Uutisten maailma

sunnuntai 30. marraskuuta 2014





Ranger trainees and trainee dogs at the Paramount Group Anti-Poaching training and K9 academy in Magaliesberg, South Africa - Wednesday 26 November 2014



Children holding up purple flags during a parade rehearsal, Osogbo, Nigeria - Wednesday 26 November 2014

Minusta on mielenkiintoista seurata uutisvirtaa. Luen päivittäin useita verkkolehtiä ja lähes päivittäin tulee seurattua joko ylen uutiset tai France24 kanavan uutisia. Mielenkiintoista on seurata maailman uutisia ja sitä, mitä sieltä lopulta poimitaan Suomen uutisiin. Myönnän lukevani usein myös Iltalehden uutisia ja mielenkiinnolla seuraan myös päivittäin luetuimpia uutisia. On mielenkiintoista tietää, mikä saa ihmiset kiinnostumaan. Vaikka myönnän itsekin sortuvani raflaaviin otsikoihin - uteliaisuus vie voiton monessa tilanteessa. Afrikan mantereen uutisvirta kiinnostaa yllättäen myös meidän perhettä - BBC Africa ja monet gambialaiset lehdet (sekä nettiradio, jota inhoan!) ovat asioita joita päivittäin seurataan. 

Väitän siis kohtuu hyvin olevani kartalla maailman uutisista. Mutta silti minusta viikon parhaita hetkiä on, kun BBC Africa ja YLE uutiset päivittävät viikon uutiskuvat. Tänään opin, että Buffalossa tuli taannoin kolmen päivän aikana koko talven normaali lumimäärä. Opin myös, että Etelä-Afrikassa koulutetaan koiria salametsästäjiä vastaan. Ja Nigeriassa valittiin kuvernööri uudelle kaudelle. Lisäksi ilahduin ihmisten onnesta tasa-arvoisen avioliittolain läpi mentyä. Opin myös, että valkoinen leijona on nimeltään transvaalinleijona ja että se on leijonan todella uhanalainen alalaji. Siis pieniä uutisia. Sellaisia, joilla ei oikeastaan ole täällä Suomessa edes uutisarvoa - niillä ei myydä lehtiä, mutta niistä usein ilahtuu ja oppii jotain uutta. 

Yle uutiset - viikko kuvina 

BBC Africa  - Africa in pictures 

Suosittelen tutustumaan, ilahtumaan ja oppimaan.

Kuvat 1, 2 ja 4 Yleltä lainattuja. Kuvat 5 ja 3 puolestaan BBCltä lainattuja. 

ps. nuo kuvat ei yhtään tottele minua tänään! Onpa ärsyttävää, kun on ihan eri linjassa.

Mielipiteistä

lauantai 29. marraskuuta 2014

Minä olin eilen onnellinen.

Minulle tärkeä, sydäntä lähellä oleva asia sai arvoisensa ratkaisun. Minun mielestäni rakkaus voitti. 

Olin kuitenkin myös surumielinen seuratessani eilen äänestyksen jälkeen käytyä keskustelua. Oikeastaan olen ollut hämilläni tästä keskustelusta koko ajan. 

Minulle asia on ollut alusta lähtien selvä - kannatan tasa-arvoista avioliittolakia. Kannatan sitä juurikin tasa-arvoisuuden sekä rakkauden takia. En ymmärrä vastapuolen argumentaatiota, koska ne ovat minulle olleet melko typeriä argumentaatioita. Myönnän sen, että tässä asiassa olen kapeakatseinen, mutta toisaalta hyväksyn myös vastapuolen näkemyksen. En siis ymmärrä, mutta silti hyväksyn.

Moni tasa-arvoista avioliittolakia vastustava on tuntunut kokevan, että heillä ei saisi olla sitä mielipidettä, mikä heillä on. Varsinkin jos kyse on ollut nuorista ihmisistä. Sitä minä en ymmärrä. Tokikaan en myöskään ymmärrä tasa-arvoisen avioliittolain vastustavien selityksiä, ovathan ne itselleni ihan huuhaata. Mutta siltikin hyväksyn tuon eriävän mielipiteen - eihän minun tarvitse olla siitä samaa mieltä.

Toisaalta on molemmin puolin kyse asiasta, joka tulisi hyväksyä. Jokaisella ihmisellä tässä maailmassa on omat tunteensa ja niiden kautta omat tunnekokemuksensa. En minä, etkä sinä ole oikeutettu väheksymään toisen tunnekokemusta - ymmärsimme sitä itse tahi emme. On kyse suvaitsevaisuudesta myös siinä mielessä, että on valmis hyväksymään toisen mielipiteen. Tuntuuhan se pahalta, jos toinen ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet - tiedän sen kokemuksesta. Mutta toisaalta se ei ole sinulta pois, vaan siltä toiselta henkilöltä, jos hän ei kapeakatseisuudessaan voi hyväksyä. 

Tässä maassa on Timo Soini, Päivi Räsänen sekä tuhansia muita asian vastustajia. On toisaalta Jani Toivola, Arja Juvonen, minä sekä tuhansia muita asian puolustajia. Me joudumme kaikki olemaan vuorovaikutuksessa toistemme kanssa, halusimme sitä tai emme - jotta siihen pystyisimme, on tärkeää hyväksyä. Vastustajien tulee hyväksyä se, että maailma muuttuu ja maailmassa on muitakin kuin heteroita. Toisaalta meidän puolustajien tulee hyväksyä se, että kaikki eivät vielä ymmärrä - ovathan seksuaalivähemmistöt yhteiskunnassamme vielä melko nuori asia. Luulen, että aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät sitä ymmärrä. Mutta toisaalta jos katsotaan historiaan, oli homoseksuaalisuus vielä ihan hetki sitten jopa laitonta - pitkälle ollaan siis tultu. Unohtamatta sitä faktaa, että monissa maissa homoseksuaalisuus on edelleen laitonta ja siitä voidaan tuomita kuolemaan (tässä hyvä artikkeli aiheesta). 

Minusta on rikkaus se, että omassa ystäväpiirissäni on tähänkin asiaan liittyen monta mielipidettä. On meitä puolustajia, toisaalta on vastustajia ja löytyy myös niitä, joille asia on melko yhdentekevä. Saamme aikaan rakentavaa keskustelua, jossa kunnioitetaan kaikkien mielipiteitä. Välillä toki saamme myös riidan aikaan, varsinkin jos niin tahdomme - mutta yleensä tuollainen riita ei vie asiaa juurikaan eteenpäin. Monessa asiassa olen valmis myös katsomaan omaa mielipidettäni - tarvittaessa sitä myös muuttamaan pystyn, jos asia minulle tarpeeksi hyvin perustellaan. 

Maailma tarvitsee muuttuakseen mielipiteitä, jotka myös riitelevät keskenään. Muutenhan jumiutuisimme tähän.

Grafiikka

Toinen asia, joka minut eilen sai surulliseksi oli uutinen siitä, että lähes 3000 ihmistä erosi kirkosta eilisen päivän aikana. Ja miksi? Siksi, että arkkipiispamme Kari Mäkinen oli rohkea ja toi esille oman henkilökohtaisen mielipiteensä. Tuon mielipiteen moni ilmeisesti tulkitsi kirkon mielipiteeksi. Jaksan odottaa sitä päivää, kun ihmiset ymmärtävät, että kirkko ja yhteiskunta eivät kuitenkaan kävele täysin käsi kädessä, eikä kirkko ole kukaan yksittäinen ihminen. Suomen evankelisluterilainen kirkko tekee uskomattomat määrät hyvää työtä yhteiskuntamme eteen, mutta me emme osaa sitä arvostaa tarpeeksi. Kirkon kautta moni on saanut apua myös tilanteessa, jossa yhteiskunta ei ole enää auttanut. Kirkko tekee paljon hiljaista työtä, joka näkyy kuitenkin monen perheen elämässä. On surullista se, että ihmiset eivät tätä ymmärrä ja eroavat kirkosta sen hetkisen keskustelun takia. Sama tapahtui taannoin pahamaineisen "homoillan" jälkeen. Edit: Pointtini oli siis se, että vaikka Kari Mäkinen on asian puolella (jee!), niin kirkko tekee omat ratkaisunsa avioliittoon vihkimisen/siunaamisen suhteen. Jos nämä eronneet olisivat pysyneet kirkossa ja suostuneet käymään sitä rakentavaa keskustelua, voisi kirkko esimerkiksi jatkaa samalla linjalla kuten tähänkin saakka.

Tulipa rönsyilevää ajatuksen virtaa. Kaiken kaikkiaan se, mitä tahdon sanoa oli kai se, että katsokaa kuplanne ulkopuolelle. Avatkaa silmät ja korvat, kuunnelkaa toinen toistanne. Olkaa valmiit muuttamaan mielipiteitänne. Ollaan rakentavia, jotta tämä maailma kehittyisi.


Tahdon

torstai 27. marraskuuta 2014

Olen suhteellisen yksinkertainen ihminen. En monestikaan ymmärrä, miksi yksinkertaisista asioista täytyy tekemällä tehdä monimutkaisia. Huomenna äänestetään eduskunnassa rakkaudesta. Siitä rakkaudesta on mielestäni tehty monimutkaista - asiasta, joka on kaikessa kauneudessaan hyvinkin yksinkertaista. 

Tasa-arvo on myös sellainen asia, joka on kovin yksinkertainen. Joko Suomi on tasa-arvoinen tai ei. Tällä hetkellä ei. 

On todennäköisesti edelleen ihmisiä, joiden mielestä tummaihoisten kuuluisi olla orjia ja homot tulisi polttaa roviolla. Mutta ollaanpa realistisia. Maailma muuttuu, meidän tulee muuttua sen mukana.

On ollut monta puheenvuoroa puolesta ja vastaan. Minä olen jo väsynyt tähän vääntöön, kun en yksinkertaisuudessani ymmärrä miksi asiasta täytyy tehdä niin hankalaa. Ketään se ei satuta, jos kaikilla on samat oikeudet. Ja eiköhän se ole tullut selväksi, että lapsillekaan ei ole pahasta kasvaa kahden äidin tai kahden isän kanssa. Lapsille on tärkeintä että heitä rakastetaan ja heidät hyväksytään. Ja miten uskovaisiksi itseään kutsuvat ihmiset voivat kyseenalaistaa Jumalan oikeellisuuden - miksi Jumala olisi luonut jotain "viallista"? Kaikki vasta-argumentit on kumottu niin monta kertaa, mutta edelleen niihin tukeudutaan - se kertoo jotain niistä vastustajista.

Saa olla eri mieltä, silti pitää pystyä ajattelemaan laatikon ulkopuolelta. On eri asia olla eri mieltä kuin olla hyväksymättä. 

 Arkkipiispa Kari Mäkinen kirjoitti mielestäni hyvin kirkon näkökulmasta;

Eduskunta käsittelee parhaillaan aloitetta avioliittolain muutokseksi. Tiedän monen odottavan päätöstä sisimmässään peläten ja toivoen, eri syistä. 

Avioliittolakikeskusteluun tiivistyy kaksi läntisen kulttuuripiirin historiallista muutosta.

Toinen koskee avioliiton ymmärtämistä. Runsaassa sadassa vuodessa avioliiton ymmärtämisen painopiste on siirtynyt suvun jatkamisesta ja jälkeläisille turvaa tuovasta sopimuksesta kahden aikuisen ihmisen tunne- ja kiintymyssuhteen julkiseksi ja juridiseksi muodoksi.

Toinen koskee homoseksuaalisuuden ymmärtämistä. Muutamassa vuosikymmenessä homoseksuaalisuus on tullut näkyväksi ja tunnustetuksi osaksi ihmisenä olemista ja yhteiskuntaa.

Nämä muutokset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa kysytään, voiko avioliitto yhteiskunnallisena juridisesti määriteltynä instituutiona koskea sekä hetero- että homopareja.

Päätöstä ei tee kirkko. Päätöksen tekee eduskunta. Yhteiskunnallisissa ratkaisuissa olennaista on tukeutua kultaiseen sääntöön: Mitä tahtoisitte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. (Matt 7:12)

Päätöksellä on toki vaikutusta myös kirkkoon, mikäli avioliittolaki muuttuu. Suoria, välittömiä vaikutuksia kirkolliseen vihkimiseen ei ole. Pitkällä aikavälillä kirkolla on kolme mahdollista kulkureittiä.

1) Kirkko säilyttää vihkioikeutensa nykyisin edellytyksin. Heteropareilla on edelleen mahdollisuus kirkolliseen vihkimiseen, homopareilla ei. Tällöin avioliiton käsite ja sisältö ovat kirkollisessa vihkimisessä ja yhteiskunnan lainsäädännössä erilaiset.

2) Kirkko luopuu vihkioikeudestaan. Kirkko voi siunata maistraatissa solmitun avioliiton, jolloin on ratkaistava siunataanko sekä hetero- että homoavioliitot.

3) Kirkko säilyttää vihkioikeutensa ja laajentaa käsitystään avioliitosta käsittämään myös samaa sukupuolta olevien suhteen.

Kaikissa tapauksissa kirkossa on rauhassa paneuduttava avioliittoteologiaan ja valittava polku kirkon oman itseymmärryksen pohjalta. Pidän tervetulleena, että lakialoite on ravistellut kirkollista keskustelua. Kirkon piirissä on käytetty puheenvuoroja sekä aloitteen puolesta että sitä vastaan.

Läheisten sisarkirkkojen esimerkit osoittavat, että luterilaisen kristinuskon ja etiikan pohjalta voidaan tulla erilaisiin lopputuloksiin.

Riippumatta siitä, minkä päätöksen eduskunta nyt tekee ja millaista polkua kirkko tulee kulkemaan, sateenkaariparien ja -perheiden puolustaminen on tärkeää. Se ei minulle ole mielipidekysymys. Se on kristillisen uskon pohjalta nouseva kysymys ihmisarvosta.

Keskustelussa on syntynyt uhkakuvia. Siksi on minusta tarpeen todeta: Jos aloite hyväksytään, kenenkään avioliitto ei menetä yhtään arvostaan eikä yhdenkään lapsen asema vaarannu. Jos aloitetta ei hyväksytä, seksuaalivähemmistöjen aseman tunnustaminen ja parantaminen ei kaadu tähän. Se jatkuu kyllä. Asenteissa on tapahtunut ja tapahtuu muutosta.

Kansanedustajille rukoilen viisautta ja niille jotka sisimmässään toivovat ja pelkäävät, levollisuutta.



Kumpi kuvista on todennäköisempi, jos lakialoite menee läpi?

Täältä voi lukea lisää hyviä tekstejä aiheesta:

Teppo Säkkinen blogissaan

PikkuSquare blogissa Sesa Wo Suban



You're beautiful

torstai 20. marraskuuta 2014


"You're Beautiful"
My life is brilliant.

My life is brilliant.
My love is pure.
I saw an angel.
Of that I'm sure.
She smiled at me on the subway.
She was with another man.
But I won't lose no sleep on that,
'Cause I've got a plan.

You're beautiful. You're beautiful.
You're beautiful, it's true.
I saw your face in a crowded place,
And I don't know what to do,
'Cause I'll never be with you.

Yes, she caught my eye,
As we walked on by.
She could see from my face that I was,
Flying high. 
And I don't think that I'll see her again,
But we shared a moment that will last 'til the end.

You're beautiful. You're beautiful.
You're beautiful, it's true.
I saw your face in a crowded place,
And I don't know what to do,
'Cause I'll never be with you.

You're beautiful. You're beautiful.
You're beautiful, it's true.
There must be an angel with a smile on her face,
When she thought up that I should be with you.
But it's time to face the truth,
I will never be with you.


Tietotaitoa ja toisenlainen lahjaidea

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Ollaan puhuttu nuorten kanssa viime aikoina yllättävän paljon koulutuksesta. 

Eräs kysyi minulta taannoin, että tiedänkö mikä planeetta on Europa. Hetken asiaa pohdin, mutta oli vakuuttunut että se on joko Jupiterin tai Saturnuksen kuu - niin kuin se olikin! Yksi Jupiterin yli kuudestakymmenestä kuusta. Tuli hetkellinen voittajafiilis, ehkä sittenkin opin jotain koulussa. 

Haastoin erään toisen luettelemaan aurinkokuntamme planeetat. Tuo 13-vuotias muisti ne yhtä lukuunottamatta. 

Historiassa opiskeltiin ensimmäistä maailmansotaa erään kanssa. Kuka ne ensimmäiset laukaukset ampuikaan? 

Päädyimme lopulta pohtimaan Suomen koulutusjärjestelmää ja omaa onnekkuuttamme. Uskaltaisin nimittäin väittää, että meillä suomalaisilla on enemmän tietotaitoa maailmasta kuin muilla kansallisuuksilla. Itse huomaan tietäväni todella mielenkiintoisia faktoja maapallosta ja esimerkiksi historiasta. Meillä opetus on kattavaa ja monipuolista. Tiedämme maailmasta ja sen menosta paljon paljon enemmän kuin keskiverto kansalainen maailmalla. Tai näin minä väittäisin. Tokihan tätä on todisteltu ihan kansainvälisillä tutkimuksillakin. 

Minulta ja monelta muulta unohtuu kuitenkin usein se fakta, että muualla maailmassa asiat eivät koulutuksen suhteen ole niin hyvin. Esimerkiksi monissa Afrikan ja Aasian maissa suurin osa lapsista ei käy koulua tai vaihtoehtoisesti käy koulua vain muutaman vuoden - ei puhettakaan lukioista tai ammatillisesta koulutuksesta. Monissa maissa on kyse rahallisesta panoksesta, minkä koulunkäynti vaatii; perheellä ei ole varaa kouluttaa koko lapsikatrasta tai pahimmassa tapauksessa yhtään lasta. 

Koulutus asioissa mennään kuitenkin koko ajan eteenpäin. Esimerkiksi monissa Afrikan maissa ollaan poistettu koulumaksut, jotta mahdollistettaisiin koulunkäyntiä kaikille. Intiassa lapsia motivoidaan koulunkäyntiin tarjoamalla koulussa ilmainen ateria.  Kuitenkin edelleen esimerkiksi pitkät koulumatkat vaikeuttavat lasten koulunkäyntiä. Opettajia on liian vähän, oppimateriaalit puuttuvat ja koulurakennukset ovat ahtaita. Tyttöjen koulunkäynnin esteenä (tai syynä varhaiselle lopettamiselle) voi olla esimerkiksi raskaus tai avioliitto. 

Syitä, joita me emme oikein osaa edes kuvitella. Meillä taksi poimii kotiovelta, jos matka on pitkä. Koulurakennukset ovat hienoja ja viimeisen päälle varusteltuja. Tunneillä käytetään tabletteja kynien ja vihkojen sijaan sekä opettajia on työttömänä enemmän kuin töissä (lähestulkoon). 

Meille koulunkäynti on etuoikeus. Kaikille se ei ole.

--

Koulupuku Toisenlainen Lahja
Opettaja_lapselle
Me voimme etuoikeutettuina kuitenkin myös auttaa parantamaan maailman koulutustilannetta. Meille pienillä teoilla on suuri merkitys jonkun muun elämässä. Sinäkin voit auttaa esimerkiksi ostamalla tänä vuonna ystävällesi lahjan - toisenlaisen lahjan. Lahjoita jollekulle opettaja ja mahdollisuus koulunkäyntiin. Tai koulupuku, joka perheen kukkarossa olisi tuntuva lovi. 

Mainostan toisenlaista lahjaa ihan omasta tahdostani. Se on minusta mahtava ja toimiva idea. Kokemukseni Kirkon Ulkomaanavusta on hyvä ja uskon, että lahjoittaessani heille rahaa menee se oikeasti perille. 

Jos kaipaat herätystä, suosittelen katsomaan myös tämän teoksen:

Where Children Sleep

Tiistai-illan gourmeeta

tiistai 18. marraskuuta 2014

Meillä arjessa syödään melko harvoin yhdessä. Minä syön useimmiten töissä ja mieheni kehittelee itselleen jotain. Itse nautin kokkailusta lähinnä silloin kun olen aamuvuoroissa, enkä ole sattunut tekemään ruokatreffejä työpäivän jälkeen - eli melko harvoin. Viime aikoina kauhan varteen tarttuessani on lopputulos ollut jotain melko perinteistä kotiruokaa - lohikeittoa, kasvissosekeittoa tai esimerkiksi makaroonilaatikkoa. Työpäivän jälkeen minun pikaruokani saattaa olla myös tortilloja - helppoa, nopeaa, herkullista ja suht terveellistäkin. 

Välillä on kuitenkin kiva tehdä jotain muutakin. 

Niinpä kyselin tänään töissä vinkkejä ruokapuolelle. Onni on olla samassa työpaikassa (melkein valmiin?) kokin ja monen monen äidin kanssa - äideillä on nimittäin yleensä niitä parhaita ruokavinkkejä. Tämänpäiväisten vinkkien perusteella meidän menú oli tänään;

Liharullia ruohosipuli-fetatäytteellä
Porkkana-bataattilaatikko

Tuo ensimmäinen tuli vinkkinä ja tuo toinen on minun suurinta herkkua. Oikeastaanhan nämä eivät käsi kädessä välttämättä makumaailmoiltaan aivan kulje, mutta maukkaan päivällisen meille loihdin kuitenkin - vaikka sitten elementit erikseen nautittuna. 

Liharullat

2 naudan lehtipihviä
100 g fetajuustoa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
suolaa
pippuria
tuoretta ruohosipulia

Ota lihat lämpimään lepäämään noin tuntia ennen ruoanlaittoa. 

Sekoita keskenään murustettu feta sekä tuorejuusto. Rouhi joukkoon makusi mukaan suolaa sekä pippuria ja leikkaa vielä tuoretta ruohosipulia runsaasti mukaan.

Levitä lehtipihvi leikkuulaudalle ja laita päälle noin puolet täytteestä. Kääri rullalle. Toista sama toisen lehtipihvin kanssa. Ruskista rullia kevyesti pannulla voissa. Laita sen jälkeen rullat uunivuokaan. Tökkää lihoihin esimerkiksi liotetut grillivartaat, niin ne eivät uunissa aukene.

Paista 200 asteessa noin puoli tuntia, kunnes liha on kypsää.

--

Bataatti-porkkanalaatikko

1 bataatti
3 keskikokoista porkkanaa
100 g voimakasta Koskenlaskijaa (musta pkt!)
3 dl ruokakermaa

Kuori ja pilko porkkanat sekä bataatit. Porkkanapalat saavat olla reilusti bataattia pienemmät, sillä ne kypsyvät hitaammin. Laita juurekset uunivuokaan. Murusta joukkoon Koskenlaskijaa ja kaada päälle ruokakerma. Kypsennä uunissa 225 asteessa noin 30-40 minuuttia, kunnes vihannekset tuntuvat kypsiltä. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

--

Ostettiin viikonloppuna jäätelökone. Taidan tekaista vielä jälkiruoaksi vähän mangojäätelöä. 

Mitä teillä tänään syötiin?



Kieli solmussa

Viestittelin tuossa eräänä päivänä ystäväni kanssa. Olimme jo pitkään viestitelleet suomeksi, kunnes yhtäkkiä tulikin viesti englanniksi. Minua alkoi naurattaa kovin kun huomasin miten sujuvasti vaihtuu kieli. Vaikka myöhemmin kävi ilmi, että tuon englanniksi tulleen viestin oli kirjoittanut ystäväni mies, sai tämä sattuma minut silti pohtimaan tätä monikielisyyttä.

Meillä kotona pääkielenä on englanti. Arjessa toki paljon puhun suomea ja myös mandinkaa sekä wolofia kuulee usein. Englanti on kuitenkin se kieli, joka jotenkin täyttää pääni - huomaan ajattelevani englanniksi myös. Ajoittain tulee puhuttua sellaista Michael Monroe - tyylistä suomea - eli englannilla höystettyä. Se ärsyttää sekä naurattaa itseäni ja saa muissa ihmisissä aikaa mielenkiintoisia reaktioita. Saatan vahingossa alkaa kaupan kassalla puhumaan englantia tai vastata ystävälle viestiin väärällä kielellä. Toisaalta teen sitä myös miehelleni, puhun tai laitan viestiä suomeksi, mikä häntä hämmentää. Töissäkin saatan puhua englantia, kun tiedän vastapuolen ymmärtävän. 

Ystävistäni useimmat puhuvat englantia suht sujuvastikin, kuten myös veljeni. Tämä on helpottanut osaltaan mieheni integroitumista Suomeen. Itse muistan sen, miten ajoittain hankalaa oli Gambiassa yrittää olla osa perhettä kun monikaan ei puhunut englantia. Olisin niin kovin tahtonut tutustua paremmin siskoihin ja anoppiin, mutta kieli tuli muuriksi. (Onneksi tutustua voi toisinkin tavoin, vaikka yhdessä ruokaa laittamalla.) Minun vanhempani, jotka eivät aiemmin ole englantia juurikaan puhuneet, ovat myös kunnostautuneet. Normaalisti melko hiljainen ja rauhallinen isäni on puhunut mieheni kanssa enemmän kuin minun kanssani kuunaan. Kieli ei ole siis tullut esteeksi heidänkään kanssaan. Isotätejäni tavatessamme törmäsimme ensi kertaa Suomessa siihen, että vastapuolelta ei sanaakaan englantia tullut. Se liene ihan sallittua ja ymmärrettävää 90-vuotiailta. Onneksi itse pystyin tulkkaamaan tarvittavat. 

Hauskaa on ajoittain tämä monikielinen arki. Skypessä puhutaan ystävien kanssa suomea, englantia ja mandinkaa. Ympärillä on monikielisiä perheitä ja ystäviä. Puhutaan sitä kieltä, mikä parhaiten taittuu tai kaikkia sekaisin. Ajoittain pojat puhuu esimerkiksi mandinkaa ja me naiset juoruillaan suomeksi. Perheen pienimmät eivät vielä puhu, mutta omaksuvat kaikkia ympärillä puhuttuja kieliä. Mielenkiinnolla odotan millä tavalla kielet lapsiin tarttuvat. Tässä suomen kielen opiskelun lomassa ja englanniksi eläessä näitä asioita paljon pohtii. Erityisesti mielessä onkin juuri se, millaista arki tulee olemaan jos joskus perheeseen tulee pieniä ihmisiä. Siksi on mielenkiintoista seurata ensin näitä muita monikulttuurisia perheitä ja oppia itsekin, vaikka varmasti jokaisella perheellä tuleekin ne omat tapansa. 

Eräs virolainen ystäväni on asunut Suomessa jo niin pitkään, että osaa lähes täydellisesti suomen kielen. Väsyneenä hän kuitenkin alkaa puhumaan jälleen viron kieltä. Minä unohdan väsyneenä englannin kielen, eli en vielä ole huolissani suomen kielen unohtamisesta. Lopputulemana näissä pohdinnoissani oli - vaikka välillä tuntuukin raskaalta tämä monikielisyys, on se kuitenkin pääasiallisesti rikkaus. 

Gambialaiset lihapiiraat

torstai 13. marraskuuta 2014

En oikeastaan tiedä ovatko nämä piiraat edes gambialaisia. Googlettamalla löytyy vain nigerialaisia lihapiiraita (samalla ohjeella siis). Kuulemma samantapaisia piiraita syödään myös Senegalissa ja Sierra Leonessa - olisivatko siis länsi-Afrikkalaisia lihapiiraita? Ovatko tuttuja muista Afrikan maista tällaiset?


Nämä ovat suhteellisen helppoa ja herkullista naposteltavaa juhliin ja vaikka retkelle. Ajatuksena on kehitellä erilaisia pieniä piiraita, minusta ne ovat niin kivoja. Ystäväni kokeili vastaavia kanatäytteellä, en päässyt maistamaan mutta oli ilmeisen hyviä nekin.

Lihapiiraat 

10 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
500 g voita
ripaus suolaa
kylmää vettä

Nypi huoneenlämpöinen voi ja kuivat aineen muruksi. Lisää joukkoon kylmää vettä lusikoittain kunnes taikina on tiivistä, mutta ei liian kosteaa. Anna taikinan levätä jääkaapissa täytteen teon ajan.

2 perunaa
2 porkkanaa
1 sipuli
400 g naudan jauhelihaa
2 lihaliemikuutiota
mustapippuria
2 rkl vehnäjauhoja
noin 2 dl vettä

loraus öljyä

Pilko perunat ja porkkanat pieniksi paloiksi. Silppua sipuli hienoksi silpuksi. Kuumenna öljyä pannulla ja kuullota sipuli. Lisää jauheliha ja kypsennä. Kun jauheliha on kypsää, lisää pannulle vettä. Veden kiehuessa lisää lihaliemikuutiot, mustapippuri sekä peruna ja porkkana palat. Anna kiehua kunnes perunat ja porkkanat ovat pehmenneet - ehkä noin 15 minuuttia. Sekoita jauhot pieneen määrään vettä ja lisää seos pannulle suurusteeksi. Ota pannu pois liedeltä ja anna jäähtyä hetkinen. 

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen ja ota taikina jääkaapista. Vaivaa taikinaa pöydällä hetkinen. Tee taikinasta rulla ja jaa se osiin - isommista osista tulee isompia piirakoita, itse saan tällä satsilla muistaakseni noin 25 piirakkaa. Kauli taikina palloista pyöreitä lättyjä. Laita taikina lätyn keskelle täytettä ja taita toinen reuna toisen päälle. Painele haarukalla reunat hyvin kasaan, jotta piiras ei aukene uunissa. Halutessasi voit voidella piiraat kananmunalla ennen paistamista. Paista noin 20 minuuttia tai kunnes piiraat tuntuvat/näyttävät kypsiltä.


Mustikkapiirakka

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Välillä pitää sortua. Tai saa sortua. Eikö totta?

Minä sorruin sokerin syöntiin. Pitkän ja pimeän päivän jälkeen kaipasin jotain tuttua herkkua. Teinpä siis lohikeittoa ja mustikkapiirakkaa - kovin suomalaista, eikö?

Mutta mainio helppo mustikkapiirakan ohje tässä:

200 g voita
1,5 dl ruokosokeria
1 tl vaniljasokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta
1 kananmuna
0,75 dl maitoa

4 dl mustikoita

Vatkaa sekaisin huoneenlämpöinen rasva ja sokerit. Lisää vehnäjauho seokseen. Ota tätä seosta kupillinen sivuun. Lisää loppu osaan maito, muna ja leivinjauhe. Kaada taikina voideltuun vuokaan, lisää päälle marjat ja aiemmin sivuun ottamasi taikina murustettuna.

Paista 200 asteessa reilu 30 minuuttia. 

Jos käytät jäisiä marjoja, lisää niihin perunajauhoja imemään kosteutta.

Piirakka on ihanaa lämpimänä vaniljajäätelön kanssa nautittuna. 


Alunperin sain ohjeen ystävältä. Kiitos siitä hänelle. 

Hymyillään

"Jos tietäisit, kuinka montaa ihmistä olet koskettanut, olisit ihmeissäsi. 
Jos tietäisit, kuinka monella ihmisellä on tunteita sinua kohtaan, 
olisit shokissa. 
Olet paljon mahtavampi kuin uskotkaan. 
Hyväksy se. Rentoudu. Ja rakasta itseäsi tänään.” 

- Neale Donald Walsch

--

Pimeä marraskuu masentaa, mutta välillä aurinko pilkahtaa ja piristää. Se aurinko voi olla ihana kummityttö, ilahtunut ystävä, runo, häntää heiluttava koira, yllättävä halaus tai se itse aurinko. Pienillä asioilla saa päivän muutettua helposti paremmaksi. 

Selailin tässä eräänä päivänä #100HappyDays haasteessa lisäämiäni kuvia. Tavallaan kuvissa näkee sen elämäntilanteen missä tuolloin olin. Jos nyt aloittaisin haasteen uudestaan, olisivat kuvat ja teemat osittain varmaan täysin erilaisia. Pohdiskelin sitä, että tuo haaste voisi olla omiaan tähän pimeään ja hieman ankeaankin vuodenaikaan. Olisi pakko pysähtyä päivittäin näkemään niitä elämän iloisia ja onnea tuovia asioita. Pidän toisaalta kovasti tästä vuodenajasta ja pimeistä illoista, niissä on omaa viehätystään ja sellaista rauhallisuutta. Toisaalta huomaan lisääntyneen unentarpeen ja tietynlaisen melankolisuuden jotka tulevat pimeyden mukana.

On mielenkiintoista seurata vierestä sitä, miten toinen sopeutuu tähän pimeyteen. Sisäinen kello hänellä on aivan sekaisin. On toki itsellänikin, mutta miehelle tällainen päivän rytmi on käsittämätön. Gambiassa aurinko käytännössä nousee joka päivä samaan aikaan ja laskee samaan aikaan - päivästä toiseen vuoden ympäri. Onhan hänelle siis kovin kummallista se, että yhtäkkiä päivässä onkin vain muutama tunti ja pimeys jatkuu pienen ikuisuuden. Hän on myös kovin hämmentynyt tästä ilmastosta - ensin tulee talvi ja kylmä, mutta sitten parin päivän päästä se onkin ohitse. Yritin selittää, että tällaista voi olla seuraavat neljä kuukautta. Kylmää ja lämmintä lähes vuoropäivin. Myös tämän maan koko ja sisäisesti erilaiset ilmastot ovat herättäneet ihmetystä (ehkä hieman huvitustakin) - Lapissa on täysi talvi, mutta täällä etelässä vielä syksy. Eri tavalla itsekin tätä maailmaa näinä päivinä pohtii. Kummallisuuksia ja muita. Tuo arkeen rikkautta tällainen erilainen näkeminen ja ehkä asioiden kyseenalaistaminenkin. 

Miten voittaa tämä masentava marraskuu? Hymyilemällä! 

Smile

9 hyvää syytä hymyillä;
1. Hymy tarttuu
Aivoissa tapahtuu monimutkaista aivotoimintaa silloin, kun näkee jonkun hymyilevän. Tästä syystä hymy myös tarttuu. Tutkimukset osoittavat, että hymyilevän ihmisen näkeminen aktivoi aivoissa sitä aluetta mikä kontrolloi kasvojen liikkeitä. Tämä saakin hymyä katsovan ihmisen suupielet helposti virneeseen. 
2. Hymyily vähentää stressiä ja ahdistusta
Ei ole helppoa olla hymyssä suin silloin kun jokin asia stressaa. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että hymyily kannattaa juuri silloin. Tutkimuksen mukaan ne henkilöt, jotka hymyilivät stressaavassa tilanteessa, voivat huomattavasti paremmin. Heillä oli muun muassa alhaisempi syke. 
3. Hymyily vapauttaa endorfiineja
Hymyily vähentää stressiä ja vihaisuutta vapauttamalla endorfiineja, eli kemikaalia mikä tekee ihmisestä iloisemman. 
4. Hymyily tekee ihmisestä viehättävän
Hymy kertoo, että ihminen on helposti lähestyttävä ja empaattinen. Erään tutkimuksen mukaan hymyily todellakin tekee ihmisestä viehättävämmän sen ihmisen silmissä, jolle hän hymyilee. 
5. Hymyily vahvistaa vastustuskykyä
Hymyile tekee vastustuskyvystä paremman, sillä se saa kehon tuottamaan valkosoluja jotka taistelevat sairauksia vastaan. Eräässä tutkimuksessa hauskuttajat vierailivat sairaalassa olevien lasten luona. Niillä lapsilla, joiden luona hauskuttajat vierailivat oli selvästi enemmän valkosoluja. 
6. Hymy tekee ystävälliseksi
Tutkimukset todistavat, että ihminen ottavat paremmin kontaktia hymyilevän ihmisen kanssa. 
7. Hymy tekee olosta mukavamman
Ihmisellä on luontainen taipumus pitää kiinni tutuista asioita, mutta hymyily vähentää tätä tarvetta. Erään tutkimuksen mukaan hymyily saattaa saada olon mukavaksi jopa sellaisessa tilanteessa minkä ihminen muuten kokisi ahdistavaksi. 
8. Hymy antaa luotettavan kuvan
Ihmiset luottavat hymyilevään ihmiseen enemmän. 
9. Hymy tekee paremman johtajan
Jos ihminen on valta-asemassa, tai haluaa johtajaksi, kannattaa hänen hymyillä. Tutkimuksen mukaan hymyily on tehokkain johtamiskeino. 
(9 syytä hymyyn)

--

Hymy on 
maailman ensimmäinen
irtolainen
Kukaan ei täsmälleen tiedä
missä hymy asuu,
millä tähdellä
Hymy tulee ja menee,
ei jätä käyntikortteja, koordinaatteja
Joka kerta kun hymy
valitsee sinut
hetkeksi,
hymyile, hymyile
niin kuin hymyilisit joka hetki, aina

- Tommy Tabermann


--

Oo syypää jonkun hymyyn.


Voittajat ovat..

tiistai 4. marraskuuta 2014

..Akua ja BS!

Meidän perheen gambialais vahvistus sai tänään suorittaa arvonnan vanhaan kunnon laput pipon sisältä poimittuna tyyliin. Voittajiksi valikoitui ylläolevat kommentoijat. Laittaisitteko minulle sähköpostia, niin sukat löytävät perille saakka. 

Kiitos kaikille, jotka kommentoi. On kivaa tietää, ketä sieltä löytyy. Rakastan yhteisöllisyyttä ja ehkä tavallaan tämä bloggailukin on yhteisöllistä, jos hyvin käy. Tämä arvontakin oli aika jännittävää, ehkä teen sen joskus uudestaankin. Tuolla tuota arvottavaakin olisi muutaman laatikollisen verran, kun nuo tehdyt työt tuppaa kerääntymään nurkkaan. 


The Wall

maanantai 3. marraskuuta 2014

Historia on aina ollut aihealue, joka kiinnostaa minua kovasti. Se, miten maailma on muotoutunut tällaiseksi, miten aika on tehnyt tehtävänsä. Jos saisin toivoa ja toteuttaa jotain yliluonnollista, toivoisin aikakonetta. Sellaista aikakonetta, jolla voisi matkustaa menneeseen - tulevaan en tahtoisi edes matkustaa, se olisi liian pelottavaa. On parempi, että tulevaisuus pysyy mysteerinä, mutta menneisyys on turvallista - siitä on jo kertaalleen selvitty.

Olen viime vuosina alkanut entistä enemmän harmitella sitä, että sukumme vanhimmat alkavat jo olla edesmenneitä. Paljon historiaa ja tarinoita on jäänyt minulta kuulematta. Silloin teininä se ei tuntunut niin tärkeältä, mutta nyt antaisin mitä vaan, että saisin istahtaa ukin kanssa alas ja hän kertoisi sotajuttuja. Tahtoisin tietää enemmän oman sukuni historiasta ja sen vaiheista, mutta lähteet alkavat ehtyä. Vielä voin onneksi istua alas isotätini kanssa ja hän voi jakaa 90-vuoden aikana näkemiään ja kokemiaan asioita - se on paras historian oppitunti ikinä. 

Berliini tulvi historiaa - se näkyi ja kuului joka paikassa. Toisen maailmansodan ja kylmän sodan vaikutukset sekä tietenkin se muuri. Kenties osa kaupungin lumoa onkin tuo selviytymistarina - Berliini on näyttänyt muulle maailmalle, miten rikkinäisestä voi tulla taas ehyt. On jotenkin upeaa se, että "pimeää" historiaa ei yritetä peitellä, vaan ennemminkin iloitaan siitä, että se on nyt mennyttä. 

Me tutustuttiin Berliinissä muuriin ja sen historiaan ulkoilmagalleriassa, joka on tehty pätkälle alkuperäistä muuria. Käytiin myös Checkpoint Charlie museon edustalla, mutta oli niin kammottavat jonot, että päätettiin jättää itse museo väliin. Se harmitti, sillä tuo kyseinen museo oli To see- listani kärjessä. Lienekö saksalaisilla ollut jonkin sortin loma-aika, oli nimittäin todella paljon ihmisiä liikenteessä kaiken kaikkiaan. Tuolla Checkpointin vieressä oli myös muurista tehty panoraama kuvaelma ja paljon kuvia sekä tarinoita muurin murtumisesta.















Mangokakku

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Olen tästä kakusta haaveillut jo pari viikkoa ja nyt vihdoin sen tein. Taivaallista sanoisinko.


 Mangokakku

noin 2 dl pekaanipähkinöitä
vajaa 1 dl kookoshiutaleita
10 pehmeää taatelia
ripaus suolaa

reilu 3 dl liotettuja cashewpähkinöitä
2 sitruunan mehu
1 tl vaniljatahnaa
vajaa 1 dl sulaa kookosöljyä
noin 0,5 dl hunajaa
noin 0,5 dl agave siirappia
300 g mangokuutioita

Mittaa pohjan pähkinät, kookoshiutaleet ja taatelit suolan kanssa blenderiin tai kulhoon ja aja seos "rouheeksi". Painele taikina kakkuvuoan (20 cm) pohjalle.

Mittaa täytteen ainekset mangoa lukuunottamatta astiaan ja blendaa sileäksi. Kannattaa ihan ajan kanssa soseuttaa tahnaa, niin siitä tulee silkkisempi ja sileämpi. Itse käytin tähän muutaman minuutin normaalia sauvasekoitinta käyttäen. Maistele ja lisää makeutta tarvittaessa. Lisää viimeisenä mangokuutiot ja soseuta vielä tasaiseksi tahnaksi. Kaada täyte pohjan päälle.

Laita kakku pakastimeen jähmettymään. Se on valmista noin parin tunnin sisällä. Ripottele päälle kookoshiutaleita tarjoiluvaiheessa. 


Matkalla

lauantai 1. marraskuuta 2014

Olen itse suhteellisen kokenut matkailija, tai ainakin useamman matka tehnyt matkailija. Tietyt asiat sujuvat siis jo rutiinilla, enkä kovin jaksa stressata - asiat hoituvat omalla painollaan. Harvoin suuremmin suunnittelen tai selvittelen asioita etukäteen - go with the flow tyylisesti pääsee pitkälle. Tällä kertaa minua etukäteen hieman jännitti - tämä oli ensimmäinen yhteinen matkamme Euroopassa. 





Mieheni ei juurikaan ole matkustellut. En usko, että kovin moni gambialainen on tehnyt niin sanottuja huvimatkoja/lomamatkoja. Muistan aina erään serkun kanssa käymäni keskustelun matkailusta. Kyseinen serkku on itse matkannut Afrikassa töiden takia jonkin verran. Tuo mieleeni painunut keskustelu käytiin viime keväänä - vanhempani olivat tulossa häihimme ja tuo serkku oli kovin huolissaan heidän selviämisestään. Rauhoittelin ja kerroin, että vanhempani ovat matkustelleet paljon. Hän oli silti huolissaan - mutta ensimmäistä kertaa Afrikassa. Minä jälleen rauhoittelin - ovat he käyneet Afrikassakin, mutta eivät Gambiassa. Serkku hieman rauhoittui ja totesi, että isäni on varmaan hyvässä työssä. Minä hieman hämmennyin asiayhteydestä, kunnes selvisi, että hän ajatteli vanhempieni matkustaneen isäni työhön liittyvillä matkoilla - hänelle lomamatkailu, turismi, oli suhteellisen vierasta. Ja vaikka Gambiassakin turisteja on paljon, luulisin, että silti monelle gambialaiselle tuollainen turismi on kuitenkin kovin vierasta.

Minä muistan tuon keskustelun todennäköisesti siitä syystä, että havahduin jälleen siihen, miten onnekkaita olemmekaan. Meille maailma on avoin, mutta ei monille muille.

Mutta niin, mieheni ei siis juurikaan ole matkaillut, mutta on kovin kiinnostunut maailmasta ja matkailusta. Se on vallan hyvä asia, kun hän sattuu elämään tällaisen hiukan levottoman sielun kanssa - koko ajan pitäisi olla jossain menossa. Berliini oli hyvä alku yhteiselle matkailutaipaleellemme.






Erilaista tämä matkailu ehkä tulee olemaan nykyään. Olen itse enemmän sellainen tunnelmamatkailija - saatan istua kahvilassa tai puistossa pitkänkin tovin ihmisiä seuraillen ja ehkä kirjaa lueskellen tai vain kävellä ympäriinsä. Nautin museoista, mutta enemmän pidän katutaiteesta ja kauniista taloista. Jotain turistirysiä on mukava nähdä, mutta useimmat kierrän kaukaa. Osaltaan tämä johtuu ehkä siitä, että olen jo nähnyt paljon - elefantti eläintarhassa tai keski-eurooppalainen linna on hieno kokemus, mutta ei sisällä enää uutuudenviehätystä. Havaitsin tämän saman ilmiön muuten myös Suomessa, kun vierailimme kansallismuseossa - oli meinaan melko tuttua huttua. Olikin sinällään hieman erilainen loma, kun toiselle kaikki oli aika uutta ja ihmeellistä. Elefantti eläintarhassa sai hieman uutuudenviehätystä, kun toinen oli niin innoissaan - näki ensimmäistä kertaa elämässään elefantin. Metrolla seikkailu ja kaksikerroksiset bussit saivat myös uusia puolia toisen innosta.




Kaiken kaikkiaan siis hyvä reissu ja opettavainenkin puolin sekä toisin. Ainakin itse koin myös, että Berliiniin oli helppo mennä. Näin sekapariskuntana siis. En välttämättä nimittäin ihan mihin tahansa matkustaisi ja harmittaakin se, että kuulemma tuolla itä-Euroopan maissa rasismi on vielä suhteellisen yleistä. Siellä olisi paljon kaunista luontoa ja mielenkiintoista historiaa. 
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan