Vallankaappausyrityksiä

Lueskelin töissä YLEn uutisia ja silmiini (yllättäen) pisti eräs otsikko:


"Äääää mitä?" Oli ensi reaktioni. Vaikka toisaalta ei tämä nyt niin kovin yllätyksenä tullutkaan. Vallankaappaus on kytenyt pinnan alla jo pitkään. Onhan maan nykyinen hallitsija ihan täysin diktaattori - joskin Gambiassa kannattaa puhua korrektisti presidentistä. Onhan hänet valittu vaalein - demokratiasta en tiedä sitten. 

Tulin hetki sitten kotiin ja olemme mieheni kanssa jutelleet tuosta tilanteesta. Mieheni totesi hyvin, että häntä ei harmita mikään muu kuin että vallankaappaus näyttää epäonnistuneen. Tiedon asiasta hän oli saanut jo aamulla veljeltään ja päivän mittaan linjat ovat käyneet kuumina Afrikan mantereen suuntaan. Itse pelkään, että herra diktaattori saa taas uutta pontta rajoittaa kansalaistensa yhteyksiä ulkomaailmaan. Olen tyytyväinen toisaalta siihen, että mieheni on turvassa täällä vaikka huoli onkin suuri muun perheen ja ystävien puolesta. Epäonnistuessaan vallankaappaus ei tosiaan ollut kovin hyvä asia. Onnistuessaan se olisi voinut olla loistava juttu maan tulevaisuuden kannalta. Mutta nyt pelkona on se, että herra diktaattori kostaa koko kansalle tämän yrityksen. Pelkään pahoin, että moni joutuu vielä kärsimään. 

Tällaiset uutiset aina herättävät ajattelemaan. Vaikka tuossa minulle kovin rakkaassa maassa on paljon hyvää ja ihmiset ovat ihania, on siellä myös paljon huonoa. Ihmisoikeuksia on melko ajallisesti. Sananvapautta on rajoitettu - täytyy miettiä, mitä uskaltaa ja kannattaa julkisilla paikoilla sanoa. Korruptio kukoistaa ja Gambiassa on myös mielivaltaista sotilashallintoa. Maan johtaja on tosiaan aivan täysi diktaattori, joka vielä monessa mielessä on mielestäni aivan sekopää. (Hyvän henkilöprofiilin on tehnyt BBC - Yahya Jammeh.) Eräs ystäväni kertoi, että hinnat ovat Gambiassa vuoden aikana nousseet lähes 100 prosenttia. Voitte kuvitella ihmisten ahdinkoa aikana, jolloin hinnat nousee ja toisaalta turismia ei tänä vuonna Ebolan vuoksi ole paljoakaan. Kovin hyvin ei tuolla pienellä rakastettavalla maalla mene ja se tekee minut surulliseksi.

Mielenkiinnolla seurataan uutisia. Laitetaan kädet ristiin ja toivotaan parasta. 

"Yahya Jammeh is reputed to be one of the world's most eccentric and ruthless leaders."

Yahya Jammeh tapaamassa kannattajiaan Gambiassa marraskuussa 2011.

Elämäni aakkoset

A - Aurinko

Sitä kaipaan jatkuvasti. Ihana on tämä talvinenkin aurinko, mutta kesäisen auringon lämpö iholla on parhaita asioita maailmassa.

B - Benechin

Ehkä gambialaiset ruoat yleensäkin. Siskojen kanssa kokkaillessa valmistuu parasta ruokaa, mutta osaan jo joitain tehdä yksinkin.

C - Coca-Cola

Säännöllisin väliajoin tähän koukuttaudun. Tällä hetkellä vähän parempi kausi menossa, mutta kesää kohden todennäköisesti addiktio taas kasvaa. 

D - Diak

Voisin monta rumaa sanaa sanoa tuosta koululaitoksesta, mutta silti voin kiittää sitä monestakin asiasta. En kadu, että sinne hain ja kiitollinen olen, että sinne pääsin. Monta hyvää hetkeä, kokemusta ja hyvää ystävää rikkaampana valmistuin.

E - Elefantti

Eläinmaailman rakkauteni. Jokin näissä voimakkaissa ja viisaissa eläimissä vetoaa minuun erittäin vahvasti. Intiassa jo pääsinkin lähelle, mutta vielä tahtoisin joskus lähteä norsujen orpokotiin pienokaisia hoitamaan tai safarille näkemään näitä upeita otuksia omassa elinympäristössään.

F - Fafa's

F oli hieman vaikea. Mutta Fafa's ja falafelit sopii hyvin listalle. Ehkä voisin laajentaa tästä kasvisruokiin kaikenkaikkiaan. Mutta Fafa's - sieltä saa parhaat falafelit, vie kielen mennessään ja täyttää vatsan kohtuuhintaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

G - Gambia

Kaipaako selityksiä? Gambia on toinen kotimaani, mieheni kotimaa. Siellä on sydän ja puolikas perhettä. Sinne vielä joskus toivottavasti muutamme. 

H - Historia

Oma historia, suvun historia ja toisaalta myös maailman historia. Sitä kautta voi ymmärtää omaa elämäänsä ja maailmaa astetta paremmin. 

I - Ilo

Hymyilemällä pääsee pitkälle. Iloa on elämässä monenlaista ja siitä pitäisi muistaa nauttia enemmän. Helposti vain unohtuu ajattelemaan surullisia asioita.

J - Jyväskylä

Jyväskylä on myös koti. Siellä vietin lapsuuteni ja nuoruuteni. Siellä asuu perhettä ja rakkaita ystäviä. Sinne toisaalta halajan takaisin, vaikka tuskin tulee palattua ainakaan vielä vuosiin. 

K - Kummitytöt

Minun rakkaat tyttöni. Minulle iso asia on ollut kummiksi pyytäminen - iso vastuu ja tärkeä tehtävä. Olla rinnallakulkijana ja kasvaa toisen kanssa yhdessä. 

L - Leipominen

Rakas harrastus. Joskus olen haaveillut siitä myös ammattia, mutta olen tyytyväinen että lopulta päädyin pitämään sen vain harrastuksena. Ammattilaisuus voisi viedä leipomisen ilon. Minulle leipominen on myös parasta stressinpurkua - kun ärsyttää tai ahdistaa, taikinaterapia auttaa. 

M - Matkailu

Minulle lähes elinehto. Olen alle vuoden vanhana tehnyt ensimmäisen ulkomaanmatkani ja sen jälkeen veri onkin vetänyt vahvasti maailmalle. Haaveeni ulkomailla asumisestakin toteutin. Matkailu avartaa, ei kai sen kummempaa. 

N - Neulominen

Toinen rakas harrastus. Terapiaa leipomisen lailla. Onnistumisen iloa ja käsillä tuotettua kauneutta. 

O - Odottaminen

Olen monta kertaa todennut olevani odottamisen mestari. Elämä on yhtä odottamista ja vuosien varrella siihen on oppinut. Nytkin vuosi alkaa odottavissa tunnelmissa, siitä lisää jossain vaiheessa. Mutta odottaminenkin on kivaa, onpahan jotain mukavaa tulossa. 

P - Perhe

Perhe on tärkeä ja niin kovin rakas. Kirjoitin joskus enemmänkin perheistä - jotenkin niitä on siunaantunut minulle kovin monta. On biologinen perhe ja vuosien varrella rakentunut perhe ystävistä. Tällä hetkellä tärkeä on myös oma pieni perheemme - mieheni ja vintiö. Kotiin on mukava tulla, koska siellä odottaa rakas perhe. 

Q - Queen

Väitän, että ei ole olemassa suomen kielen sanaa joka alkaisi Qlla. Mutta Queen ja Bohemian Rhapsody on nuoruuden ajan tärkeitä kappaleita.

R - Rakkaus

Kaipaako selityksiä? Rakkaus on elämän kantavia voimia.

S - Sokeri

Elämäni kiroja. Koukuttava ja kahlehtiva sokeri. 

T - Tulevaisuus

Pelottava tulevaisuus, jota kuitenkin mielenkiinnolla odotan.

U - Usko

Tärkeä osa elämää. Antaa voimaa ja tuo rauhaa.

V - Vintiö

Elämäni valo. Ajaa säännöllisesti minut raivon partaalle ja toisaalta antaa päivittäin voimia kömpimällä syliin ja pussailemalla. 

W - Wannabe


Spice Girlsiä parhaimmillaan. Tätä biisia kuunnellessa kasvoin.

X - Xylitol

Ainoa Xllä alkava sana mikä tuli mieleen. Mutta päivittäinen osa elämää tämäkin, joten sopinee kuvioon.

Y - Ystävät

Nuo rakkaat. ILman ystäviä ei pitkälle pötkisi. Onneksi minulle on siunaantunut suunnaton määrä hyviä ystäviä ja kiitollinen olen ihan jokaisesta. On myös ilahduttavaa se, että edelleenkin voi luoda hyviä ystävyyssuhteita ja toisaalta osa on kulkenut rinnalla lapsesta asti. 

Z - Zen

Olotila jonka tahtoisin saavuttaa.

Ã… - Ã…bo

Turku. Minulle vielä melko vieras kaupunki ja edelleen vähän ristiriitainen sellainen. Mutta sinne hakeuduin koulutukseen ja uskon, että siihen oli joku syykin. Jatketaan tutustumista. 

Ä - Äitiys

Asia josta toisaalta haaveilen ja toisaalta pelkään. Ehkä joskus sen ilon saan kokea. 

Ö - Öylätti

Ehtoollinen ja sen tuoma rauha ovat asioita, joista nautin muutamia kertoja vuodessa. 


Mainiot minttukrokanttikeksit

Nämä keksit vievät kielen mennessään. Ja vieläpä ovat helppoja tehdä! Kauniiseen rasiaan laitettuna sopivat hyvin tuliaisiksi kun lähtee kyläilemään. Tai vaikka sellaisenaan uuden vuoden herkkupöytään. 

Minttukrokanttikeksit

100 g voita
1 dl fariinisokeria
1 rkl vaniljasokeria
0,5 dl vaaleaa siirappia
4,5 dl kaurahiutaleita
vajaa 1 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

2 Maraboun minttukrokantti suklaalevyä

Sulata rasva kattilassa. Sekoita joukkoon fariinisokeri, vaniljasokeri sekä siirappi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.

Levitä taikina pellille ja paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 10 minuuttia. Kunnes pinta on saanut kauniin värin. Sulata suklaa sillä aikaa, kun pohja on uunissa - esimerkiksi mikrossa, kattilassa tai vesihauteessa. Levitä sula suklaa kuumaan pohjan päälle. Leikkaa paloiksi lämpimänä, sillä jäähdyttyään keksiä on vaikea leikata.

Nam!

Tahmea taatelikakku

Tahmea taatelikakku

200 g taateleita
2 dl vettä
200 g voita
2 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl kermaviiliä
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
3,5 dl vehnäjauhoja

Mittaa taatelit ja vesi kattilaan. Keittele noin viitisen minuuttia ja lisää joukkoon voi. Kuumenna kunnes voi on sulaa ja anna porista vielä viisi minuuttia. Soseuta.

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä munavaahto taateliseokseen ja lisää joukkoon kermaviili. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka - kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa noin 45 minuuttia. 

Anna jäähtyä ennen kumoamista. 

Kermaviilin sijaan olen kokeillut vaniljajogurttia, luonnonjogurttia, ruokakermaa ja piimää. Toteaisin siis rohkeasti, että kunhan jotain maitotuotetta joukkoon heität. 



Tomaattinen munakoisopasta

Rakkaudesta munakoisoon. Onneksi sitä voi lisätä lähes joka ruokaan.

Tykkään tehdä erilaisia mössöruokia - siis sellaisia ruokia, missä vaan heitellään ainekset sekaisin ja uuniin tyylillä. Myös leivonnassa se on minusta mainiota toimintaa, en yleensä turhaan jaksa härväillä ja säätää liian hienoja juttuja. On toki sellaisellekin oma aikansa. Viime aikoina olen innostunut erilaisista One pot - ruoista. Eli kaikki sekaisin kattilaan ja odottaa vaan kypsymistä. Riisiruokia tulee tehtyä tällä tyyliin useinkin. Mutta tällä kertaa pastaa.

Tomaattinen munakoisopasta

1 munakoiso
suolaa

Viipaloi munakoiso vajaan sentin paksuisiksi kiekoiksi. Levitä esimerkiksi leivinpaperille ja suolaa. Anna itkettyä ainakin puolisen tuntia. Huuhtele ja kuivaa. Leikkaa kiekot vielä pienemmiksi paloiksi.

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
loraus öljyä

Silppua sipuli ja valkosipuli hienoksi. Kuumenna öljyä reilunkokoisessa kattilassa ja lisää munakoisoviipaleet sekä sipulit. Anna kuullottua/ottaa väriä hetken.

400 g paseerattua tomaattia
2 tomaattia
6 dl vettä
5 dl pastaa
mustapippuria
suolaa

Lisää kattilaan pilkotut tomaatit ja muut aineet. Mausta haluamallasi määrällä mustapippuria ja ripauksella suolaa. Anna hautua pastan vaatiman keittoajan - noin 10-15 minuuttia. Ota pois liedeltä ja anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua. 

Tarjoile esimerkiksi tuoreen patongin kera ja ripottele pastan päälle haluamaasi juustoa. Itse laitoin reilulla kädellä fetaa ja hyvin maistui. 

Sekaan voi heittää myös paistettuja kanasuikaleita tai paistaa pastan rinnalle kanankoivet, kuten meillä tänään. 

Mielestäni mainio arkiruoka, koska valmistuu vallan pikaisesti ja on lisäksi maistuvaa.

--

Uunissa tuoksuu vielä iltapalaksi valkosipuliset leivät. Odotellessa juon mamman mustaviinimarjamehua ja katson action pläjäystä Netflixistä. Rentouttavaa lauantai-iltaa itse kullekin!

Koti-ikävä

Tiedättekö sellaisen tunteen, kun kaikki on oikeastaan ihan hyvin, mutta silti jotain puuttuu? Sellaisen kaipuun - ikävän.

Minä poden pahemman laatuista koti-ikävää - ikävää Gambiaan. Oikeastaan tuntuu tyhmältä sanoa niin, koska en ole loppujen lopuksi kovinkaan pitkää hetkeä kutsunut tuota maata kodikseni. Mutta silti. Sydämeni se on vienyt täysin. 

Kaipaan sitä tunnetta, kun astuu ulos lentokoneesta ja lämpö hyökyy vastaan. Sitä äänimaailmaa ja niitä hajuja. Sitä bussia lentokentällä, mistä puuttuu takaikkuna. Niitä miehiä, jotka tuppaavat auttamaan matkalaukkujen kanssa, heitä jotka aina hätistelen pois. Kaipaan niitä tyhjänpäiväisiä jutusteluhetkiä ihmisten kanssa, ihan vain ohi kulkiessa. Kaipaan tuulenvirettä joka sekoittaa tukkaa taksin ikkunasta. Kaipaan koiria ja vuohia tien varsilla. Kaipaan lapsia jotka leikkivät pihoilla. Kaipaan sitä afrikkalaista värimaailmaa, joka muodostuu taloista, ihmisistä, vaatteista ja luonnosta. Kaipaan markkinoiden hulinaa. Kaipaan hiekkaa varpaiden välissä ja Atlantin aaltoja. Kaipaan perhettä ja ystäviä. Kaipaan ruoanlaittoa siskon kanssa. Kaipaan jopa sähkökatkoksia ja pimeitä iltoja kynttilänvalossa. 

Ikävä on. 

Jotenkin tämä pimeä, pitkä ja väsynyt joulukuu on lisännyt ikävän ihan omiin mittasuhteisiinsa. Lähes päivittäin tuon asian kotona esille - josko lähdettäisiin reissuun? Odotin mieheni tänne tuloa, koska ajattelin että sitten voidaan matkustaa johonkin muuallekin. Kuvittelin olevani kyllästynyt ainaiseen Gambiassa ravaamiseen, mutta nyt huomaan että en olekaan. Tällä hetkellä meillä vain eriää mielipiteet reissusta melko kovin - mieheni kun ei vielä tahdo takaisin Gambiaan matkata. Minkä ymmärrän toisaalta hyvin - hän tahtoo ensin integroitua tänne kunnolla ja vasta sitten mennä takaisin kotiin. Toki saan kuulemma itsekseni matkustaa, mutta se ei tunnu jotenkaan hyvältä ajatukselta. Jos sitten ensi talvena viettäisi jonkun kuukauden Afrikan auringossa. Mutta nyt se ei paljon lohduta. 

Jo moneen kertaan kulutettuja kuvia, mutta aina vaan rakkaita sellaisia:












Mitä siellä ikävöidään? 


24.

Sytytän kynttilöitä tänä jouluna. 
Ilon kynttilöitä surusta huolimatta. 
Toivon kynttilöitä sinne, missä on epätoivoa. 
Rohkeuden kynttilöitä sinne, missä pelko on lähellä. 
Rauhan kynttilöitä myrskyjen runtelemiin päiviin. 
Armon kynttilöitä helpottamaan raskaita taakkoja. 
Rakkauden kynttilöitä inspiroimaan kaikkea elämistäni. 
Kynttilöitä, jotka palavat koko vuoden.


- Howard Thurman

23.


22.


21.


20.


19.

Keskellä synkintä talvea ymmärsin vihdoin, 
että sisälläni piili voittamaton kesä.


- Albert Camus

18.

Talvella murheita muisteta ei,
talvella paljon on lunta,
muistoja kauniita katsellaan,
riemuja vanhoja riemuitaan,
nähdähän kesästä unta.

- Eino Leino

17.


16.

Liian monilta ihmisiltä jää näkemättä hopeareunus, 
koska he odottavat kultaa.


- Maurice Setter

15.


14.

Käännä kasvosi aurinkoon, 
niin et näe varjoa.

- Helen Keller


Älä koskaan anna pääsi vaipua alas. 
Pidä se aina ylhäällä. 
Katso maailmaa suoraan kasvoihin.
- Helen Keller

13.

Elämän salaisuus ei piile siinä,
mitä sinulle tapahtuu,
vaan siinä mitä teet sillä,
mitä sinulle tapahtuu.
- Norman Vincent Peale

12.


11.


En haluaisi olla pelkkää
löysää lihaa ja velttoa verta, en
sokeaa, kasvotonta kaipausta
Haluaisin olla
pienen pieni pilvenhattara,
sellainen helposti hajoava,
tuskin paljain silmin näkyvä
Haluaisin sinun olevan tuuli
joka minua kuljettaa
kohti taivaan rantaa, sinne kauas
missä kuopii neljäs elämä,
yhä seittien peittämä

- Tommy Tabermann

10.


9.


Milloinkaan emme kuule toisiamme
niin hyvin

kuin hitaina hiljaisina iltoina,
kun istumme pitkään kaksin
ja kuuntelemme hiljaisuutta.

Tommy Tabermann

8.


7.


6.

Kuolee hitaasti hän, joka ei matkusta eikä lue,
ei kuuntele musiikkia,
ei rakasta itseään.

Kuolee hitaasti hän, 
joka tuhoaa oikean rakkautensa, 
joka ei anna itseään autettavan.

Kuolee hitaasti hän, joka muuttuu tavan orjaksi
käyden joka päivä samoja polkuja, 
joka ei muuta rutiinia
ja joka ei riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa väriä
tai puhumalla muukalaisten kanssa.

Kuolee hitaasti hän, joka kieltää intohimonsa
ja niiden tunteiden kuohun, jotka kirkastavat katseen
ja eheyttävät särkyneet sydämet.

Kuolee hitaasti hän, joka ei vaihda elämänsä tyyliä
kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa,
joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan,
jotta voisi kulkea unelmiensa perässä, 
joka ei anna itselleen mahdollisuutta
ainakin yhden kerran elämässään paeta viisailta neuvoilta.

Elä tänään, riskeeraa tänään, tee tänään.
älä anna itsesi kuolla hitaasti,
älä unohda olla onnellinen.

Pablo Neruda - Hidas Kuolema


5.


4.


3.

Rohkeus on sitä
ettet sulje silmiäsi
kun vihdoin saat ne auki.

Tommy Tabermann

2.


1.


Joulukalenteri kauneudesta. Musiikkia, hetkiä kuvin ja sanoin. 

Uutisten maailma





Ranger trainees and trainee dogs at the Paramount Group Anti-Poaching training and K9 academy in Magaliesberg, South Africa - Wednesday 26 November 2014



Children holding up purple flags during a parade rehearsal, Osogbo, Nigeria - Wednesday 26 November 2014

Minusta on mielenkiintoista seurata uutisvirtaa. Luen päivittäin useita verkkolehtiä ja lähes päivittäin tulee seurattua joko ylen uutiset tai France24 kanavan uutisia. Mielenkiintoista on seurata maailman uutisia ja sitä, mitä sieltä lopulta poimitaan Suomen uutisiin. Myönnän lukevani usein myös Iltalehden uutisia ja mielenkiinnolla seuraan myös päivittäin luetuimpia uutisia. On mielenkiintoista tietää, mikä saa ihmiset kiinnostumaan. Vaikka myönnän itsekin sortuvani raflaaviin otsikoihin - uteliaisuus vie voiton monessa tilanteessa. Afrikan mantereen uutisvirta kiinnostaa yllättäen myös meidän perhettä - BBC Africa ja monet gambialaiset lehdet (sekä nettiradio, jota inhoan!) ovat asioita joita päivittäin seurataan. 

Väitän siis kohtuu hyvin olevani kartalla maailman uutisista. Mutta silti minusta viikon parhaita hetkiä on, kun BBC Africa ja YLE uutiset päivittävät viikon uutiskuvat. Tänään opin, että Buffalossa tuli taannoin kolmen päivän aikana koko talven normaali lumimäärä. Opin myös, että Etelä-Afrikassa koulutetaan koiria salametsästäjiä vastaan. Ja Nigeriassa valittiin kuvernööri uudelle kaudelle. Lisäksi ilahduin ihmisten onnesta tasa-arvoisen avioliittolain läpi mentyä. Opin myös, että valkoinen leijona on nimeltään transvaalinleijona ja että se on leijonan todella uhanalainen alalaji. Siis pieniä uutisia. Sellaisia, joilla ei oikeastaan ole täällä Suomessa edes uutisarvoa - niillä ei myydä lehtiä, mutta niistä usein ilahtuu ja oppii jotain uutta. 

Yle uutiset - viikko kuvina 

BBC Africa  - Africa in pictures 

Suosittelen tutustumaan, ilahtumaan ja oppimaan.

Kuvat 1, 2 ja 4 Yleltä lainattuja. Kuvat 5 ja 3 puolestaan BBCltä lainattuja. 

ps. nuo kuvat ei yhtään tottele minua tänään! Onpa ärsyttävää, kun on ihan eri linjassa.

Mielipiteistä

Minä olin eilen onnellinen.

Minulle tärkeä, sydäntä lähellä oleva asia sai arvoisensa ratkaisun. Minun mielestäni rakkaus voitti. 

Olin kuitenkin myös surumielinen seuratessani eilen äänestyksen jälkeen käytyä keskustelua. Oikeastaan olen ollut hämilläni tästä keskustelusta koko ajan. 

Minulle asia on ollut alusta lähtien selvä - kannatan tasa-arvoista avioliittolakia. Kannatan sitä juurikin tasa-arvoisuuden sekä rakkauden takia. En ymmärrä vastapuolen argumentaatiota, koska ne ovat minulle olleet melko typeriä argumentaatioita. Myönnän sen, että tässä asiassa olen kapeakatseinen, mutta toisaalta hyväksyn myös vastapuolen näkemyksen. En siis ymmärrä, mutta silti hyväksyn.

Moni tasa-arvoista avioliittolakia vastustava on tuntunut kokevan, että heillä ei saisi olla sitä mielipidettä, mikä heillä on. Varsinkin jos kyse on ollut nuorista ihmisistä. Sitä minä en ymmärrä. Tokikaan en myöskään ymmärrä tasa-arvoisen avioliittolain vastustavien selityksiä, ovathan ne itselleni ihan huuhaata. Mutta siltikin hyväksyn tuon eriävän mielipiteen - eihän minun tarvitse olla siitä samaa mieltä.

Toisaalta on molemmin puolin kyse asiasta, joka tulisi hyväksyä. Jokaisella ihmisellä tässä maailmassa on omat tunteensa ja niiden kautta omat tunnekokemuksensa. En minä, etkä sinä ole oikeutettu väheksymään toisen tunnekokemusta - ymmärsimme sitä itse tahi emme. On kyse suvaitsevaisuudesta myös siinä mielessä, että on valmis hyväksymään toisen mielipiteen. Tuntuuhan se pahalta, jos toinen ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet - tiedän sen kokemuksesta. Mutta toisaalta se ei ole sinulta pois, vaan siltä toiselta henkilöltä, jos hän ei kapeakatseisuudessaan voi hyväksyä. 

Tässä maassa on Timo Soini, Päivi Räsänen sekä tuhansia muita asian vastustajia. On toisaalta Jani Toivola, Arja Juvonen, minä sekä tuhansia muita asian puolustajia. Me joudumme kaikki olemaan vuorovaikutuksessa toistemme kanssa, halusimme sitä tai emme - jotta siihen pystyisimme, on tärkeää hyväksyä. Vastustajien tulee hyväksyä se, että maailma muuttuu ja maailmassa on muitakin kuin heteroita. Toisaalta meidän puolustajien tulee hyväksyä se, että kaikki eivät vielä ymmärrä - ovathan seksuaalivähemmistöt yhteiskunnassamme vielä melko nuori asia. Luulen, että aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät sitä ymmärrä. Mutta toisaalta jos katsotaan historiaan, oli homoseksuaalisuus vielä ihan hetki sitten jopa laitonta - pitkälle ollaan siis tultu. Unohtamatta sitä faktaa, että monissa maissa homoseksuaalisuus on edelleen laitonta ja siitä voidaan tuomita kuolemaan (tässä hyvä artikkeli aiheesta). 

Minusta on rikkaus se, että omassa ystäväpiirissäni on tähänkin asiaan liittyen monta mielipidettä. On meitä puolustajia, toisaalta on vastustajia ja löytyy myös niitä, joille asia on melko yhdentekevä. Saamme aikaan rakentavaa keskustelua, jossa kunnioitetaan kaikkien mielipiteitä. Välillä toki saamme myös riidan aikaan, varsinkin jos niin tahdomme - mutta yleensä tuollainen riita ei vie asiaa juurikaan eteenpäin. Monessa asiassa olen valmis myös katsomaan omaa mielipidettäni - tarvittaessa sitä myös muuttamaan pystyn, jos asia minulle tarpeeksi hyvin perustellaan. 

Maailma tarvitsee muuttuakseen mielipiteitä, jotka myös riitelevät keskenään. Muutenhan jumiutuisimme tähän.

Grafiikka

Toinen asia, joka minut eilen sai surulliseksi oli uutinen siitä, että lähes 3000 ihmistä erosi kirkosta eilisen päivän aikana. Ja miksi? Siksi, että arkkipiispamme Kari Mäkinen oli rohkea ja toi esille oman henkilökohtaisen mielipiteensä. Tuon mielipiteen moni ilmeisesti tulkitsi kirkon mielipiteeksi. Jaksan odottaa sitä päivää, kun ihmiset ymmärtävät, että kirkko ja yhteiskunta eivät kuitenkaan kävele täysin käsi kädessä, eikä kirkko ole kukaan yksittäinen ihminen. Suomen evankelisluterilainen kirkko tekee uskomattomat määrät hyvää työtä yhteiskuntamme eteen, mutta me emme osaa sitä arvostaa tarpeeksi. Kirkon kautta moni on saanut apua myös tilanteessa, jossa yhteiskunta ei ole enää auttanut. Kirkko tekee paljon hiljaista työtä, joka näkyy kuitenkin monen perheen elämässä. On surullista se, että ihmiset eivät tätä ymmärrä ja eroavat kirkosta sen hetkisen keskustelun takia. Sama tapahtui taannoin pahamaineisen "homoillan" jälkeen. Edit: Pointtini oli siis se, että vaikka Kari Mäkinen on asian puolella (jee!), niin kirkko tekee omat ratkaisunsa avioliittoon vihkimisen/siunaamisen suhteen. Jos nämä eronneet olisivat pysyneet kirkossa ja suostuneet käymään sitä rakentavaa keskustelua, voisi kirkko esimerkiksi jatkaa samalla linjalla kuten tähänkin saakka.

Tulipa rönsyilevää ajatuksen virtaa. Kaiken kaikkiaan se, mitä tahdon sanoa oli kai se, että katsokaa kuplanne ulkopuolelle. Avatkaa silmät ja korvat, kuunnelkaa toinen toistanne. Olkaa valmiit muuttamaan mielipiteitänne. Ollaan rakentavia, jotta tämä maailma kehittyisi.


Tahdon

Olen suhteellisen yksinkertainen ihminen. En monestikaan ymmärrä, miksi yksinkertaisista asioista täytyy tekemällä tehdä monimutkaisia. Huomenna äänestetään eduskunnassa rakkaudesta. Siitä rakkaudesta on mielestäni tehty monimutkaista - asiasta, joka on kaikessa kauneudessaan hyvinkin yksinkertaista. 

Tasa-arvo on myös sellainen asia, joka on kovin yksinkertainen. Joko Suomi on tasa-arvoinen tai ei. Tällä hetkellä ei. 

On todennäköisesti edelleen ihmisiä, joiden mielestä tummaihoisten kuuluisi olla orjia ja homot tulisi polttaa roviolla. Mutta ollaanpa realistisia. Maailma muuttuu, meidän tulee muuttua sen mukana.

On ollut monta puheenvuoroa puolesta ja vastaan. Minä olen jo väsynyt tähän vääntöön, kun en yksinkertaisuudessani ymmärrä miksi asiasta täytyy tehdä niin hankalaa. Ketään se ei satuta, jos kaikilla on samat oikeudet. Ja eiköhän se ole tullut selväksi, että lapsillekaan ei ole pahasta kasvaa kahden äidin tai kahden isän kanssa. Lapsille on tärkeintä että heitä rakastetaan ja heidät hyväksytään. Ja miten uskovaisiksi itseään kutsuvat ihmiset voivat kyseenalaistaa Jumalan oikeellisuuden - miksi Jumala olisi luonut jotain "viallista"? Kaikki vasta-argumentit on kumottu niin monta kertaa, mutta edelleen niihin tukeudutaan - se kertoo jotain niistä vastustajista.

Saa olla eri mieltä, silti pitää pystyä ajattelemaan laatikon ulkopuolelta. On eri asia olla eri mieltä kuin olla hyväksymättä. 

 Arkkipiispa Kari Mäkinen kirjoitti mielestäni hyvin kirkon näkökulmasta;

Eduskunta käsittelee parhaillaan aloitetta avioliittolain muutokseksi. Tiedän monen odottavan päätöstä sisimmässään peläten ja toivoen, eri syistä. 

Avioliittolakikeskusteluun tiivistyy kaksi läntisen kulttuuripiirin historiallista muutosta.

Toinen koskee avioliiton ymmärtämistä. Runsaassa sadassa vuodessa avioliiton ymmärtämisen painopiste on siirtynyt suvun jatkamisesta ja jälkeläisille turvaa tuovasta sopimuksesta kahden aikuisen ihmisen tunne- ja kiintymyssuhteen julkiseksi ja juridiseksi muodoksi.

Toinen koskee homoseksuaalisuuden ymmärtämistä. Muutamassa vuosikymmenessä homoseksuaalisuus on tullut näkyväksi ja tunnustetuksi osaksi ihmisenä olemista ja yhteiskuntaa.

Nämä muutokset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa kysytään, voiko avioliitto yhteiskunnallisena juridisesti määriteltynä instituutiona koskea sekä hetero- että homopareja.

Päätöstä ei tee kirkko. Päätöksen tekee eduskunta. Yhteiskunnallisissa ratkaisuissa olennaista on tukeutua kultaiseen sääntöön: Mitä tahtoisitte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. (Matt 7:12)

Päätöksellä on toki vaikutusta myös kirkkoon, mikäli avioliittolaki muuttuu. Suoria, välittömiä vaikutuksia kirkolliseen vihkimiseen ei ole. Pitkällä aikavälillä kirkolla on kolme mahdollista kulkureittiä.

1) Kirkko säilyttää vihkioikeutensa nykyisin edellytyksin. Heteropareilla on edelleen mahdollisuus kirkolliseen vihkimiseen, homopareilla ei. Tällöin avioliiton käsite ja sisältö ovat kirkollisessa vihkimisessä ja yhteiskunnan lainsäädännössä erilaiset.

2) Kirkko luopuu vihkioikeudestaan. Kirkko voi siunata maistraatissa solmitun avioliiton, jolloin on ratkaistava siunataanko sekä hetero- että homoavioliitot.

3) Kirkko säilyttää vihkioikeutensa ja laajentaa käsitystään avioliitosta käsittämään myös samaa sukupuolta olevien suhteen.

Kaikissa tapauksissa kirkossa on rauhassa paneuduttava avioliittoteologiaan ja valittava polku kirkon oman itseymmärryksen pohjalta. Pidän tervetulleena, että lakialoite on ravistellut kirkollista keskustelua. Kirkon piirissä on käytetty puheenvuoroja sekä aloitteen puolesta että sitä vastaan.

Läheisten sisarkirkkojen esimerkit osoittavat, että luterilaisen kristinuskon ja etiikan pohjalta voidaan tulla erilaisiin lopputuloksiin.

Riippumatta siitä, minkä päätöksen eduskunta nyt tekee ja millaista polkua kirkko tulee kulkemaan, sateenkaariparien ja -perheiden puolustaminen on tärkeää. Se ei minulle ole mielipidekysymys. Se on kristillisen uskon pohjalta nouseva kysymys ihmisarvosta.

Keskustelussa on syntynyt uhkakuvia. Siksi on minusta tarpeen todeta: Jos aloite hyväksytään, kenenkään avioliitto ei menetä yhtään arvostaan eikä yhdenkään lapsen asema vaarannu. Jos aloitetta ei hyväksytä, seksuaalivähemmistöjen aseman tunnustaminen ja parantaminen ei kaadu tähän. Se jatkuu kyllä. Asenteissa on tapahtunut ja tapahtuu muutosta.

Kansanedustajille rukoilen viisautta ja niille jotka sisimmässään toivovat ja pelkäävät, levollisuutta.



Kumpi kuvista on todennäköisempi, jos lakialoite menee läpi?

Täältä voi lukea lisää hyviä tekstejä aiheesta:

Teppo Säkkinen blogissaan

PikkuSquare blogissa Sesa Wo Suban