Pikku-ukot Berliinissä

perjantai 31. lokakuuta 2014







Villasukkakansaa

maanantai 27. lokakuuta 2014

Kuljen ympäri vuoden villasukissa. Kesän kuumimpina helteinä niistä täytyy kyllä hetkeksi aina luopua. Tänä kesänä sai pitkään käyttää villasukkia, mikä oli vallan nastaa. Tosin se lämmin jaksokin kesti pitkään, mikä oli harmillista - no ei oikeasti ollut. Gambiaankin olen villasukat aina mukaan ottanut - lentomatkoilla ne ovat välttämätön hyödyke ja ajoittain Afrikan mantereellakin varpaita paleltaa. 

Neulon pääsääntöisesti villasukkani itse, mutta on minulla muutamia saatujakin. Itseasiassa kahdet lempivillasukkani ovat työkaverini kutomia - toivomallani mallilla ja väreillä. Nuo kaksi paria ovat juhlasukkia, ovat ne niin hienoja! Itse neulon mieluiten Novitan Seitsemästä Veljeksestä ja bambupuikoilla. Tänä syksynä on meinannut käydä vähän hullusti, on meinaan niin monta ihanaa väriä ja kuosia Novitalla, että sukkia täytyy tehdä kymmeniä. Viime viikolla sain valmiiksi neljä paria - kolme itselleni ja yhdet lahjaksi. Lisäksi valmistui yksi sukka, joka odottaa vielä paria. Minulle ajoittain käy niin, että jaksan tehdä vain yhden sukan ja sitten innostun jostain kuviosta/tekniikasta ja aloitan jo uuden parin. Monta paritonta sukkaa löytyy siis meidän taloudesta. Lasten villasukkia onkin siinä mielessä mainiota tehdä, että ne valmistuvat nopeasti ja voi testailla erilaisia tekniikoita. 

Minun tämän hetkinen villasukkakokoelma näyttää tältä:



Oikeastaan siis tällaisten villasukkahöpinöitten taustallakin oli jotain. Vaikka kirjoittelenkin lähinnä omaksi iloksi, on vallan mukavaa että teitä siellä ruudun takanakin on. Minua vain hämmentää, että ketä sieltä löytyy? Ketä ovat ne sadat ihmiset jotka tänne eksyvät? Mistä te tulette ja miksi? 

Siispä minä lahjoitan parin villasukkia kahdelle teistä. Jotta pääset mukaan "arvontaan" kommentoi jotain sunnuntaihin 2.11 mennessä - vaikka vastauksia edeltäviin kysymyksiini. Mutta ehtokin on - et saa olla paikalla ensi kertaa. 


Villasukista valkoiset ovat kokoa 42 (unohduin neulomaan kun juttelin ystäväni kanssa puhelimessa ja niistä tuli vähän isot) ja toiset ovat noin kokoa 38. Tuosta saa ajatusta sukan pitsisestä kuvioinnista. Näin iltamyöhään pimeässä kuvaillessa ei näköjään kovin hyviä kuvia saa (ainakaan minä).  

Me otetaan huomenna suunnaksi Berliini! Huisia ja vähän jännittävää. 

Tuleva terveysintoilija

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Olen jo pitkään ollut kiinnostunut ruoasta. Vuosien varrella olen kehittynyt ruoanlaittajana ja oppinut monenmoista. Ruoan kanssa leikkiessä hienointa on kuitenkin se, että joka päivä voi oppia jotain uutta ja kokeilemalla voi löytää ihan uusia makumaailmoja. Viime vuosina olen kiinnostunut enemmän ja enemmän siitä, mitä suuhuni laitan. Erilaiset ravintoarvot ja muut ovat asioita jotka kiinnostavat - vielä olen melko aloittelija, mutta koko ajan tiedän lisää. Tuossa jopa haaveilin ravitsemustieteen perusopinnoista. Lähinnä mielestäni siis on tärkeää syödä puhdasta ruokaa, mutta kaikki kohtuudella. Ihan täysin raakaruokaihmistä minusta ei esimerkiksi saa, enkä tahdo alkaa vegaaniksi (en edes vegetaristiksi) tai noudattamaan paleo-ruokavaliota. Mutta näitä kaikkia voi yhdistellä ja sitten kun ei jaksa kokkailla voi hyvällä omatunnolla tilata pitsat. 

Olen jo siis pikkuhiljaa siirtynyt esimerkiksi luomutuotteisiin ja valkoisen sokerin olen vaihtanut muihin korvaaviin. Toki näistä joustan - koska välillä on pakko. En ole oikeastaan muutenkaan missään asiassa kovin ehdoton, joten se soveltuu myös tähän ruokavalio asiaan. Meillä ostetaan kuitenkin kaupasta pääsääntöisesti luomua ja lähellä tuotettua. Miehenikin osaa jo ne kaksi tärkeintä: Suomi ja luomu. Niillä päässee pitkälle. En koe järkeväksi ostaa esimerkiksi espanjasta tuotuja luomutomaatteja, kun vieressä on suomalaisia. Mitä lähempää, sen parempi.



Käytiin viikonloppuna kirjamessuilla ja sieltä tarttui matkaan esimerkiksi nuo kaksi ylläolevaa kirjaa. Molempia olen tässä kuola suun pielestä valuen selaillut ja taidan Berliinin matkan jälkeen alkaa leipomaan ainakin tuota alempaa läpi. Tuo Spelttiopus oli hienoinen pettymys, vaikka sieltäkin monta monituista kokeiltavaa löytyi. Ehkä odotin hieman liikoja. Kirjamessut sinällään olivat myös hienoinen pettymys. Kokonaisuutena melko toimiva ja ainakin perheen afrikkavahvistukselle ainutkertainen ensikerta - hieman oli hämmentyneen oloinen mies seuranani alkuun. Samaan aikaan olleet ruokamessut saivat hieman enemmän mielenkiintoa heräämään ja matkamessuille hän lupautui jo seuralaiseksi. Ei siis nyt ihan traumatisoiva kokemus. Mutta minulle pettymyksen aiheita olivat lähinnä ammattikirjallisuuden puuttuminen ja englannin kielisen kirjallisuuden vähyys. Toki ymmärrän, että eivät ehkä kosketa kovin suurta kävijäkuntaa. Lastenkirjoja minulla suurimmaksi osaksi tarttui mukaan kummitytöille ja muille pienille.

Olin niin iloinen, että siitä syystä täytyy jakaa tämä lähikaupaste tehty löytö:


Melkein harmittaa lähteä Berliiniin, kun ei ehdi keittiöön näillä leikkimään. Taisi tuo mies jo lähes syödäkin koko paketin. Ehkä niitä löytyy vielä loppuviikostakin.


Kirjoittaessa soi tämän hetken SE levy.

(Olisi pitänyt alkuun laittaa sellainen varoitus: Sisältää ajatuksenvirtaa vailla järkevää pointtia. Mutta väliäkös hällä.)

Suklainen banaanikakku

Oikeastaan siinä on paljonkin hyviä puolia, että mieheni on vihdoin täällä kotona kanssani. Mutta yksi eittämättä hyvä puoli on se, että voin leipoa vaikka kakkua, eikä minun tarvitse huolehtia siitä, kuka sen syö. Tosin aiemmin raahasin nuo kakkuset töihin, nykyjään töissä saavat vähemmän nauttia herkuista. 

Tämä kakku syntyi lähinnä olosuhteiden pakosta. Oli nimittäin pari ihan ylikypsää banaania, jotka piti käyttää. Enkä muuta keksinyt kuin kakun. Kaipasin todellisuudessa vain jotain puuhaa ja banaanikakun leipominen on minusta vallan mukavaa puuhaa. Ja se tuoksu on huumaava! Hieman harmitti, että en saanut tätä maistaa. Ilmeisen hyvää se oli, koska se katosi melkein kokonaan parempiin suihin työpäiväni aikana. Samaisesta syystä ei myöskään ole kuvia -  ei ollut enää mitään kuvattavaa.

Suklainen banaanikakku

100 g voita sulatettuna
1 dl ruokosokeria
1 dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa
2 kypsää banaania
1 dl ranskankermaa
100 g tummaa suklaata

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota pitkulainen leipävuoka (noin 1 litra).

Sekoita keskenään sulatettu voi ja sokerit (kaikki kolme!) käsin vispilällä. Lisää yksitellen kananmunat. Kääntele jauhot sekaan ja lisää myös soseutetut banaanit, ranskankerma ja suklaarouhe. Sekoita nopeasta tasaiseksi, mutta vältä liikaa sekoittamista.


Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla noin 1 tunti. Kakku on kypsä kun puutikku tulee puhtaana ulos leivästä. Anna jäähtyä hetki vuoassa ja kumoa ritilälle jäähtymään loppuun. 

Ohje pienillä muutoksilla täältä.

Mieheni kommentoi ennen kakun leipomista täkäläisiä banaaneja. Söi yhden ja kysyi, ovatko nämä oikeasti banaaneja? Hieman naureskellen kerroin banaanien elinkaaresta ennen kauppoja - eivät ihan takapihalle kasva. Tämä keskustelu päättyi siihen, että S selaili puhelimestaan kuvia juuri ennen tuloaan istuttamistaan banaanipuista ja haaveili niiden hedelmistä. Tällaista meidän taloudessa.

Ristiriitoja

perjantai 24. lokakuuta 2014

"Jotka tulevat suorinta tietä
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä
et löydä perille. 

Niin se todella on."

-Tommy Tabermann

--

Odotin syyskuun alkua kuin kuuta nousevaa. Paitsi että sain mieheni silloin kotiin, ajattelin myös, että vihdoin elämä hieman tasaantuu ja saisi nauttia arjesta ilman yllätyksiä.

Eihän siinä ihan niin käynyt.

Elokuun loppupuolella saimme työpaikallani tiedon alkavista YT-neuvotteluista. Joka paikassahan niitä nykyään on, tavallaan voisi siis kuvitella, että olisin osannut odottaa asiaa. Enpä osannut. Alkoikin kahden kuukauden mittainen piina - saanko pitää työni vai en?

Olen ollut onnekas työpaikkani suhteen - minut palkattiin jo ennen kuin valmistuin ja heti valmistumisen jälkeen vakinaistettiinkin. Olen osannut olla tästä kiitollinen, vaikka joskus olen pohtinut sitä, että entäs jos jämähdän tähän. Toisaalta tiedostan sen, että onhan minulla vielä työvuosia edessä, mutta toisaalta olen sellainen "kaikkitännehetinyt"- tyylinen ihminen ja tahtoisin edetä urallani hirmuista vauhtia. Onhan minulla paljon haaveita ja toiveita työurani suhteen. Näitä haaveita ehkä pääsen joskus toteuttamaan.

Viimeisen kahden kuukauden aikana olen paljon pohtinut tätä työuraani, joka on vasta aluillaan. Olin pitkälti melko varma siitä, että minut irtisanotaan, koska olen viimeisimpiä taloon tulleita työntekijöitä. Se antoi paljon pohdittavaa, pelko irtisanomisesta nimittäin. Sitä jotenkin havahtui miettimään - entäs jos? Mitään hätiköityjä ratkaisuja en tahtonut tehdä, vaan päätin odottaa mitä tuleman pitää. Irtisanomisen sattuessa en olisi ollut aivan pulassa vaan olisin voinut rauhassakin etsiskellä uutta työpaikkaa.

Eilen koitti se päivä, kun sain tietää, että saan pitää työni. Paino nousi rinnalta, mutta toinen laskeutui harteille. Nimittäin vaikka minä olin turvassa, ei moni muu ollut. Juuri tällä hetkellä koen melkoista ristiriitaa siitä, että sain työni pitää. Olen suhteellisen oikeudenmukainen ihminen ja mielestäni olisi ollut kovin reilua se, että minut olisi irtisanottu - olenhan tosiaan viimeisimpänä tullut. Toisaalta se ei tällä kertaa ollut peruste ja eräs toinen sai lähteä. Esimieheni muistutti minua tänään siitä, että minulla on lupa myös iloita, että saan jatkaa. Vaikeaa se kuitenkin on - iloita, kun toinen joutuu lähtemään.



Kuva täältä.

Tarte aux pommes à l'Alsacienne

maanantai 20. lokakuuta 2014

Olen kaikessa kiireessä unohtanut tämän mainion omenapiiraan ohjeen. Kamalaa suorastaan. Oli nimittäin parhainta omenapiirakkaa hetkeen. Onneksi vielä löytyy kaupasta (tai puusta) ihania kotimaisia omenia, niin voi tehdä herkkua. 

Alsacelainen omenatorttu 

125 g voita
1,5 dl ruokosokeria
1 kananmuna

2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia

Laita uuni lämpiämään 215 asteeseen.

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon muna hyvin vatkaten. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet. Levitä murotaikina voideltuun piirakkavuokaan (26 cm). 

noin 500 g omenia
4 keltuaista
1 dl ruokosokeria
1 tl vaniljasokeria
hiukan kanelia
2 dl kuohukermaa

Kuori omenat ja poista siemenkota. Viipaloi ohuehkoiksi viipaleiksi ja asettele piirakkapohjalle haluamaasi malliin (tai vaan kauniisti sekaisin). Kypsennä uunissa 15 minuuttia.

Yhdistä sillä aikaa keltuaiset, sokerit, kaneli ja kerma. Kaada seos omenalohkoille ja kypsennä vielä noin 35 minuuttia eli kunnes täyte on hyytynyt. 

Tarjoa lämpimänä vaniljajäätelön kanssa. 




Sokeriton suklaapiiras

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sunnuntaista tuli herkkupäivä. 

Aamulla herättiin sateen ropinaan, eikä ollut kiire nousta ylös. Laiskoteltiin ja kuunneltiin sadetta. Sateen vuoksi annoin itselleni myös luvan olla sisällä ihan koko päivän. Pitihän meidän lähteä elokuviin, mutta mieheni halusi juoksemaan ja minua houkutti tuo Game of Thrones enemmän - kotiin siis jäätiin. Elokuviin ehditään joku muu päivä.

Aloitin jo aamusta tuon herkuttelun kuitenkin. Aamupalaksi tein banaanilettuja, jotka aina hurmaa yksinkertaisuudellaan ja herkullisuudellaan. 

1 kypsä banaani + 1 kananmuna = herkkua!


Iltapäivällä lounaan valmistuessa uunissa jatkoin leipomuksia. Houkutteli kokeilla tällaista piirakkaa ja melkoisen hyvää se olikin. Ei kuitenkaan voittanut tuota aiemmin kokeilemaani raakakakkua.

Suklaapiiras
(ohje täältä)

2 dl pekaanipähkinöitä
6 pehmeää taatelia
ripaus suolaa

2 dl kookosmaitoa
6 pehmeää taatelia
60 g tummaa suklaata (sokeritonta)
2 rkl kookosöljyä
1 tl vaniljatahnaa

Kookosmaidosta tarvitset "jähmettynyttä" osaa. Laita siis edellisenä iltana viimeistään tölkki jääkaappiin.

Rouhi monitoimikoneella/blenderillä pohjan ainekset muruksi. Taputtele vuoan (20 cm) pohjalle ja vähän reunoillekin.

Avaa kookosmaitotölkki ja ota jähmettynyttä osaa talteen tarvittava määrä. Sulata kookos, suklaa ja kookosöljy vesihauteessa. Kaada seos astiaan taateleiden ja vaniljatahnan kanssa - aja seos sileäksi tahnaksi. Jos tuntuu, että tarvii lisää makeutta, lisää hieman hunajaa sekaan.

Kaada täyte pohjan päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa tunnin verran.



Käyttämällä esimerkiksi raakasuklaata saat kakusta helposti maidottoman. Gluteeniton se jo onkin. 

Kauniita unia!

lauantai 18. lokakuuta 2014

Ja kahdeksantena päivänä hän lepäsi...

Viimeksi kulunut viikko on mennyt melkoista tahtia. Paluu lomalta töihin ei ollut sen helpompaa, vaikka käytännössä oli kotona viettänytkin loman. Verrattuna siis siihen, että viimeiset pari kertaa olen käytännössä suoraan lentokentältä töihin suunnannut. Melkoista hulinaa, vilinää ja vilskettä oli kuusi päivää töissä ja vielä seitsemäntenä suuntasin aamulla jälleen auton nokan kohti Turkua ja koulutusta. Mutta vaikka on ollut kiirettä ja välillä suorastaan zombina olen katuja tallannut, on silti oikeastaan ollut ihan kiva viikko. Kauniita aurinkoisia syyspäiviä, hetkiä läheisten kanssa, siivottu sauna ja hyvät löylyt sekä muita kivoja tapahtumia. Töissäkin on ollut kiirettä, mutta silti mukava olla. 

Olen tänään kuitenkin onnellisena levännyt. Aamulla tosin ponkaisin ylös jo ennen kahdeksaa, mikä kyllä tuntui ihan myöhäiseltä kun on muun viikon herännyt jo puoli kuuden pintaan. (Mieheni ei liene ollut yhtä iloinen aikaisesta heräämisestä kuin minä.) Ennen kymmentä oltiinkin jo lapsiperheiden seassa suuressa automarketissa ostoskärryjen kanssa suihkimassa. Infernaaliset raivarit sain mieheni tavasta pakata ostoskassi (olen kontrollifriikki, myönnettäköön), joten kauppareissun jälkeen suuntasin lenkkipolulle - aggression purkuna toimii esimerkiksi porrasjumppa. Tässä vaiheessa iltaa ollaan jo ehditty vierailla ystävien luona lounaalla ja nyt odottelen miestäni lenkiltä. Sitten taidetaan käpertyä sohvannurkkaan telkkaria tuijottamaan ja mutustaa parit hapankorppurullat. 

--

Alunperin ajatuksenani oli kertoa vaan, että ostettiin uusia sänky!
 Ja minä olen rakastunut. 

Vuoden verran kärsin selkävaivoista ja pahimmillaan aamulla ei meinannut päästä sängystä ylöskään. Diagnosoin itse, että sänky oli liian pehmeä. Pitkään pitkitettiin uuden ostamista, mutta lopulta oli pakko. Nyt viikon verran unia uudessa sängyssä takana ja selkä kiittää. Kaikista kovin mahdollinen tahdottiin ja Askosta sellainen löydettiin. Hyvää palvelua kun oli, niin sänky kannettiin yläkertaan asti ja laitettiin lähes nukkumakuntoon. 

Ajattelin esitellä teille sänkyä ihan kuvin, mutta sitten otin pari kuvaa ja totesin, että ei. Se on sänky, kyllä kaikki (toivottavasti) tietää miltä sänky näyttää. Mutta sen sijaan random otoksia meidän makuusopesta ja pienistä yksityiskohdista.






Ps. Me ostettiin lennot Berliiniin! Matkavinkkejä mielellään otetaan vastaan. Varsinkin sellaisia vinkkejä, mitä ei opaskirjoista löydy. 

Peanut butter fudge

torstai 16. lokakuuta 2014


 250 g voita
230 g sileää maapähkinätahnaa
ripaus suolaa
2 tl vaniljasokeria
noin 10 dl tomusokeria

Mittaa voi ja maapähkinätahna kattilaan. Kuumenna seos kiehuvaksi ja siirrä pois levyltä. Lisää joukkoon ripaus suolaa sekä vaniljasokeri ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi pikkuhiljaa tomusokeria koko ajan sekoittaen, kunnes seos on sopivan kiinteää = fudgemaista. 

Tasoittele taikina tiiviisti vuokaan. Anna jäähtyä huoneenlämmössä, minkä jälkeen vielä jääkaapissa ainakin tunti. 

Leikkaa jäähtynyt fudge sopivan kokoisiksi paloiksi. Apuna voi käyttää kuumassa vedessä kasteltua veistä, jos haluaa todella siistejä paloja.


Helppoa, nopeaa ja herkullista. 

Mukava tuliainen, kun fudgen laittaa nättiin astiaan. Säilyy useamman päivän huoneenlämmössä ilmatiiviissä rasiassa, jos ei tule syödyksi heti. 


Mokkapalat x2

Klassikko. 
Toiset tykkää enemmän, toiset vähemmän.

Mokkapalat
uunipellillinen

3 dl sokeria
3 kananmunaa

4dl jauhoja
½ dl tummaa kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 ½ dl maitoa
100 g sulatettua voita

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lisää vielä maito ja sulatettu voi. Sekoita taikina tasaiseksi ja levitä leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista 225 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Kuorrute

300 g tomusokeria
½ dl kaakaojauhetta
noin 6 rkl vahvaa kahvia
2 rkl sulatettua voita

Mittaa ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Jos kuorrute tuntuu löysältä, lisää tomusokeria. Jos taas kuorrute on liian paksua, ohenna sitä kahvilla. Levitä kuorrute hieman jäähtyneen torttulevyn pinnalle ja ripottele päälle värikkäitä strösseleitä. 


Perinteistä hieman poikkeava variaatio mokkapaloihin

Pohjaan

150 g voita 
1 dl ruokosokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1 ½ tl leivinjauhetta
noin 100 g sulaa suklaata
½ dl maitoa

Kuorrutteeksi

1 ¼ dl Nutellaa
1 Maraboun Dubbel Nougat -patukka


Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita munat yksitellen joukkoon. 
Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää seuraavaksi sulatettu suklaa ja lopuksi maito. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle n. 20 x 20 cm kokoiseksi levyksi. Paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Sivele pohjan päälle pähkinäsuklaalevitettä mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi. Levitteen on hyvä olla huoneenlämpöistä, mutta jos pohja on vielä lämmin, levite sulaa vähän sen vaikutuksesta.


Sulata Dubbel Nougat mikrossa miedolla lämmöllä. Laita pähkinäsuklaalla kuorrutettu pohja 200-asteiseen uuniin noin 3 minuutiksi. Valuta nougat pinnalle. Ravistele tämän jälkeen leivonnaista astiaa heiluttamalla tai nostelemalla sitä leivinpaperin kulmista. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja nosta jääkaappiin jähmettymään loppuun. Leikkaa sen jälkeen paloiksi.

Note to self: älä yritä leikata lämpimänä, tulee rumia paloja.



On minulla kyllä niin mahtava taito ottaa esteettisesti kauniita ruokakuvia, jotka herättää ruokahalua. Eli ei. 

Raakakakku kokeilussa

tiistai 14. lokakuuta 2014

Erinäisistä syistä yritän olla hetken syömättä sokeria. Mutta se tuntuu tällä erää aika hyvältä ajatukselta - paitsi näin kahden sokerittoman päivän jälkeen päänsärystä kärsiessä. Oikeastaan on aika huolestuttavaakin huomata se, miten koukussa sokeriin oikeastaan onkaan. Ja minä sentään olen itselleni armollinen ja sallin sen lasillisen appelsiinimehua aamuisin sekä äitin keittelemää mustaviinimarjamehua flunssan torjumisen. En myöskään ole vielä jättänyt pois muita hiilihydraatteja, minkä ehkä joudun tekemään vielä myöhemmin. 

Alkujohdannon jälkeen itse asiaan - kakkuihin. Eniten tuossa sokerittomuudessa harmittaa se, ettei voi leipoa. Olen kuitenkin keräillyt jo aikamoisen raakaresepti kokoelman ja nyt pääsen ihan oikeasti seikkailemaan tuohon maailmaan. Se kiehtoo, vaikka ihan täysin en raakaruokaa edes oikein ymmärrä. Ehkä perehdyn siihen tässä muutenkin tarkemmin. 

Tänään kokeilin ihan marjaista raakakakkua. Ja olihan se ihan käsittämättömän hyvää. Mahtavaa sanoisinko. Melkein parempaa kuin perinteinen juustokakku esimerkiksi - ehkä myös ajatus kakun terveellisyydestä toi makuun oman lisänsä. 


Vadelmainen raakakku

noin 1,5 dl pekaanipähkinöitä
10 pehmeää taatelia
ripaus suolaa

reilu 3 dl cashew pähkinöitä liotettuna
2 sitruunan mehu
1 tl vaniljatahnaa
vajaa 1 dl sulaa kookosöljyä
vajaa 1 dl hunajaa

noin 3 dl vadelmia

Mittaa pohjan pähkinät ja taatelit suolan kanssa blenderiin tai kulhoon ja aja seos "rouheeksi". Painele taikina kakkuvuoan (20 cm) pohjalle.

Mittaa täytteen ainekset vadelmia lukuunottamatta astiaan ja blendaa sileäksi. Kannattaa ihan ajan kanssa soseuttaa tahnaa, niin siitä tulee silkkisempi ja sileämpi. Itse käytin tähän muutaman minuutin normaalia sauvasekoitinta käyttäen. Maistele ja lisää makeutta tarvittaessa.

Lusikoi noin 2/3 osaa täytteestä pohjalle ja levitä. Lisää lopputäytteeseen vadelmat ja soseuta vaaleanpunaiseksi tahnaksi. 

Laita kakku pakastimeen jähmettymään. Se on valmista noin parin tunnin sisällä. Meillä kakku vietti pakastimessa noin neljä tuntia ja oli osittain jo aika jäistä. Ei haitannut juurikaan makua kylläkään se. 

Note: Cashewpähkinät täytyy liottaa hyvin - minä liotin työpäivän verran eli 8 tuntia ja se tuntui ainakin riittävältä ajalta. 


Tämä oli hyvä kokeilu. Jatkan seikkailuja raakaleivonnan parissa ja haaveilen oikein hyvästä blenderistä. 

Snickersjuustokakku

lauantai 11. lokakuuta 2014


Snickersjuustokakku

75 g Digestivekeksejä
75 g Dops Brownie keksejä
100 g sulatettua voita

3 Snickers patukkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
1 dl kermaviiliä
100 g maapähkinävoita
2 kananmunaa

Tummaa suklaata sulatettuna
Suolattuja maapähkinöitä rouhittuna

Murskaa keksit hienoksi muruksi. Sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele massa tasaisesti kakkuvuoan (20 cm) pohjalle ja vähän reunoillekin. Laita jääkaappiin odottamaan.


Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Vatkaa tuorejuustoa ja sokeria hetki. Lisää kermaviili ja maapähkinävoi. Lisää lopuksi kanamunat yksitellen vatkaten. Pilko Snickers patukat paloiksi ja levitä tasaisesti keksipohjalle, kaada päälle täyte ja tasoita pinta. Paista kakkua noin 40 minuuttia uunin keskitasolla. Anna jäähtyä uunin jälkeen kokonaan huoneenlämmössä ja siirrä sen jälkeen jääkaappiin vähintään 3 tunniksi (tai esimerkiksi yön yli). Koristele sulatetulla suklaalla ja kevyesti rouhituilla suolapähkinöillä. 



Ohje löytyy alunperin täältä.

Vielä on lomaa jäljellä..

torstai 9. lokakuuta 2014



Nopeaan kuluu aika, liian nopeaan. Olisi ihanaa vielä lomailla. Olla vaan ja nauttia tästä kauniista syksystä. Mutta jo häämöttää töihin paluu päivän päässä - melko outoa palata arkeen. 

Ollaan nautittu lomasta Helsingissä viimeiset viikot. Piti lähteä sinne sun tänne, mutta lopulta jäätiin ihan kotiin. Ei kai se Koli karkaa mihinkään, mennään sitten joskus myöhemmin. 

--

Seikkailtiin yksi päivä Korkeasaaressa. Oli vallan ihanaa, että mieheni ihan ajatuksen kanssa lueskeli eläinten tietoja ja kyseli kaikenlaista. En itse ole eläintarhojen suurimpia faneja, ammoin Bronxin eläintarhassa alkoi ihan itkettämään. Eläimet kun eivät kuulu mielestäni häkkiin. Korkeasaari ja Ähtärin eläinpuisto ovat kuitenkin paikkoja, joissa jopa mielelläni käyn. Tahdon ainakin uskoa, että eläimillä on näissä paikoissa hyvä olla, vaikka häkissä ovatkin. Korkeasaaressa sydämeni vei tiikeri - hän oli kovin sosiaalisella tuulella ja olisin voinut seurailla pitkän tovin tuota upeaa eläintä. Miehelleni tämä oli ensimmäinen kerta oikeassa eläintarhassa.






--

Olin aiemmin pahemmanlaatuinen kynsien pureskelija. Muistan kun olimme menossa risteilylle Tukholmaan eräänä kesänä ja ihailin ystäväni kynsiä bussissa - silloin päätin, että nyt loppu. Jossain vaiheessa hurahdin erilaisiin kynsilakkoihin ja taiteilin kaikenlaista kynsiini. Kokeilin rakennekynsiäkin, mutta ne eivät olleet minun juttuni. 

Lyhyesti; kynnetkin saivat syksyn värin.


--

Suomenkielen opiskelun lomassa ollaan vähän harjoiteltu leipomista. Opettajan piti kyllä paistamisen kohdalla poistua keittiöstä - ei ihan oman standardin mukaisia pannukakkuja tullut vielä. Mutta hyvältä ne maistuivat ja oppilas oli tyytyväinen. Hän on ihan hurahtanut amerikkalaisiin pannukakkuihin, joita nauttii mieluiten turkkilaisen jogurtin, vaahterasiirapin ja päärynäpalojen kanssa. 


Opettaja testaili taitojaan ja leipoi myös pienen kakun.  


--

Huomenna siis vietetään minun viimeistä lomapäivääni. Vielä en tiedä, mitä tehdään. Ehkä seikkaillaan Helsingissä, ehkä ollaan vaan kotona. Lomailun hienouksiahan on se, että ei tarvitse tehdä suunnitelmia.

Ihanaa tulevaa aurinkoista syysviikonloppua kaikille sille puolen ruutua!  



Korvapuustia ja uskonnollista juhlintaa

lauantai 4. lokakuuta 2014

Tänään vietetään kansallista korvapuustipäivää. Yritin tätä asiaa avata tänään kahdelle gambialaiselle, mutta ei ihan ymmärretty toisiamme. Pullapäivä - kuulostaahan se vähän hassulta. 

Tänään vietetään myös Tobaskia (Eid al-Adha), joka on muslimien suurimpia juhlapyhiä. Muslimit ympäri maailman juhlivat Abrahamin suostuvaisuutta uhrata oma poikansa Jumalalle, Jumala kuitenkin armossaan päättää palkita Abrahamin uskollisuudestaan ja antaa pojan tilalle pässin uhrattavaksi. Gambiassa Tobaskina tunnettu juhla on suuri tapahtuma. Perheet kokoontuvat yhteen ja juhlia valmistellaan pitkä tovi - ostetaan uusia vaatteita, lahjoja ja ruokaa. Kovin samanlaista kuin meillä ennen joulua. Varsinaisena juhlapäivänä perheen miehet kokoontuvat rukoilemaan Moskeijaan, minkä jälkeen perheen vanhin poika uhraa lampaan ja sen jälkeen syödään sekä kokkaillaan. Päivä vietetään perheen kanssa ja illalla kierrellään ystävien ja sukulaisten luona, pukeudutaan parhaimpiin ja juhlitaan pitkälle yöhön. Lapset juoksentelevat ympäriinsä ja heille annetaan karkkeja (eidie). Nämä ovat minun kokemuksiani. 





Kuvat ovat Gambiasta kahden vuoden takaa. 

Tänään me yhdistettiin tavallamme nämä kaksi - suomalainen pullapäivä ja muslimien pyhä juhla. Vietettiin aikaa yhdessä perheenä - gambialais-suomalainen perheemme on pieni, mutta tavallaan siitä on muotoutunut aika tiivis. Aamusella miehet suuntasivat rukouspaikalle ja me naiset juotiin kotona teetä juttelun lomassa. Kokkailtiin yhdessä siskoina - gambialainen sisko ohjeisti kahta suomalaista. Hauskaa olla itse ainoastaan apukäsinä. Syötiin yhdessä, juteltiin, leivottiin sitä pullaa ja syötiin lisää. Oltiin vaan. 




Hieman erilainen oli tämä juhlapyhä meillä täällä. Illalla linjat kuumina myös Gambian suuntaan. Luulen, että ikävä on suurempi näinä päivinä - kun pitäisi olla koko perheen kesken.

Meillä on ollut kuitenkin oikein ihana lauantai päivä. Nyt taidan kömpiä tuonne sohvalle kainaloon katselemaan telkkaria.

Hyvää viikonloppua ja oikein maukasta pullapäivää kaikille! 

ps. En ala jakamaan omaa pullareseptiäni, sen löytää käytännössä jokaisen jauhopussin kyljestä. Ja tänään myös jokaisessa leivontablogissa on ollut resepti - kannattaa katsella erilaisia. Minusta ihan sellainen basic on parasta, paitsi että minä en laita taikinaan kananmunaa. Toimii paremmin mielestäni niin.  

Focaccia

perjantai 3. lokakuuta 2014

Päätin yhdistää leivontajutut takaisin tänne samaan blogiin, koska aika keittiössä oli jäänyt jotenkin paitsioon. Tuon päätöksen jälkeen olenkin sitten taas ehtinyt viettää aikaa keittiössä ihan urakalla. Ja se on ihanaa! Silti jatkan heittelemällä näitä tänne väliin, en jaksa toista blogia avata enää. 

Tänään tahdoin kovin jotain missä olisi oliiveja. Kaapista ei kuitenkaan löytynyt oliiveja, enkä jaksanut kauppaan lähteä. Joten jotain muuta oli keksittävä. Ehdin jo päättää, että en leivo olleskaan, mutta sitten mieheni tuli kotiin. Hän vihjaisi, että olisihan se kiva saada jotain tuoretta hyvää. Siispä leivontapuuhiin. 

Italialainen focaccia
(ohje alunperin täällä)


3½ dl vettä
6 dl vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1½ tl suolaa
½ dl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa

Päälle:

½ dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1 tl sitruunamehua
hieman mustapippuria

150 g fetajuustoa

sormisuolaa + oliiviöljyä

Sekoita puolet jauhoista, suola ja kuivahiiva kulhossa. Sekoita lämpimään veteen hunaja ja kaada neste jauhoseokseen. Lisää jauhoja pikkuhiljaa ja lopuksi öljy. Taikina jää joustavaksi ja vähän tahmeaksi. Anna kohota liinan alla ainakin 30 minuuttia.

Laita pellille leivinpaperi ja voitele kauttaaltaan oliiviöljyllä. Kumoa kohonnut taikina suoraan pellille ja levitä taikina tasaisesti koko pellille jauhojen avulla. Anna kohota vielä 30 minuuttia. 

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. 

Sekoita oliiviöljyyn murskatut valkosipulinkynnet, sitruunamehu ja mustapippuri. Pilko fetajuusto pieniksi paloiksi. Paina sormin pieniä kuoppia kohonneeseen leipään. Laita koloihin fetajuustoa. Voitele koko leipä oliisiöljyseoksella. Ripottele päälle vielä sormisuolaa (1-2 tl). 

Paista uunin keskitasolla reilu 10 minuuttia, kunnes leipä on hyvän värinen. Ota uunista ja voitele heti oliiviöljyllä - leipä saa kivan pinnan. Anna jäähtyä hieman ja leikkaa paloiksi. 

Tarjoile mielellään heti lämpimänä. 


Seuraksi esimerkiksi sosekeittoa (Klik). Tai ihan menee pelkiltäänkin iltapalana. 

Nyt alkoikin tehdä mieli tuota keittoa, ehkä viikonloppuna tehtailen sitä pakastimeen. Houkuttaisi myös tehdä punajuuri-aurajuustokeittoa - se on namia!

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan