Tyhmä läski

Kun pääsin sanomasta, että ei pitäisi valittaa, niin valitan vähän silti. Tai en valita, vaan pohdin ja kyseenalaistan.

Olen ollut koko aikuisikäni ylipainoinen. Voisin syyttää tästä perintötekijöitä tai elinympäristöä tai vaikka jotain selittämätöntä sairautta. Joudun ehkä kuitenkin vain katsomaan peiliin ja myöntämään, että pitkälti ylipainoni johtuu siitä, että olen perus laiska ja tykkään ruoasta. Kulutan siis vähemmän kuin syön - yksinkertaista.

Olen paljon työstänyt minäkuvaani vuosien varrella ylipainon suhteen, ei ole aina helppoa olla "erilainen". Olen vuosien varrella päässyt siihen pisteeseen, että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen - tie tähän ei ole ollut helppo. Yhteiskuntamme ei myöskään tee siitä helppoa. Toisaalta olen päässyt siihen pisteeseen, että ylipainoni ei häiritse enää minua, eikä (toivottavasti ainakaan) ihmisiä ympärilläni. Se ei haittaa elämääni, enkä ylipainosta huolimatta ole huonossa kunnossa. 

Raskaana ollessa olen huomannut, että ylipainostani on jälleen tullut ongelma - kaikille muille paitsi minulle. Neuvolassa olen kokenut ikävää ennakkoasennetta ylipainoon liittyen, kuten myös muuten terveydenhuollossa. Olenkin todennut, että ylipainoinen on myös automaattisesti tyhmä. Ymmärrän hyvin raskauteen liittyvät riskit ja ylipainon vaikutuksen näihin. Ainakin oma kokemukseni kuitenkin on, että ylipainoista pidetään auttamattomasti laiskana ihmisenä, joka syö epäterveellisesti. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että asia ei välttämättä ihan juuri näin ole. Ylipainon taustalla voi olla niin monta muutakin seikkaa. 

Itse kävin alkuraskaudesta sokerirasituksessa, missä paastosokeriarvoni oli rajan yläpuolella. Tämä aiheutti sen, että joudun sokeriseurantaan. Minua tämä ei haittaa - päinvastoin minusta on mahtavaa seurata sokeriarvojani ja huomata se, että eivät ne niin kovin paljon heittele tai nouse liian korkealle. Täällä pääkaupunkiseudulla (ainakin Helsingissä) järjestetään raskausdiabeetikoille ryhmäohjauksia. Minun aikatauluuni moinen ei Luojan kiitos onnistunut ja sain yksilöohjaus ajan. Ensimmäisenä mieleeni nimittäin tuli kauhuskenaario - laitetaan kaikki tyhmät läskit samaan huoneeseen ja paasataan rasvattoman maidon terveydestä! My worst nightmare. Ajatellaan myös, että kaikki raskausdiabeetikot joutuvat jossain vaiheessa insuliinille - sillä "uhkaillaan" ja sillä pelotellaan. 

Itse en alkanut tappelemaan hoitajan kanssa rasvattoman maidon ja kevytmaidon eroista. Tai siitä käytänkö oivariinia vai kasvimargariinia. Totesin jatkavani samalla mallilla - syömällä terveellisesti ja liikkumalla riittävästi. Olen muuten joutunut sittemmin seurantaan, kun painoni on laskenut raskauden aikana. Siihen alkuun kehotettiin pyrkimään, mutta kun niin käy, ei se olekaan suositeltavaa. Ota nyt selvää sitten mitä tahdotaan. 

En todellakaan valita tiukasta seurannasta tai siitä, että annetaan ohjeistuksia. En myöskään väheksy ylipainon terveyshaittoja - minusta on kamalaa, miten tästä yhteiskunnasta on tullut niin ylipainoinen. Pelkään sitä, osaanko kasvattaa lapsistani niin aktiivisia ihmisen alkuja, että he eivät joutuisi ylipainosta kärsimään. Toivoisin, että liikunnallisuus ja terveellinen, tasapainoinen ruokavalio olisi osa jokaisen suomalaisen elämää. 

Kyseenalaistan kuitenkin terveydenhuoltohenkilökunnan asenteen - väheksymällä ja syyllistämällä ei pääse kovinkaan pitkälle. Eikä moinen suhtautuminen ainakaan auta odottavia äitejä rentoutumaan ja olemaan stressaamatta - myös nauttimaan raskaudesta.

Mitä kokemuksia teillä on? Ylipainosta raskauden aikana tai raskausdiabeteksestä? 


12 kommenttia

  1. Rohkea postaus, kiitos tästä Ansku!

    Aihe itselleni "vieras", koska "Kerran voimistelija, aina voimistelija". Ulkonäköpaineista vapaa ei tosin ole kukaan.

    Valoa,
    L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Rohkea tai ei, itselle ärtymystä aiheuttava aihe. Päätin purkaa.

      Toivottavasti joskus vanhana olisi jo ulkonäköpaineistakin vapaa, näkisi maailmankin hieman eri tavalla.

      Aurinkoa sinne myös ! :)

      Poista
  2. Hei mullahan oli tuo raskausdiabetes ja samaisella hakusanalla löytyy useampikin teksti blogissa aiheeseen liittyen.
    Mä sain homman pysymään kasassa ruokavaliolla, mutta kokoajan lukemat silti pomppi ja kovin oli sekavanlaista ohjeistusta terveydnehuollossa asiasta. Toinen sanoi yhtä ja toinen toista. Selkeitä kuvioita ei ole vielä muodostunut hoitavalle taholle asiasta ja neuvola oli myös usein yhtä isoa kysymysmerkkiä. Varustaudu siis sekavuuteen :D.

    Kävin juuri viikko sitten uudessa kokeessa varmistamassa, että nyt vuosi synnytyksen jälkeen kaikki ok, ja oli onneksi näin. Neitonenhan on ollut kokoajan pienikokoinen eli häneen ei vaikuttanut mitenkään.

    Hyviä vointeja ja saa kysyä aiheesta jos tulee jotakin mieleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelinkin lukeneeni tekstejäsi aiheeseen liittyen :) Minulla ei onneksi ole sen kummemmin ollut arvot koholla, paitsi paastoarvo aamuisin. Ei minua haittaa mittailla, niin mikäs tässä ollessa. Ja olen jo huomannut tuon sekavuuden! Toisaalta sairaalassa tämä asia jopa myönnettiin :D

      Kiitos ja kyselen, jos kaipaan vertaiskokemuksia :)

      Poista
  3. Tuo on kyllä aika kummallista, kun tuntuu ettei joillain terveydenhuollossa työskentelevillä oo ollenkaan hienotunteisuutta. Mä olin jo ennen raskautta kuullut kaikenlaisia kauhutarinoita, kuinka on siellä vastaanotolla saanut itkua pidätellä kun on ollut suhtautuminen niin alentavaa ja väheksyvää. Mietin, että joudunkohan kokemaan samaa kun olin kuitenkin jo ennen raskautta lievästi ylipainoinen, ihan vain omien elintapojen vuoksi vieläpä... Se nainen jonka luona useimmiten käytiin tarkastuksissa oli kuitenkin aivan ihana, eikä ikinä sanonut mitään sellaista mistä olis tullut paha mieli. Joillain muilla käynneillä kaikki ei sitten niin positiiviseti suhtautuneet, mutta onneksi sellaista oli harvemmin. Harmi kyllä kuulla että olet joutunut kokemaan tollasta väheksymistä. Muistan kuinka herkkä itse olin varsinkin raskauden aikana ja varmasti sillä olis ollut enemmän negatiivinen vaikutus, jos painoon ja siihen raskaudenaikaiseen painonnousuun oltais kiinnitetty enemmän huomiota. Se vain on sellainen asia, joka näkyy ulospäinkin ja ehkä siihen siksi on terveydenhoitohenkilökunnankin niin helppo puuttua. Kuitenkin jollain normaalipainoisella voi olla paljon epäterveellisemmät elämäntavat ja huonompi kunto, mutta siihen ei sitten välttämättä niin kiinnitetä huomiota. Paino ei tietenkään sais olla ainoa asia jonka kautta itseään määrittelee, mutta tollanen negatiivinen ja väheksyvä suhtautuminen kyllä vaan tukee sitä että kokee itsensä painonsa ja ulkonäkönsä perusteella joko hyväksi tai huonoksi ihmiseksi, tai sen huomaan siis itsessäni ainakin. Ja tietysti mäkin sen ymmärrän, että ylipainoon liittyy terveysriskejä, ja siksi tuntuukin ärsyttävältä jos aletaan kauhistuneena luettelemaan niitä ylipainon vaaroja just sellaisella asenteella, että eihän toi "tyhmä läski" nyt mitään voi ymmärtää.

    Mutta mustakin siis tämä oli rohkea kirjoitus, paino ja muutenkin kaikenlaiset ulkonäköpaineet on kuitenkin aika herkkiä asioita. Uskon että monet miettii samoja asioita, mutta niistä ei ehkä oo niin helppoa puhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ollut melkoista meininkiä tämä. Minä en niinkään muuten ole herkkänä, olen niin ärtynyt koko ajan, että on tehnyt mieli lyödä tyhmää neuvolalääkäriä :D Onneksi sain hillittyä itseni. Nyt olen positiivisemmilla mielin, koska uusi neuvolan täti vaikuttaa hirmu mukavalta. Toivoisin itse myös, että ymmärrettäisiin se, ettei kaikkien ylipainoisten elämäntavat välttämättä ole huonot - ainakin itse uskallan sanoa, että pääasiassa elintapani ovat ihan normaalit, jos normaalia on olemassakaan. Jotenkin raastaa tuo asenne ylipäätänsä - en ole "tyhmä läski" enkä tahtoisi tulla kohdeltavaksi niin.

      Kiitos, kun kommentoit :) Pelkäsin, ettei kukaan ymmärrä mitä haluan sanoa. Onneksi te ymmärrätte.

      Poista
  4. Mä olen kuullut ja lukenut monesta jota on raskausaikana kohdeltu tosi tökerösti nimenomaan neuvolassa ylipainon takia. Siellä ollaan oltu sormi ojossa, kun nainen kärsii raskauspahoinvoinnista = ei voi urheilla + mielitekoja --> syö --> kiloja tulee, ja sitten neuvolantädit katsovat oikeudekseen huomautella asiasta tosi epäasiallisestikin. Minä en kärsinyt ylipainosta raskausaikana, joten en ole itse kokenut, mutta olen ymmärtänyt että se on todella yleistä.

    Ja se tuntuu ihan käsittämättömältä! Toki on hyvä antaa tietoa terveellisestä ruokavaliosta jne, mutta kyllä niiden myös pitäisi suhtautua ihmisiin hyväksyen sen, että meitä on eri näköisiä ja mallisia, ja on TODELLA ala-arvoista liittää tyhmistävää kohtelua tiettyyn osaan ihmisistä.

    Samaan aikaan joka puolella törmää ihmisiin, joiden mielestä on täysin okei käyttää SÄÄNNÖLLISESTI pieniä määriä alkoholia raskaana ollessa ("kyllä aina voi ottaa lasin viiniä!") tai vähän isompiakin määriä, vaikka alkoholin kanssa nollaraja-ohje perustuu juuri siihen, ettei tiedetä, mikä määrä ja kuinka usein sitä vahinkoa alkaa aiheuttaa. Itsekin kävin raskaana ehtoollisella ja otin päivää ennen lapsen syntymää puoli lasia skumppaa, eli en ole hullu nipottaja, mutta ei, en voi ymmärtää sitä että ohjeille viitataan kintaalla.

    Eli jos joku kaipaa selkopuhetta niin ne ihmiset, jotka viis veisaavat järkisuosituksista esim. alkoholin suhteen, tai vaikka sitten syövät aivan päin peetä - ja järkevää ihmistä, joka osaa itse kertoa syövänsä ja muutenkin elävänsä perus terveellisesti, voisi sitten kohdellakin kuin järkevää ihmistä. Ulkonäköpiirteistä riippumatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilemättä en ole ainoa, joka on saanut kuulla ylipainostaan raskausaikana - siis ilmeisen yleinen ilmiö tämä on. Jotenkin rasittaa tuo asenne vaan niin kovin, et voi uskoakaan. En oikein tiedä edes mitä kommentoisin, koska olen kanssasi vain samaa mieltä :) Kiitos siis kun kommentoit.

      Poista
  5. No ei nyt toho ylipainoon liity, mutta kyllä muakin ärsytti raskauden aikana tuo painontarkkailuun keskittynyt lääkärini. Alkuun kiellettiin salilla käynti, koska lihaskuntotouhut ei kuulemma sovi raskaalle ja sit tietty pitäs syyä säännöllisesti. Tottakai tuli ehkä kaks kiloa enempi kun ei enää päässy liikkumaan ja muutin vihdoin mun kamalat epäsäännölliset ja huonot ruokatapani säännöllisiksi ja aloin kattomaan että sain tarpeeks kaikkea.. Sit sitä lääkärillä katottii kieroo ja tuli sen jälkeen huono-omatunto joka kerta kun jotain syö. Lopulta kuitenkin paino ei ees noussu nii paljoo ja laski synnytyksen jälkeen yllättävän hyvin. Mut mua ärsytti miks luoda tollanen paine, ja sanoo raskaana olevalle NAISELLE että oot nyt lihonu 500g liikaa. Musta tollanen aiheuttaa vaa turhaa stressiä. Tietty painontarkkailu on tärkeetä raskauden aikana, mut niin kauan kun se pysyy terveellisissä rajoissa ni mitä siihen turhaan puuttumaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä, että kiellettiin salilla käynti. Toiset sanoo, että saa jatkaa samaan malliin kuin aiemminkin ja toiset jotain ihan toista. Jotenkin naurattaa se, että mitään linjaa ei terveydenhuollossa tämänkään suhteen oikein ole. En tosin tiedä, onko siellä jotenkin tiukempia "säädöksiä" kuin täällä? Minua naurattaa myös tuo - "älä stressaa" asenne, kun sitten itse eivät mitään muuta aiheutakaan kuin stressiä. Pyhpah naurettavaa touhua kaiken kaikkiaan. Toivottavasti muuten minä pääsen kiloista eroon yhtä nopeasti kuin sinä :D

      Poista
  6. Hei,
    sama tarina, tai no minä en ollut hyväkuntoinen.. mutta niillä virallisterveellisillä ohjeilla ei ole mitään mahdollisuutta saada verensokeria pysymään aisoissa. Lautanen kaurapuuroa ja sokeroimaton aamutee ja verensokeri yli 9. jep jep.Jos karsit hiilareita ja vältät sokeria, pääset pitkälle.
    Se on muutenkin niin, ettei sua tarvitse hoitaa, jos olet ylipainoinen. Muistan työterveyslääkärin kommentin, kun valitin sille yli 3kk jatkunutta kuumetta, "oletko ajatellut laihduttaa?" no, minulta löytyi sairaus joka vaikuttaa painooni (sitä ei löytänyt tämä ko. työterveyslääkäri), ja silti tuntuu pahalta ne kaikki kommentit, joissa lihavista tehdään tyhmiä ja saamattomia. Aivan kuin olisi olemassa vain yksi totuus.
    Tsemppiä odotukseen ja sen jälkeiseen vauva-arkeen :)
    t. Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole mikään arvo ollut 7,4 korkeampi, ainakaan vielä :) Paastoarvot vaan on 6+, niin ihan paniikinomaista toimintaa tulee sairaanhoitajilta. Toivon, että arvot pysyy ainakin tässä. Enkä vielä ole edes kovin alkanut ruokavalioa muuttamaan, lieneekö sekin kannattaisi tehdä.

      Mutta niin, se on kyllä surullisen totta, että ylipaino on aina oma vika ja aina syynä kaikkeen. Ei varmasti auta asiaa, mutta olisi kivaa tulla kohdatuksi ihmisenä, eikä vain kasana läskiä :I

      Kiitos sinulle kun kommentoit :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.