Rauhaisia päiviä Rovaniemellä

maanantai 23. helmikuuta 2015

Torstaina suunnattiin illalla lentokentälle. Yllättäviä, joskin hauskoja kohtaamisia kentällä kaksin kappalein - kannattaa kysyä ennemmin kuin katua. Tuntia myöhemmin laskeuduttiin Rovaniemelle - on se parhaimmillaan hyvin jouhevaa tuo matkaaminen. Vastassa oli ihana ystävä ja yllättävän lämmin sää. 

Vietettiin viikonloppua oleillen - yhdessä. Edellisen kerran ollaan yhdessä vietetty aikaa kaksi vuotta sitten Gambian auringon alla. Neljästä oli tullut jo viisi ja (jos Luoja suo) ensi kerralla viidestä on tullutkin seitsemän. Ihmeellinen on tämä elämä.

Minä omaksuin uuden roolin mummina. Yllättäen tämä minulle siunaantunut rooli tuli, mutta ilolla sen otin vastaan. Onhan mummi kuulemma maailman paras tyyppi, en siis ihan huonoon joukkoon päässyt. Monta kertaa etsittiin napaa ja nenää, rakenneltiin majoja, istuttiin potalla ja luettiin kirjoja. Kuinka uskomattoman paljon voikaan tuollainen pieni ihminen antaa tällaiselle isommalle.

Ihanaa oli huomata se, miten pienelle lapselle on normaalia, että on tummia ja vaaleita ihmisiä. Olen itse törmännyt Gambiassa siihen, että lapsi on säikähtänyt omaa valkoisuuttani. Mieheni on törmännyt samaan ilmiöön täällä Suomessa. Tuolle pienelle ihmisen alulle oli kuitenkin harvinaisen normaalia, että ihmisiä on monen näköisiä/värisiä. Valloittava on se ajatus, että paitsi omille lapsilleni, myös ystävien ja suvun lapsille todennäköisesti kasvaa tuo samainen ymmärrys siitä, että kaikenväriset ihmiset ovat normi. Valitettavasti kun tuo ei vielä kaikille normi ole, mutta ehkä tulevaisuudessa. 

Käytiin tapaamassa joulupukkiakin. Jonotettiin muiden turistien joukossa. Laskettiin vähän mäkeä ja käytiin tutustumassa poroihin. Turistiin paikallisen poromiehen kanssa kaikenlaista - esimerkiksi erilaisista kulttuureista. Kovasti kyseli hän, millaisia tyyppejä nämä gambialaiset ovat. Kerrottiin, että ovat sellaisia Afrikan suomalaisia - unohdettiin mainita, että ilman alkoholia.

Kokkailtiin rinnakkain peri suomalaista ja gambialaista ruokaa. Syötiin kotona ja ulkona. Herkuteltiin tryffeleillä ja turistiin teekuppien äärellä. 

Keräiltiin voimia loman päätteeksi siis. Tänään jo palattiin työmaalle. Tämän viikon missiona on pakata laatikoita. Katsotaan mitä kaikkea aarteita löytyykään. Viime viikolla jossain flowssa pakkasin jo ensimmäisen laatikon - on riisuttu koristeet ja kuvat pois, paljaalta näyttää hyllyt. Onneksi tällä kertaa pienemmästä isompaan. 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille siellä ruudun takana!

Kevättä rinnassa

maanantai 16. helmikuuta 2015

Ulkona paistaa aurinko ja tuoksuu kevät.

 Hiljalleen päivät pitenee.

"Aurinko paistaa, Suomi on ihana." 
Sanoo tuo suomea opiskelevakin.





Vilkuttelijat

perjantai 13. helmikuuta 2015

Hei ja mitä kuuluu?

Täällä on ollut hiljaista. Paitsi tuolla edellisen tekstin kommenttiosiossa - mielenkiintoista keskustelua, kiitos siitä! Hiljaisuuteen ei sinänsä ole erikoisia syitä, väsymystä ja laiskuutta vain. Paljon olisi asiaakin - esimerkiksi suomalaisesta liikennekulttuurista, neuvolasta/seurannasta, odottajien ruokavaliosta yms. - mutta jotenkin vaikea asettua ja kirjoittaa. Ja toisaalta pohdin taas sitä, että mistä kirjoittaa? Mihin suuntaan tämä blogi menee vai meneekö mihinkään? Ja tahtoisin pitää ainakin jotenkin positiivisuuden esillä täälläkin, mutta tällä erää nuo aiheet ovat sellaisia valitusaiheita - ei kovin positiivista. Tässä maailmassa on tarpeeksi masentuneisuutta ja negatiivisuutta, ilman että minä sitä vielä kylväisin lisää. Enkä jaksa/tahdo leimautua valittajaksi. Kirjoittelen illalla sängyssä pieneen mustaan vihkooni ajatuksia ja ehkä joskus tulevaisuudessa saan niistä koostettua jotain tännekin. 

Paljon myös arjessa kaikenlaista tapahtuu, pää ei oikein pysy kaikessa mukanakaan. Tänään käytiin taas katselemassa miltä tuolla minun vatsassani kasvavat tyypit näyttää - sieltä innokkaasti vilkuteltiin ja muutenkin näytti kuulemma hyvältä. Ensi viikon vietän vielä lomaillen ja suunnataan pohjoiseen katselemaan vähän talvea. Suunnitelmissa on myös kokeiluja keittiön puolella, mitä ehkä jaan teillekin. Jos saisin kameraakin ulkoilutettua, niin voisin jakaa kuviakin vaihteeksi. 

Tällä erää toivotan mukavaa viikonloppua kaikille teille siellä ruudun takana! Toivotaan, että aurinko pilkahtaa iloksemme. 

Ja näiden listahittien tahtiin jatkuu; 



Mulatti

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Olen käyttänyt mulatti sanaa silloin tällöin, kokematta/tarkoittamatta sitä mitenkään rasistiseksi. En ole oikeastaan edes ajatellut sitä rumana sanana, enkä ole katsonut pahalla, jos joku on viitannut meidän tuleviin lapsiin mulatteina. Jäin pohtimaan asiaa, kun veljeni oli fiksuna kaverina ensin selvittänyt onko sana korrekti vai ei, ja sen jälkeen vasta päättänyt käyttääkö kyseistä sanaa. 

Veljeni kertoi minulle, että mulatti on sanana poliittisesti epäkorrekti. Se rinnastetaan myös sanaan neekeri, jonka jokainen tietää olevan epäkorrekti. Alunperin mulatti sanan uskotaan tulevan espanjan sanasta mula (muuli), joka alkujaan tarkoitti yleisesti mitä tahansa hybridiä. Alunperin sana ei siis ole ollut ruma ja rasistinen, vaan toteava. Myöhemmin termiin mulatti on liitetty mm. ajatus hedelmättömyydestä (kuten muulit) ja mahdollisten jälkeläisten elinkelvottomuudesta. Sanaa on käytetty oikeuttamaan rotuerottelua sekä todistamaan musta- ja valkoihoisten ihmisten kuulumista eri lajeihin.

En tosiaankaan koe, että tarvitsisin sanaa määrittämään tulevia lapsiamme, mutta toisaalta pohdin sitä, millä termillä heitä kuvaisin. Eräs ystäväni kertoi, miten hänelle oli joku ihmetellyt hyvin ruskettunutta lasta kesän päätteeksi. Ystäväni oli itsekin asiasta hämmentyneenä tainnut todeta, että isänsä on afrikkalainen ja näin "selittänyt" rusketuksen. Vaikkakaan tuolla asialla ei mitään merkitystä ole, niin pohdin sitä silti. Jollain tapaa, joissain tilanteissa kuitenkin haluaisi määrittää lapsen perimää. 

Minä saatan ajoittain mulatti sanaa edelleen käyttää. Tosin nyt tietäessäni sanan epäkorrektiuden, mietin tilanteita joissa sanaa käytän. En myöskään loukkaannu, jos joku viittaa lapsiimme mulatteina - ainakaan jos viittaus on selkeästi rakkaudella sanottu. 

Miten teillä viitataan lapsen perimään? Vai viitataanko?


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan