Itsepäinen aasi tarvitsee itsepäisen ajajan

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Minä: Hey I just invited about 40 people to our wedding
S: Okay.. So your closest friends?
Minä: Well kind of..
S: Are anyone coming?
Minä: I think few might. 
S: So your friends are as crazy as you..

Taitaa tuntea mieheni minut aika hyvin. Ja jostain syystä se silti minua rakastaa, en vaan tajua. Mutta samasta syystä rakastan mun ystäviä, ne on ihan yhtä hulluja kun minäkin. Ja ne tekee minusta sellaisen kuin olen. 

Tässä vapaa päivien iloksi selailen reissublogeja ja matkaoppaita ja vähän lentoja. Haaveita saa aina olla eikö? Ja toki täytyy katsella vähän kuvia vanhoilta matkoilta, että saa matkakuumetta nostettua vielä korkeammalle. 








Kaukosuhteen iloja on muuten se, että kun kommunikoi paljolti viestien välityksellä, saa helposti aikaan väärinymmärryksiä. Ja sit voi unettomien öiden jälkeen käyttää aikaa niiden selvittämiseen. Onneks asiat selviää, kun niitä jaksaa selvittää. Ja sit lopulta ne pienet väärinymmärryksetkin voi vaan vahvistaa. Oon vielä niin itsepäinen, että asia pitää selvittää ihan perinpohjin. Onneksi tuo toinen jaksaa olla aivan yhtä itsepäinen ja vielä kärsivällinenkin minun kanssa.

Siispä päätetään tämä samaten kun se alkaa;

Itsepäinen aasi tarvitsee itsepäisen ajajan.

Vapaa-ajan ongelmia

lauantai 23. marraskuuta 2013

Mulla on liikaa vapaa-aikaa.

Kuulostaa typerältä, mutta on totta. Kun on viimeiset reilun kolme vuotta tehnyt (tai vähintään stressannut) vapaa-ajallaan koulutehtäviä, niin nyt on ihan kamalasti ylimääräistä aikaa! Pakko olla edes jotenkin tuottelias, niin noita villasukkia, lapasia, peittoja, mattoja valmistuu aikamoisella tahdilla. Mutta se on ihan hauskaa. Vielä kun saisin niitä kaupattua, kun ei meinaa mihinkään mahtua.

En kotona juurikaan uskalla enää laittaa ruokaa ja leipoa, kun tulisi vain syötyä liikaa. Puran tätä tarvetta tehokkaasti töissä sitten. Ja lapset kiittää (eli valittaa, etten tee oikeanlaisia leipomuksia/ruokia). No ei nyt aina valita, vain joka toinen päivä. Leipomiseenkaan ei siis kulu aikaa. Toki varmasti olisi siivottavaa ja järjesteltävää aina, mutta se nyt on jo liika raskasta puuhaa. 

Ihan käsittämätöntä kyllä on se, että kolme ja puoli vuotta tuosta vaan vierähti kulua. Ja nyt pitäisi olla valmis. Tai ainakin valmiimpi.. Jännittävää ! 

Tänään kuitenkin kokkailin työpäivän jälkeen yassaa. Ja nyt vihdoin viimein myös sen ohje päätyy tänne. Pitäisi aktivoitua tässä ruokaohje asiassa muutenkin. Olen tainnut luvata muutamallekin ihmiselle, että joitain tiettyjä ohjeita tänne isken. Täytyypä yrittää pitää lupauksesta kiinni.

Yassa

Öljyä

Kokonainen kana / maustamattomia broilerin rintapaloja 4 kpl

6-8 sipulia
2 sitruunaa
2 tomaattia
2 valkosipulinkynttä
2 chiliä
2 rkl Dijon-sinappia
2 rkl punaviinietikkaa
1 lihaliemikuutio

suolaa
pippuria


3 porkkanaa
3 perunaa


Pilko sipulit (suikaleiksi) ja tomaatit. Sekoita isossa astiassa pilkotut sipulit, tomaatit, murskatut valkosipulinkynnet ja pilkotut chilit. Lisää joukkoon sinappi ja etikka plus mausteet maun mukaan (toiset tykkää mausteisemmasta). Purista sitruunoista mehut ja lisää mehu vielä muiden joukkoon. Raakojen kanojen voi antaa marinoitua tässä seoksessa muutaman tunnin tai yön yli. Jos on kova kiire, niin hyvää tulee marinoitumattakin.

Ruskista kanaa öljyssä, niin että se saa kauniin kullaruskean värin (ei tarvitse olla läpikypsää). Nosta sivuun odottamaan. (Jos laitat perunaa, voi sitä myös hieman paistaa raakana öljyssä.) Kaada sipuliseos pannuun ja lisää tarvittaessa hieman vettä. Anna porista noin 20 minuuttia. Lisää sitten kanat ja lihaliemi (ja peruna ja porkkana). Anna vielä kiehua hiljalleen noin puoli tuntia, kunnes kaikki tuntuu kypsältä.

Tarjoile basmatiriisin kera.

Reseptin valmistusohjeet
Tämä on minun tapani tehdä yassaa. Itse käytän sekä punasipulia että tavallista sipulia. Myöskään tomaattia eivät kaikki yassaan laita, mutta itse olen oppinut laittamaan. Perunan ja porkkanan voi jättää myös pois, tai vaihtoehtoisesti laittaa mitä vaan muuta kasvista. Ihan mitä tykkää. Tuolla Gambiassahan yleensä käytetään loogisesti niitä kasviksia, mitä kasvaa sillä hetkellä. Eli aika kausiluonteista. 

Musiikin kautta voi matkustaa mangopuun alle Gambiaan;


Minä jatkan villiä lauantai-illan viettoa (eli neulon villasukkia, syön jätskiä ja katson leffaa). Kai kohta voisi nukkumaankin mennä.

21 tapaa pilata avioliitto

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Ajattelin, kun katsottiin tuo 21 tapaa pilata avioliitto, että täytyypä listata nuo tavat. Osaa sit vaikka vältellä tekemästä näitä virheitä. Mutta siis aivan loistava elokuva ! Suosittelen. Joskin tuntuu siltä, että kaikki on sen jo nähnytkin. No jos et ole, niin kannattaa katsastaa. 

1. Suhtaudu puolisoon kuin lapseen
2. Valehtele
3. Päätä toisen puolesta
4. Kontrolloi
5. Ole sokea
6. Petä
7. Hanki päihdeongelma
8. Älä päätä itse
9. Ole omistava
10. Älä ole läsnä
11. Ripustaudu
12. Nöyryytä
13. Hanki muistihäiriö
14. Väistä ja pakene
15. Älä puhu
16. Älä arvosta
17. Älä tahdo
18. Neuvo ja opeta
19. Epäile, älä luota
20. Älä panosta

21. Älä uskalla rakastaa

Oon kyllä itse henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tuo viimeinen kohta pätee ihan muutenkin elämään. Ei pelkästään avioliittoon/parisuhteeseen. Ja kyllä montaa muutakin kohtaa kannattaa soveltaa elämässä yleensä. Otetaan opiksi. 

Vielä vähän Jenniä iltaan;


Shahi paneer ja naan-leipää

Vietettiin eilen tyttöjen iltaa yhden rakkaan ystävän kanssa. Syötiin hyvin, vähän shoppailtiin, katsottiin pari leffaa ja vaan oltiin ja puhuttiin. Parempaa tapaa viettää vapaa iltaa en tiedä. 

Shahi Paneer (kotijuustoa tuoretomaatti-cashewkastikkeessa)

 250 g kotijuustoa
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
pala tuoretta inkivääriä
2 vihreää chiliä
3 tomaattia
0,5 tl chilijauhetta
3/4 tl kurkumaa
1 tl garam masalaa
1 dl cashewpähkinöitä
2 dl luomumaitoa
suolaa
pippuria

Laita ensin cashewpähkinät likoamaan maitoon. Kuutioi sitten kotijuusto (n. 1cmx1cm) ja ruskista kuutiot pannulla – siirrä syrjään odottamaan. Kuumenna loraus voita pannulla ja freesaa silputut sipulit, murskatut valkosipulinkynnet, raastettu inkivääri sekä hienonnetut chilit. Lisää lopuksi pannulle hienonnetut tomaatit ja hauduttele tätä noin 8 minuuttia. Aja seos tahnaksi (esimerkiksi sauvasekoittimelle) ja laita takaisin pannulle. Kuumenna, lisää mausteet ja paistele hiljalleen. (Itse lisäsin hieman vettä joukkoon tässä vaiheessa.) Nyt otetaan cashewpähkinät käsittelyyn – aja cashewmaito sauvasekoittimella sileäksi (pähkinät pehmenevät liotessaan). Lisää cashewmaito pannulle muiden ainesten joukkoon ja anna kastikkeen kiehua hieman kasaan. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan. Myös muita mausteita voi vielä lisäillä, jos siltä tuntuu.

Tarjoile basmatiriisin kera ja päälle lorauta vielä vähän luonnonjogurttia.


Naan leipä

5dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa

2 tl leivinjauhetta


50 g luomuvoita

2 dl luomumaitoa
2 dl luonnonjogurttia.

Reseptin valmistusohjeet
Sekoittele kuivat aineet. Lisää seokseen maito, jogurtti ja puolet sulatetusta voista.
Sekoita nopeasti (taikinan ei tarvitse olla sitkeää, vaan saa olla hieman jopa löysää). Nosta taikinasta pellille taikinakokkareita. Taputtele jauhotetulla kädellä kokkareet ohuiksi leipäsiksi.

Paista 275 asteessa noin 10 minuuttia, kunnes pinnalla on ruskeita täpliä ja pinnan kuori kupruilee. Voitele kypsät leivät lopulla voisulalla.

Muistoja

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Oikeasti näin laiskana sunnuntai aamuna minun pitäisi tehdä kaikkea muuta, kuin mitä teen (eli pelaan candy crush sagaa ja naputtelen tänne). Töihin pitäisi lähteä tunnin päästä ja sitä ennen siivota ja ties mitä. Mutta pyhpah. Ei jaksa. Tällain angstiarki on vähän saamatonta, mutta kai se tästä alkaa taas kohta rullaamaan. On vaan joku tarve olla sosiaalinen tämän angstin keskellä, ja koska se on helpompaa näin ruudun takaa, niin täytyy sitä toteuttaa sitten vaikka näin. 

Ajattelin jakaa sunnuntain iloksi muistoja matkalta. Ihana Gambia sen ansaitsee. Oli kyllä sellainen olo, että saapui kotiin kun laskeuduttiin. Vaikka hieman iski tajuntaan kuumuus ja kosteus ja myös se äänimaailma - hyvällä tavalla kuitenkin. Harva asia oli reilussa puolessa vuodessa muuttunut tuossa maassa. Kaikki oli aikalailla ennallaan, mitä nyt tiet ehkä vielä huonommassa kunnossa ja sähköt meni poikki useammin kuin viimeksi, eikä vettäkään oikein tullut. Mutta kotoisaa oli tämäkin kaikki. 


Gambialaisista ruoista yksi lemppareitani; benechin. En vielä osaa tuota kokkailla, mutta kyllä joku päivä uskallan ottaa riskin ja lähteä kokeilemaan. Olen minä sitä monta kertaa siellä kokkaillut, mutta aina vaan apupoikana. 


Neulekoulua. Ei muuten ollutkaan niin helppoa tuo neulominen, kun ilmankosteus oli niin kova. Lanka ei luistanut puikoilla, vaan alkoi lähes huopumaan. Ei siis valmistunut sukkia tällä reissulla. Mutta pääsin sitten siskolle opettamaan neulomista, mikä oli kyllä hauskaa. 


Perhe <3


Maapähkinäkausi oli parhaimmillaan. Ja on ne kyllä vaan tuoreina niiin hyviä!




Somebody to die for

lauantai 2. marraskuuta 2013

Lauantai iltaani hieman piristi ihana Hurts ja aivan loistava keikka. Rakasta keikoilla sitä, kun musiikki menee luihin ja ytimiin. Sen tuntee niin eri tavalla, kuin kuunnellessa kotona tai autossa tai ...

Do enjoy: 



I could drag you from the ocean,
I could pull you from the fire
And when you're standing in the shadows
I could open up the sky
And I could give you my devotion
Until the end of time
And you will never be forgotten
With me by your side


And I don't need this life
I just need

Somebody to die for
Somebody to cry for
When I'm lonely


I've got nothing left to live for
Got no reason yet to die
But when I'm standing in the gallows
I'll be staring at the sky
Because no matter where they take me
Death I will survive
And I will never be forgotten
With you by my side


Cause I don't need this life
I just need

Somebody to die for
Somebody to cry for
When I'm lonely


When I'm standing in the fire
I will look him in the eye
And I will let the devil know that
I was brave enough to die
And there's no hell that he can show me
That's deeper than my pride
Cause I will never be forgotten
Forever I'll fight


And I don't need this life
I just need

Somebody to die for
Somebody to cry for
When I'm lonely


And I don't need this life
I just need

Somebody to die for
Somebody to cry for
When I'm lonely


Don't go gentle into that good night
Rage on against the dying light


Ankeuden apajat

Lomalta arkeen paluu on aina yhtä haastavaa. Tosin tuntuu tällä hetkellä siltä, että se on jotenkin erityisen haasteellista ollut tämän loman jälkeen. Vielä viikko sitten makasin onnellisena mangopuun alla ja söin tuoreita maapähkinöitä. Nyt istun sohvalla raskaan työpäivän jälkeen ja katselen kun ulkona sataa. Jotenkin tuntuu myös siltä, että tämä paikka, jota kutsun kodikseni ei kuitenkaan tunnu kodilta. Koko syksyn on rakentanut pesää tänne Helsinkiin ja tämä asunto kyllä näyttää minulta ja näyttää kodilta, mutta tällä hetkellä on vaikea tuntea olevansa kotona. Pitkälti se ehkä johtuu siitä, että olin tuon kymmenen päivää onnellisesti rakkaani kanssa. Nyt taas olen onnettomasti yksin.

Lomalta paluuta ei helpottanut uutinen siitä, että valituksemme viisumipäätöksestä ei auttanut. Eli päätös pysyi samana. Toistaiseksi siis jatkamme kaukorakkautta ja ikävöintiä. Pienen ilon tuo se, että viimeistään helmikuussa näemme uudestaan. Mahdollisesti jo tammikuussa. Sit tarvii astella avioliiton harmaaseen satamaan ja kokeilla, jos se auttaisi siihen että saataisiin olla yhdessä. En ikinä olisi uskonut, että sanoisin näin, mutta sitä haluankin. Siis mennä naimisiin. En tiedä, mikä tuntuisi tässä tilanteessa oikeammalta. 

Kauhukseni olen myös huomannut, että olen kyllä hieman itsesäälissä rypevä paskiainen tällä hetkellä. Ajoittain koen olevani suunnattoman itsekäs, kun vain angstaan yksin kotona. Syy, miksi se tuntuu itsekkäältä, on se, että tajusin että onhan minulla ympärillä suunnattomasti rakkaita ihmisiä täällä Suomessakin. Ja jostain syystä nämä ihmiset haluavat viettää aikaa kanssani ja tukea vaikeassa tilanteessa. Annan ehkä itsestäni ulkoisesti sellaisen kuvan, että olen kovin vahva ihminen. Mutta se on todellisuudessa enemmän vain kovaa kuorta, jonka olen luonut suojelemaan itseäni. Ehkä olisi aika aikuistua taas sen verran, että oppisi pyytämään apua ja ottamaan sitä vastaan. Mutta äeh kun se vaan on vaikeaa. 

Nopa. Jatkan täällä angstaamista. Iloitkaa te muut minunkin puolestani! 





CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan