24. päivä

perjantai 28. helmikuuta 2014


23. päivä

torstai 27. helmikuuta 2014


Löytöretki keittiööni

Näin sairastaessahan voi siis esimerkiksi siivota keittiötä ja koko muuta lukaalia. Tämä luolastoni on vaan malliltaan niin kovin veikeä, että imuria en saa yläkertaan kuljetettua. Täytyy siellä tyytyä moppiin ja pölyliinoihin. Pikkuhiljaa kun siivoilee ja välillä istahtaa sohvalle pientä paijailemaan, niin ihan hyvin jaksaa. Nenäliinan kun muistaa laittaa taskuun siis.

Ajattelin tarjota teille tänään pienen löytöretken keittiööni. Onhan se maailman suloisin pikku keittiö! Ja ihan vallanhan se johtuu siitä, että minä sen olen suunnitellut. Itse kenties löysin sieltä enemmän kuin mitä te tulette löytämään. Löysin esimerkiksi neljä tölkkiä kondensoitua maitoa, liian monta ruskeaa paperipussia täynnä herkkuja (kirottu Punnitse ja Säästä!!), muutaman vanhentuneen jauhopussin (vuodelta 2011? Hups..), vanhentuneita reseptilääkkeitä (joita en ikänä muista viedä apteekkiin) ja paljon muuta. 













Vielä nautin tästä siististä keittiöstä. Huomenna kun pääsen touhuamaan, ei se kovin kauaa ihan noin tiptop ole. Saan taas luvan kanssa toteuttaa itseäni, kun rakas ystävä tulee kylään. Saako toista sanoa jo siskoksi, jos ollaan tunnettu kaksivuotiaasta? 
Saa tai ei, sanon silti. 

Eilisen sairaslomapäivän tuotoksena oli matto. Siitä tuli aika kiva, vaikka itse sanonkin. Vielä olisi toinen mokoma tekeillä ja sitten isken kynteni tuohon houkuttelevan väriseen vaaleanvihreään kuteeseen. En vaan tiedä, mitä siitä tekisin. 


22. päivä

keskiviikko 26. helmikuuta 2014


Olen...


Päivän piristys

tiistai 25. helmikuuta 2014



Sairaana saa syödä suklaata. Eikö saa? Vaikka ois herkkulakossakin. Mutta myönnän kyllä, että koko herkkulakko on nyt tauolla. Tämän viikon aion mässäillä. En jaksa nipottaa itselleni ja kaipaan vähän lohtua. Tuo pieni vintiökin tuntuu jo kyllästyneen jatkuvaan halipulaani. Arkeen kuuluu muuten kasa nenäliinoja ja monta kuppia teetä - kevätflunssaa siis. 

Mutta! 

Onko mikään tänään suloisempaa kuin tuo videon pandavauva? 



21. päivä


20. päivä

maanantai 24. helmikuuta 2014


19. päivä

sunnuntai 23. helmikuuta 2014


Olen näitä kuvia päivitellessäni ymmärtänyt sen, miksi 71 prosenttia jättää tämän leikin kesken. En itse aio vielä luovuttaa, siitä ei ole kyse. Mutta se oli minulle yllätys, miten hankalaa on kuvata omaa onneaan. Joka päivä tulee onnen hetkiä, myös niinä päivinä kun kaikki tuntuu kaatuvan niskaan. Onnea arkeen tuo esimerkiksi hymy ja iloinen vilkutus lapselta, jonka päästää tien yli. Onnea tuo karvainen kaveri, joka on onnellisina vastassa aina kun palaan kotiin. Onnen tuo biisi, jonka kuulet kaupassa. Paljon on arjessa asioita, jotka tuovat hymyn naamalle. Mutta kuinka ottaa niistä kuvia? Ja joskus koen tarvetta avata tarinoita kuvien takana. Jos niitä nyt kukaan edes seuraa.

18. päivä

lauantai 22. helmikuuta 2014


Kun kotona tuoksuu pulla

Pullan leipominen on yksi terapeuttisimpia asioita, mitä tiedän. Täydellisesti onnistunut pullataikina ilahduttaa  samalla tapaa kuin epäonnistunut vihastuttaa. Ja se tunne on sanoinkuvaamaton, kun taikina kohoaa! Mutta onnistuipa tai ei, silti taikinan vaivaaminen ja uunissa paistuvan pullan tuoksu tuovat sisäistä rauhaa. Tuon tuoksun liitän vahvasti lapsuuteen, lieneekö äiti leiponut usein pullaa. Pitääpä kysyä.


Viikonloppu aamuisin nautin töissä rauhasta ja leivon usein jotain. Viime viikonloppuna tekaisin sämpylöitä, tänään taas pullaa. Olisi kai itsestänikin mukavaa herätä ilmassa leijailevaan pullan tuoksuun.

Kristallipullat
noin 24 kpl 

2,5 dl vaniljakastiketta 
0,5 dl vettä
1 dl sokeria
1/2 rkl kardemummaa
1/2 rkl vaniljasokeria
ripaus suolaa
1 pss kuivahiivaa
noin 12 dl vehnäjauhoja
50 g sulatettua voita

Lämmitä vesi ja vaniljakastike reilusti kädenlämpöiseksi (noin 42 astetta). Sekoita toisessa kulhossa sokerit, kardemumma, suola, kuivahiiva ja pari desiä jauhoja. Kaada neste kuivien aineiden joukkoon vatkaten. Lisää jauhoja ensin vatkaten ja lopulta vaivaten. Lisää vaivaamisen loppuvaiheessa sulatettu voi. Anna taikinan kohota ainakin puoli tuntia. (Note: itse olen oppinut, että pullataikina kohoaa parhaiten pimeässä. Lieneekö totta, mutta aina sammutan valot.)

Leivo taikinasta pikkupullia tai tee esimerkiksi solmuja. Anna vielä kohota toinen puoli tuntia. Paista uunin keskitasossa 225 asteessa noin 10 minuuttia. 

50 g sulatettua voita
noin 1 dl sokeria
reilu 1 rkl vaniljasokeria

Voitele kuumat pullat sulatetulla voilla ja pyörittele sokeriseoksessa. 

Muista syödessä olla nuolematta huulia! Ota myös typeriä kuvia sokerihuulista ja ilahduta niillä jotakuta. Itse lähetin kuvan miehelleni maailman ääriin ja sain vastaukseksi päivittelyä hölmöydestäni. Oikeasti sitä taisi hiukkasen naurattaa. 






17. päivä

perjantai 21. helmikuuta 2014


My first time

Elämä on täynnä ensimmäisiä kertoja.

Osan muistaa - toisia ei. 

Ensimmäinen kertani lentokoneessa = no recollection. Olin muutaman kuukauden vanha.

Ensimmäinen kertani ulkomailla = no recollection. Olin vajaan vuoden vanha.

Ensimmäinen kertani elokuvissa. Muistikuvia tunnelmasta. Hämärä muisto portaikosta, kun oltiin poistumassa. Elokuva oli muistaakseni Aladdin.

Ensimmäinen kerta, kun yksin matkustin. Matkustin Irlantiin tapaamaan rakasta ystävää. Jännittävä tunne lentokentällä, kun oli yksin muiden joukossa. 

Ensimmäinen kerta pääsykokeissa. Kajaanin yliopisto - opettajankoulutuslaitos. Kokeen tein pikaisesti, totesin jo ennen koetta, että en tahdo Kajaaniin. En ollut varma siitä, tahdonko niin kauas kotoa.

Ensimmäinen vierailu nykyisessä työpaikassani. Elokuu 2011. Minua jännitti. Ihmiset tuntuivat mukavilta. Esimieheni esitteli minulle taloa. Tapasin muutamia asiakkaitakin. Kun lähdin kotiin, sytytin kulman takana hermotupakan.

Ensimmäinen kerta Gambian maaperällä. Kuumuus ja kosteus tuntui mukavalta. Hajujen maailma oli jotain, mitä ei koskaan aiemmin ollut tullut vastaan. Lentokenttäbussista puuttui takaikkuna.

Ensimmäinen kerta, kun suutelin nykyistä rakastani. Oli täysikuu. Oltiin rannalla. Minulla ei ollut kenkiä, varpaiden välissä oli hiekkaa. Aallot löivät rantaan tuoden mukanaan rauhallisen äänen. Merituuli toi mukanaan suolaisen tuoksun. Olin hämmentynyt. Ja onnellinen.

Ensimmäinen kerta, kun tapasin mieheni perheen. Erityisesti jännitti anopin tapaaminen. Anoppi oli juuri palannut Mekasta Hajj matkalta. Hiukan taisi jännittää minua. Tai tuntui oudolta. En vielä varsinaisesti ollut miettinyt viettäväni loppuelämääni mieheni kanssa. 

Ensimmäinen kerta, kun mieheni tapasi vanhempani. Tarvitseeko sanoa enempää?

Ensimmäinen kerta, kun näin tuon pienen vintiön rauhassa paikallaan.
Paljon ensimmäisiä kertoja on vielä edessäkin. Paljon odotettavaa. Odotan eniten niitä ensimmäisiä kertoja, mitä toivottavasti saadaan mieheni kanssa kokea. Odotan niitä hetkiä, kun mieheni tulee Suomeen. Väistämättä eteen tulee hänelle paljon ensimmäisiä kertoja. 

Ensimmäinen kerta yhteisessä kodissamme - pitääkö hän siitä? Viihtyykö hän siellä?

Ensimmäinen kerta, kun hän tapaa läheisimpiä ystäviäni. Mikä jännittäisikään enempää?

Ja monia pieniä asioita. Se ensimmäinen kerta elokuvissa. Ensimmäinen kerta esimerkiksi Prismassa. Asioita, jotka tuntuvat itselleni arkisilta. Näenkö maailmaa uudella tavalla mieheni silmien kautta. Pääsenkö kokemaan uudestaan näitä ensimmäisiä kertoja. 

Ensimmäiset kerrat on ihania. Ne on myös aika jännittäviä. Mutta parasta on se, että niitä muistoja voi keräillä talteen ja palata niihin myöhemmin. 

16. päivä

torstai 20. helmikuuta 2014


15. päivä

keskiviikko 19. helmikuuta 2014


Hetki

Tää on niitä hienoimpia hetkiä telkkarissa. Kylmät väreet menee vielä sadannenkin katselukerran jälkeen.


Kielipeliä


Lienee jokainen törmännyt seuraavaan "keskusteluun" jossain (my guess: on Facebook):

English: A dog.

Swedish: What?
English: The dog.
English: Two dogs.
Swedish: Okay. We have: En hund, hunden, Två hundar, hundarna.
German: Wait, I wan't to try it too!
English: No, go away.
Swedish: No one invited you.
German: Der Hund.
English: I said go away....
German: Ein Hund, zwei Hunde.
Swedish: Stop it!
German: Den Hund, einen Hund, dem Hund, einem Hund, des Hundes, eines Hundes, den Hunden, der Hunden.
Finnish: Sup.
English: NO.
Swedish: NO.
German: NO. Finn, you go away!!
Finnish: Koira, koiran, koiraa, koiran again, koirassa, koirasta, koiraan, koiralla, koiralta, koiralle, koirana, koiraksi, koiratta, koirineen, koirin.
German: WHAT?
Swedish: You must be kidding us!
English: This must be a joke...
Finnish: Aaaand... koirasi, koirani, koiransa, koiramme, koiranne, koiraani, koiraasi, koiraansa, koiraamme, koiraanne, koirassani, koirassasi, koirassansa, koirassamme, koirassanne, koirastani, koirastasi, koirastansa, koirastamme, koirastanne, koirallani, koirallasi, koirallansa, koirallamme, koirallanne, koiranani, koiranasi, koiranansa, koiranamme, koirananne, koirakseni, koiraksesi, koiraksensa, koiraksemme, koiraksenne, koirattani, koirattasi, koirattansa, koirattamme, koirattanne, koirineni, koirinesi, koirinensa, koirinemme, koirinenne.
English: Those are words for a dog???
Finnish: Wait! I didn't stop yet. There is still: koirakaan, koirankaan, koiraakaan, koirassakaan, koirastakaan, koiraankaan, koirallakaan, koiraltakaan, koirallekaan, koiranakaan, koiraksikaan, koirattakaan, koirineenkaan, koirinkaan, koirako, koiranko, koiraako, koirassako, koirastako, koiraanko, koirallako, koiraltako, koiralleko, koiranako, koiraksiko, koirattako, koirineenko, koirinko, koirasikaan, koiranikaan, koiransakaan, koirammekaan, koirannekaan, koiraanikaan, koiraasikaan, koiraansakaan, koiraammekaan, koiraannekaan, koirassanikaan, koirassasikaan, koirassansakaan, koirassammekaan, koirassannekaan, koirastanikaan, koirastasikaan, koirastansakaan, koirastammekaan, koirastannekaan, koirallanikaan, koirallasikaan, koirallansakaan, koirallammekaan, koirallannekaan, koirananikaan, koiranasikaan, koiranansakaan, koiranammekaan, koiranannekaan, koiraksenikaan, koiraksesikaan, koiraksensakaan, koiraksemmekaan, koiraksennekaan, koirattanikaan, koirattasikaan, koirattansakaan, koirattammekaan, koirattannekaan, koirinenikaan, koirinesikaan, koirinensakaan, koirinemmekaan, koirinennekaan, koirasiko, koiraniko, koiransako, koirammeko, koiranneko, koiraaniko, koiraasiko, koiraansako, koiraammeko, koiraanneko, koirassaniko, koirassasiko, koirassansako, koirassammeko, koirassanneko, koirastaniko, koirastasiko, koirastansako, koirastammeko, koirastanneko, koirallaniko, koirallasiko, koirallansako, koirallammeko, koirallanneko, koirananiko, koiranasiko, koiranansako, koiranammeko, koirananneko, koirakseniko, koiraksesiko, koiraksensako, koiraksemmeko, koiraksenneko, koirattaniko, koirattasiko, koirattansako, koirattammeko, koirattanneko, koirineniko, koirinesiko, koirinensako, koirinemmeko, koirinenneko, koirasikaanko, koiranikaanko, koiransakaanko, koirammekaanko, koirannekaanko, koiraanikaanko, koiraasikaanko, koiraansakaanko, koiraammekaanko, koiraannekaanko, koirassanikaanko, koirassasikaanko, koirassansakaanko, koirassammekaanko, koirassannekaanko, koirastanikaanko, koirastasikaanko, koirastansakaanko, koirastammekaanko, koirastannekaanko, koirallanikaanko, koirallasikaanko, koirallansakaanko, koirallammekaanko, koirallannekaanko, koirananikaanko, koiranasikaanko, koiranansakaanko, koiranammekaanko, koiranannekaanko, koiraksenikaanko, koiraksesikaanko, koiraksensakaanko, koiraksemmekaanko, koiraksennekaanko, koirattanikaanko, koirattasikaanko, koirattansakaanko, koirattammekaanko, koirattannekaanko, koirinenikaanko, koirinesikaanko, koirinensakaanko, koirinemmekaanko, koirinennekaanko, koirasikokaan, koiranikokaan, koiransakokaan, koirammekokaan, koirannekokaan, koiraanikokaan, koiraasikokaan, koiraansakokaan, koiraammekokaan, koiraannekokaan, koirassanikokaan, koirassasikokaan, koirassansakokaan, koirassammekokaan, koirassannekokaan, koirastanikokaan, koirastasikokaan, koirastansakokaan, koirastammekokaan, koirastannekokaan, koirallanikokaan, koirallasikokaan, koirallansakokaan, koirallammekokaan, koirallannekokaan, koirananikokaan, koiranasikokaan, koiranansakokaan, koiranammekokaan, koiranannekokaan, koiraksenikokaan, koiraksesikokaan, koiraksensakokaan, koiraksemmekokaan, koiraksennekokaan, koirattanikokaan, koirattasikokaan, koirattansakokaan, koirattammekokaan, koirattannekokaan, koirinenikokaan, koirinesikokaan, koirinensakokaan, koirinemmekokaan, koirinennekokaan.

Itseäni tämä nauratti alkuun. Sitten iski pakokauhu. Eihän tuo rakkaani tule ikinä oppimaan tätä käsittämätöntä kieltä! Taisinkin aiemmin jo mainita, että mieheni myös epäilee taitojani opettajana. En ymmärrä yhtään kyllä miksi hän moista epäilee, olenhan aivan luonnostani mainio opettaja. Jos toinen oppii nopeasti. Kärsivällisyyttähän minulta ei juurikaan löydy, enkä ymmärrä, jos joku ei osaa itselleni kovin yksinkertaista asiaa. Kuten tässä tapauksessa kieltä, jota olen puhunut koko ikäni. Helppoahan se on. No mutta tarkoitukseni ei suinkaan ollut kehua loistavia opettajan taitojani, vaan pohtia, miten opettaa tämä järjetön kieli tuolle miehelle. 

Olen huomannut, että gambialaisilla (ehkä afrikkalaisilla yleensä?) on melko hyvä tarttumapohja kielen oppimiseen. Itse miellän, että eri heimokielien rikkaus ja heimorajojen hienoinen katoaminen on edesauttanut tätä asiaa. Gambiassa esimerkiksi yleisimpinä kielinä puhutaan useampaakin kieltä sen virallisen englannin lisäksi. Ainakin näihin kymmeneen eri kieleen olen törmännyt; wollof, serer-sine, sarahule, fula, maninkakan, mandjaque, mandinka, jola ja aku heimon creole (eli pidgin english). Näistä eri kielistä löytyy sitten kuulemma vielä eri alalajeja, joten ei ihan hirmuisen selkeä paketti sekään. Mutta tämä kielien moninaisuus auttaa korvaa harjaantumaan erilaisiin kieliin (ainakin minun logiikallani). Esimerkiksi mieheni puhuu wollofia, englantia, hiukan jolaa ja ranskaakin vielä oman äidinkielensä (mandinkan) lisäksi.

Kasvaminen ympäristössä, jossa puhutaan montaa eri kieltä, on siis auttanut harjaannuttamaan paikallisten kielikorvaa. Joten järkeni sanoo, että myös uuden kielen oppiminen on heille helpompaa. Eräs ystäväni tuli Gambiasta Suomeen viime vuoden elokuussa ja puhuu jo nyt jonkinlaista (eli melko hyvää) suomea. Motivaatio kun on kohdillaan ja  saa hyvää opetusta, niin ei se mahdotonta ole. Mieheni pohti taannoin, että hänen täytyy Suomeen tultuaan viettää kuukauden verran jossain, missä ei puhuta englantia. Kuten esimerkiksi anoppilassa. Sai minulta luvan mennä kielikylpyyn vanhempieni luo, mutta itse jään kyllä kotiin (kaikella rakkaudella vanhempiani kohtaan, mutta kuukausi saman katon alla voisi hajottaa kaikkien kolmen päät..).

Aika näyttää, miten käy. Oppiiko rakkaani kielen tuosta noin vaan, vai puhutaanko kymmenen vuoden päästä vielä englantia. Itse jatkan mandinkan opiskelua - ei ihan helppo juttu sekään. Koko ajan oma korva harjaantuu tuohon kieleen paremmin ja pystyn jo anopin kanssa puhelimessa puhumaan - eli hän kysyy ja minä vastaan. Enhän oikeasti kovinkaan paljon tuota kieltä osaa. Mutta pikkuhiljaa. Jotenkin pystyn jo seuraamaan keskustelua ja ymmärränkin kokonaisen lauseen sieltä täältä. Mutta melko mahdoton tehtävä on oppia kieltä täältä käsin. Olisi pitänyt Gambiaan muuttaa jotta voisin saada kielen haltuuni. 

Nippelitietoa vielä; esimerkiksi mandinkan kielessä "hän" on sama miehelle ja naiselle. Kuten suomen kielessäkin. Eli vallan helppoa tulee olemaan tämä suomen (ja mandinkan) opiskelu, kun on kaksi niiiin samanlaista kieltä! 


Uskomaton eläinlääkäri Pol

tiistai 18. helmikuuta 2014

Rapiat seitsemän vuotta sitten olin työttömänä. Vietin silloin paljon aikaa telkkarin edessä nauttien erinäisistä saippuaopperoista ja ostostvstä. Tosi-tv ohjelmat olisivat olleet päivieni pelastus, mutta ei silloin tainnut moisia kovin olla. Vai oliko? En muista. Silloin ehdottomia lempisarjojani oli Tuhkimotarina - tuo venezuelalainen telenovela, jonka juonenkäänteet toivat mukavasti maustetta työttömän tylsää arkeen. 

Viimeisen kuukauden tai kahden aikana olen jälleen palannut viettämään enimmän osan aikaani telkkarin edessä. Kuulostaa säälittävämmältä kuin onkaan, no worries. Mutta opiskelujen päätyttyä on tuota aikaa taas enemmän. Telkkari on mukavaa seuraa yksin kotona touhutessa. Ja telkkaria tuijottaessa voi facebookkaa, viestitellä viberissa tai vaikka tekaista pari mattoa tai muutamat villasukat. 

Onneksi nykyään näin arkenakin tulee aamupäivisin telkkarista muutakin kuin ostostvtä. Esimerkiksi erinäisiä tosi-tv ohjelmia. Onhan paljon mielekkäämpää seurata, saako hoitaja kiinni Rockyn joka juoksee karkuun peläten pallien menetystä. Tai miten lemmikkipässin kaulasta puristetaan ilmeisen pahanhajuista mätää. Onneksi pian Leila leipoo, niin voin paeta Ranskan maalle. 

Mukavaa tiistaita teille! Minä nautin hetken vielä telkkarin antimista ja karkaan sen jälkeen hakemaan kulttuurielämyksiä Kiasmaan. 

Selviääkö herra Pol haasteesta? Pian se nähdään.

14. päivä


Täytetty tortano

maanantai 17. helmikuuta 2014


Leila on ihan ehdottomia suosikkejani, mitä tulee leipomiseen. Sekä kirjat, että ohjelma antaa kivoja ideoita keittiöön. Kenties joku päivä vielä toteutan haaveeni ja leivon nuo ylläolevat kirjat läpi. 


Mutta nyt. Jo pitempään olen haaveillut tekeväni jonkinlaista sisäänleivottua leipää. Leilalta löysin hyvän ohjeen, jota hieman muokkaillen toteutin tämän leipäsen.

(Yhdenlainen) Tortano

15 g hiivaa (noin 1/3 palaa)
3 dl kädenlämpöistä vettä
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl sormisuolaa
noin 7 dl vehnäjauhoja

200 g chorizo makkaraa
200 g mozzarella juustoa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää öljy, hunaja ja suola. Vaivaa sekaan jauhoja sen verran, että taikina on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista. Anna kohota liinan alla noin 30 minuuttia eli kunnes taikina on kaksinkertainen. 

Taputtele taikinasta suorakaiteen muotoinen levy, noin sentin paksuinen. Taikinaa ei kannata kaulita, eikä vaivata kovin enää tässä vaiheessa. Asettele mozzarella viipaleet ja chorizo makkara leivän pitkälle sivulle ja rullaa kiinni. Reunat voi kiinnittää kylmällä vedellä. Taivuta rulla renkaaksi ja kiinnitä reunat limittäin veden avulla. Nosta rinkula saman tien pellille kohoamaan. Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen ja anna leivän kohota reilusti noin kaksinkertaiseksi. Laita leipä uunin keskitasolle ja laske uunin lämpötila 200 asteeseen. Anna paistua noin 30 minuuttia. 

Tämä on taas näitä kokeiluja, joita voi soveltaa ihan mielin määrin. Täytteeksi voi siis keksiä mitä vaan. 



Tämä voisi olla kesällä kivaa piknik evästä. Mutta näin talvella se maistui salaatin kanssa ihan sisälläkin.


Vielä on tältä päivältä puurot tulilla, että voi aamupuhteiksi tekaista riisipiirakoita. Ehkä teen myös ruisleipää, kun tekee mieli. Onpahan lämpimäisiä ystäville, joita tapaan iltapäivällä. Huomista odotellessa. 

13. päivä


12. päivä

sunnuntai 16. helmikuuta 2014


11. päivä

lauantai 15. helmikuuta 2014


Paluu ajassa taaksepäin

Torstaina tuli kuukausi täyteen eloa rouvana. 

Njotta sen kunniaksi lupailemiani hääkuvia. Itse palaan muistoihin lähes joka ikinen päivä. Se ei aina tee ikävästä helpompaa, mutta silti lohduttaa tavallaan. Toivottavasti pääsette tunnelmaan näiden muutaman valikoidun otoksen kautta. Kenties joskus lisää. 














Ihan umpirakastunut pelle olen. Ja siitä maailman onnellisin.

Pizza puff's ja tomaattisalsaa

Nämä ovat niiiiin helppoja ja hyviä. Suosittelen kokeilemaan! Vaikkapa yllätysvieraiden tullessa.

Pizza puff's
12 kpl

2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kuivattua oreganoa
ripaus kuivattua timjamia
ripaus sormisuolaa
2 dl maitoa
1 kananmuna

noin 100 g mozzarella juustoraastetta
noin 100 g chorizo makkaraa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita maito ja muna. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita mukaan juustoraaste ja silputtu makkara. 

Anna taikinan seisoa noin 10 min.

Annostele taikina muffinipellille, jokaiseen koloon tulee noin ruokalusikallinen. Paista uunin keskitasossa noin 20 min. 

Jos ei ole muffinipeltiä, käytä paperisia muffinivuokia. "Täytteeksi" käy mikä vaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Tämä oli minun tämän päivän kokeilu. 


Esimerkkejä muista "täytteistä";

mozzarella - parmesaani - cheddar

cheddar - valkosipuli - jalapeno

jauheliha - aurajuusto

tomaatti - sipuli - juusto

Kaikki toimii! Siitä vaan keksimään. Sipulia jos käyttää, niin se kannattaa ensin kuullottaa/pehmentää pannulla.




Kivasti kaveriksi sopii;

Tomaattisalsa

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
purkki tomaattimurskaa
3 tomaattia
kuivattua timjamia
jauhettua mustapippuria
chilijauhetta
suolaa

Kuullota silputtua sipulia ja murskattua valkosipulia hetki öljyssä. Lisää tomaattimurska ja osa (noin 2/3) pilkotuista tomaateista. Mausta ja anna hautua liedellä noin 15 minuuttia. Ota kasari liedeltä ja lisää loput tomaatit. Kypsentämättömät tomaatit tuovat mukavaa raikkautta. Anna salsan jäähtyä hyvin ennen tarjoilua.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan