 

Pitkälti päivät Rovaniemellä menivät jutellessa ja muistellessa ja vaan ollessa. Ehdittiin käymään Kemijärvelläkin kyllä. Valaisevaa nähdä, missä toinen on lapsuutensa viettänyt ja suurimman osan elämästään elänyt. Ja tavata perhettä, josta on vain kuullut paljon. Ehdittiin me tietysti myös lenkkeillä koiran kanssa ja katsella Kemijoen virtoja sekä tottakai käydä vähän ostoksilla. Miksi kaupoista aina löytää kaikenlaista kivaa, vaikkei mitään pitänytkään ostaa? Olen kyllä kenties parhaita rahan kuluttajia tässä maassa. Vaikka viidenkymmenen kilometrin säteellä olisi vain yksi kauppa, niin minä löydän sen ja ostan jotain. Välillä raivostutan itse itseäni..

Käteen löytyi uusi ihana koru. Alkaa ranne täyttymään jo. 

Saippuat saivat uuden ammeen.


Ostin ihanaa Body Butteria, joka koostuu Buriti öljystä, kookos öljystä, avokado öljystä sekä karite voista. Ihanaa! Buriti oli uusi tuttavuus ja on siis peräisin Brasiliassa kasvavista palmuista. Puu tunnetaan myös nimellä elämän puu. Se kertoo jo kaiken. Saa nähdä tuleeko tästä uusi kilpailija Karite voille, johon olen täysin koukuttunut.. 

Kemijoki virtaa

Maailman söpöin sieni!

Välillä pitää ottaa rennosti


Käsintehtyjä suklaa tryffeleitä. Taivaallista.


Nämä ihanuudet eivät ole Rovaniemeltä, vaan Karumon nettikaupasta. Onko söpömpiä nähty!?

Mukavien vapaiden jälkeen olikin mukavaa palata eilen töihin. Tosin olisin voinut Rovaniemeltä lentäessäni jatkaa vielä noin 8000 kilometriä etelämpään, mutta tyydyin jäämään Helsinkiin. Lentäminen herätti matkakuumeen, täytyy alkaa suunnittelemaan..