Vappu ja munkkeja!

torstai 30. huhtikuuta 2015

Parasta aikaa vuodesta on vappu. Ihan siitä syystä, että saa munkkeja. Jos ei sataisi lunta, olisi tämä myös mainioa aikaa alkaa grillailemaan ja pitää pihajuhlat. Sisällä kuitenkin tällä kertaa. 


Munkit
noin 20-25 kpl

2 pss kuivahiivaa
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 tl suolaa
noin 12 dl vehnäjauhoja

5 dl maitoa

75 g voita

paistamiseen noin 1 l öljyä

kuorruttamiseen hienoa sokeria

Sekoita keskenään kuivahiiva, sokeri, kardemumma, suola sekä neljä desiä vehnäjauhoja. Kuumenna maito reilusti kädenlämpöiseksi (noin 42 astetta) ja lisää maito kuivien aineiden päälle. Lisäile jauhoja vaivaten ja loppuvaiheessa lisää pehmeä voi. Anna kohota vedottomassa paikassa liinan alla tunnin verran - kunnes taikina on kaksinkertainen. 

Leivo kohonneesta taikinasta ilmakuplat pois ja tee taikinasta noin 25 pyöreää pullaa. Kohota pullia vielä puolisen tuntia. Laita öljy kuumenemaan kun pullat ovat kohonneet noin puolet ajasta. Testaa öljyn valmiutta tiputatmalla palanen taikinaa - jos se alkaa kypsyä ja ruskistua saman tien, on öljy tarpeeksi lämmintä. Tee munkkeihin keskelle reikä ennen öljyyn upottamista. Paista muutama munkki kerrallaan niin, että ensin toiselta puolelta ja sitten toiselta puolelta kunnes ovat saaneet väriä. Nosta talouspaperin päälle hetkeksi ja pyörittele sitten sokerissa.

Valmista!


Vaihtamalla maidon esimerkiksi soijamaitoon/kaurajuomaan saat munkeista maidottomia - munattomia ne ovatkin jo.

Meillä tehtiin tänään hyvää yhteistyötä munkin leivonnassa. Minä tein taikinan ja leivoin, mieheni paistoi. Onni on touhuta yhdessä.

Hyvää vappua kaikille teille!  



Turhaa vai tarpeellista?

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Voihan ahdistuksen tavaramäärä.

Olin aiemmin melkoinen hamsteri tavaroiden suhteen. En ehkä ole täysin päässyt moisesta kokonaan eroon vieläkään, mutta melkoisen paljon järkeä on tullut päähän vuosien varrella. Useimmiten nykyään tyydyn ihastelemaan kauniita esineitä kaupassa, en osta ja raahaa niitä kotiin saakka. Useammin nykyään myös jään miettimään jotain ostosta ja lopulta totean, että ilmankin pärjää. Mieheni osaa onneksi myös hillitä minua - tosin itse hän tilaisi Ostostvltä ties mitä hömppää. 

Olen nyt pikkuhiljaa alkanut suunnitella vauvahankintoja. Vaatteita meillä on jo ihan yli oman tarpeen, koska pelkästään äitiyspakkauksista niitä tuli valtava määrä. Enää en osta etukäteen yhtään - todennäköisesti niitä tullaan myös saamaan lahjaksi ja lainaksi. Lakanoita meillä myös ihme kyllä on ihan riittämiin - äitini on tehnyt vanhoista lakanoista vauvakokoa ja saanutkin lahjaksi. Äitiyspakkauksista löytyi myös paljon muuta tarpeellista, joten sellaiset basic-jutut alkaa olla kasassa sänkyä, vaunuja ja turvaistuimia lukuunottamatta. 

Paljolti mietityttää se, että mitä sitä oikeastaan ostaisi? 

Esimerkiksi;

Imetystyyny - onko kokemuksia? Onko must be vai pärjääkö ilmankin?

Sitterit - toiset vannoo näiden nimeen, toiset toteaa turhaksi. Hommaisiko varalta vai antaako olla? 

Hankalintahan on se, että jokaisella on vähän omanlaisensa ajatukset ja todennäköisesti minulla tulee olemaan ihan omani. Mistä siis lähteä liikkeelle? Tahtoisin pärjätä mahdollisimma vähällä, koska turha materia on aina turhaa materiaa. Leluja en esimerkiksi edes suunnitellut ostavani - luotan siihen, että niitä tulee kertymään muutenkin tarpeeksi. Olen lukenut kaikenlaisia listauksia siitä, mitä tarvitsee ja pitää hankkia - kamalan pitkiä listoja olen löytänyt. 

Olen nauttinut kodistamme näin suhteellisen tyhjänä. On ihanaa kun on tilaa! Tänään paikalle saapuu uusi sohvamme ja ruokapöytämme, mikä on iloinen asia, mutta silti minua hieman ahdistaa tilan menetys. Pelkään, että lasten myötä tila täyttyy kaikenlaisella turhalla roinalla - miten hillitä tavarapaljoutta?

Kertokaas nyt kaikki te äiti-ihmiset - mitä sitä lopulta oikeasti tarvitsee?

ps. hyvä artikkeli Helsingin Sanomissa!


Vaaleanpunaiset vaahtokarkit

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Vapuksi vaahtokarkkeja!

Pidetään vappuaattona pienimuotoiset vappukarkelot, mihin halusin tehdä herkkuja. Lähinnähän koko juhlien ajatus lähti siitä, että minä tahdon luvan kanssa leipoa ja touhuta vielä kun jaksan. Odotan jo kovasti tulevaa ja lasten syntymäpäiviä sekä muita juhlia - on kiva laittaa ja saa kokeilla uusia juttuja.

Tällä kertaa siis vaahtokarkkeja ainakin. Mieltäni on kutkuttanut pitkään näiden kokeileminen, mutta en ole tohtinut. Ei kuitenkaan kovin hankalaa tai aikaavievää - oikeastaan suhteellisen helppoa. 


Ohje on suoraan DanSukkerin sivuilta.

Vaahtokarkit
noin 100 kpl

7 liivatelehteä

3 kananmunanvalkuaista
2 rkl tomusokeria
muutama tippa punaista elintarvikeväriä

2 ¼ dl hienoa sokeria
2 rkl glukoosisiirappia
½ dl vettä

½ kiehuvaa vettä

2 dl mansikanmakuista tomusokeria
1 dl perunajauhoja 

Laita ensin liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Vaahdota valkuaiset ja tomusokeri kovaksi vaahdoksi - pysyy kulhossa, kun käännät sen ylösalaisin. Tiputa vaahdottamisen lomassa sekaan muutama tippa elintarvikeväriä, mitä useamman laitat, sitä voimakkaamman värisiä karkeista lopulta tulee. 

Mittaa kattilaan sokeri, glukoosisiirappi ja vesi. Anna seoksen kiehua, kunnes se on 100 asteista. Käytä mittaamiseen esimerkiksi digitaalista lämpömittaria. Jatka sokeriliemen kuumentamista. Kuumenna samalla puoli desiä vettä ja liota joukkoon liotetut liivatelehdet. Kun sokeriseos on 127 asteista, nosta se pois liedeltä ja lisää valkuaisvaahdon joukkoon koko ajan voimakkaasti vatkaten. Lisää vielä liivateneste vaahtoon koko ajan vatkaten ja jatka vatkaamista, kunnes massa alkaa olla kiinteää ja kiiltävää sekä alkaa jäähtyä - itse taisin vatkata melkein 10 minuuttia.

Sekoita tomusokeri ja perunajauhot keskenään. Levitä seos uunipellille leivinpaperin päälle.

Laita vaahtokarkkimassa pursotinpussiin ja pursottele pellille tankoja tai yksittäisiä vaahtokarkkeja. Anna jäähtyä huoneenlämmössä ja leikkaa tangot paloiksi saksilla. Pyörittele palat hyvin tomusokeriseoksessa. 

Vaahtokarkit säilyvät huoneenlämmössä suljetussa purkissa viikon verran.



Pursotusvaiheessa koeteltiin minun hermojani - massa on melko tahmaista ja tarttuvaa. En itseasiassa edes omista pursotinpussia, joten leikin tavallisella pakastepussilla ja massa pursosi vähän useammasta kolosta. Minulla tankoja riitti lisäksi kahdelle uunipellille. Massasta voi toki nostella vain kökköjä pellille tai tehdä massata levyn, jonka sitten leikkaa paloiksi - ihan mikä tuntuu hyvältä. Muuten, kuten sanoin, melko helppoa ja yksinkertaista. Ja jos et omista digitaalimittaria, voit testata sokeriliemen valmiutta tiputtamalla pisaran kylmään veteen - jos pisara on kiinteä ja muotoiltavissa, on sokeriliemi valmista. 

Hieman ohjeesta riippuen joissain kehotetaan "kuivattelemaan" vaahtokarkkeja jopa vuorokauden verran. Itse kuivattelin ensin pari tuntia ja purkitin sen jälkeen kuvissakin näkyvään lasipurkkiin. Huomasin muutaman tunnin päästä, että karkit olivat jälleen kosteita ja tahmaisia. Vahinkoa ei ollut sinällään tapahtunut, kaadoin karamellit uudestaan purkista leivinpaperin päälle tomusokeripedille - saavat nyt lepäillä huomiseen saakka ihan suosiolla. Aina ei kannattaisi olla malttamaton.

Kiireetön Krabi

maanantai 27. huhtikuuta 2015


Krabille päädyttiin vuoden 2012 alkupuolella. Halusimme ystäväni kanssa varmaa lämpöä, aurinkoa ja rentoa oloa - Krabi tarjosi tätä kaikkea. En ole koskaan ollut super innoissani matkaamassa Thaimaahan, kenties peläten, että se on jo aika turistipaikka. Sinällään en kyllä pettynyt - se Krabi, mitä me suurimmaksi osaksi näimme oli aikamoista turistihelvettiä. Jollain tapaa Thaimaasta on tullut se uusi Kanaria - ei tarvitse edes osata englantia, kun suomella lähestulkoon pärjää. Mutta kaikesta tästä huolimatta kokemukseni Thaimaasta ja Krabista oli pääasiassa positiivinen.




Me lähdimme reissuun Aurinkomatkojen pakettimatkalla, koska halusimme helppoa matkustamista. Vietimme Krabilla kaksi viikko ottaen pitkälti rennosti - taisi meillä molemmilla olla mukana jotain opiskelujuttujakin, mutta luulen että suurin osa jäi tekemättä. Hyödynsimme luvattoman paljon Aurinkomatkojen tarjontaa ja kävimme useilla retkilläkin - melomassa upeissa maisemissa, kuumilla lähteillä nautiskelemassa ja jollain veneretkelläkin. Pääsimme tutustumaan paikalliseen kouluun ja erilaisiin käsityöihmisiin, kävimmepä ananasfarmillakin. En välttämättä suosi suuremmin matkanjärjestäjien retkiä ja isossa turistilaumassa liikkumista, mutta helppoahan se on ja näkee sellaisiakin paikkoja, joita ei välttämättä yksin pääsisi näkemään.





Teimme myös omatoimisia retkiä esimerkiksi lähisaarille ja lähikaupunkiin ostoksille. Käyskentelimme rannoilla ja makasimme ihan vain altaalla jonkin päivän. Nautiskelimme thaimaalaisesta ruoasta - onhan ruoka nyt aikalailla parasta matkoissa! Iltaisin kömmimme väsyneinä petiin jo aikaisin, koska meillä ei suurempaa tarvetta ollut paikalliseen yöelämään tutustua. 






Jos kaipaa autenttista oikeaa Thaimaata, ei Krabi minun kokemukseni mukaan ole se paras vaihtoehto. Mutta jos kaipaa helppoa ja mukavaa lomailua, eikä ahdistu muista turisteista, niin Krabi voi olla mainio vaihtoehto. Thaimaalaista ja kansainvälistä ruokaa on tarjolla monessa paikassa, maisemat ovat kauniita ja nähtävää ympäristöstä löytyy paljon, thaihierontaa pääsee testaamaan useammassa paikassa (suosittelen!) ja jos tahtoo hemmotella itseään kauneushoitoloissa, on niitä tarjolla edullisesti. Kaiken kaikkiaan siis mainio lomakohde, joskaan ei kovin paljon esimerkiksi sitä Kanariaa kummoisempi - paitsi ehkä luonnoltaan. 

Krabilla tutustuisin;

Emerald Pooliin ja kuumiin lähteisiin

Tiikeriluolaan ja -temppeliin

Paikalliseen elämänmenoon kaupungissa

Luontoon esimerkiksi melomalla

Lähisaariin pitkähäntäveneellä matkaten




Thaimaalaiset ovat ihmisinä minusta ihanan rauhallisia ja vastaanottavia. Toki havaittavissa oli myös ilmiötä rikas länsimaalainen, mutta mielestäni vähemmän kuin esimerkiksi Gambiassa. Thaimaassa oli helppoa matkata ja minun kokemukseni mukaan myös turvallista. Ilmeisen moni suomalainenhan tuolla matkailee, eli en ihan yksin ole ajatuksieni kanssa. 


Suurin osa kuvista on ystäväni, matkakumppanini Tiinan ottamia.

Lahjuksia valtiolta

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Minun päiväni piristys oli tänään saapuneet äitiyspakkaukset! Sormet syyhysi hypistelemään ja ihastelemaan, vaikka pakko myöntää, että huijasin ja katsoin jo etukäteen KELAn sivuilta kaikki kuvat. 

Itse olen odottanut äitiyspakkauksia kuin pikkulapsi jouluaattoa. Yllätyksiä on aina kiva saada ja minulle äitiyspakkaus oli juuri sitä, yllätys, jonka sisällön vain jo tiesin. Minusta on nimittäin edelleen ihan käsittämättömän hienoa, että tällaisia avustuksia meillä jaetaan. En pienimmässäkään määrin voi ymmärtää niitä, jotka kritisoivat äitiyspakkausta. Minä myönnän kyllä taktikoineeni, että saisin tämän vuoden 2015 pakkauksen edellisen sijaan - myönnän, että valikoin ja tämä uusi miellytti silmääni enemmän. Enpä olisi valittanut siitä vanhastakaan. 


Tiesitkö että monikkoperhe saa myös äitiysavustuksen monikkona. Kaksosperhe saa kolme äitiyspakkausta, kolmosperhe saisi kuusi äitiyspakkausta ja nelosperhe saisi kymmenen äitiyspakkausta. Perhe voi myös valita pakkauksista osan rahana - me otimme kaksi pakkausta ja yhden rahana. 


Äitiyspakkauksen värimaailma on suunniteltu niin, että vaatteet sopivat sekä tytöille että pojille. Omia lemppareitani tämän vuoden pakkauksessa on nuo ylläolevat vaatteet - ihania keväisen raikkaita värejä! Ennen 1970-luvun puoliväliä äitiyspakkauksen tekstiilit olivat pääasiassa valkoisia, minä pidän ainakin enemmän väreistä.


KELA jakaa äitiyspakkauksia vuosittain jopa 40 000 kappaletta. Pakkaus uusiutuu vuosittain ja pakkausta pyritään kehittämään esimerkiksi asiakaspalautteen kautta. Tämän vuoden pakkaukseen on esimerkiksi lisätty kuumemittari, nännivoide sekä kuolalappu.

Äitiyspakkaus on myös maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen. Tosin juuri luin, että Uudessa-Seelannissa on otettu käyttöön hieman vastaavanlainen paketti. Joskaan ei ihan samassa mittakaavassa.

--

Minä ainakin kiitän ja iloitsen! Vähän hypistelen vielä ja sitten käyn ruoanlaittopuuhiin. 

Olen muuten puhunut äitiyspakkauksesta ja pohtinut montako otetaan yms. Mieheni on kuunnellut vieressä, eikä ole oikein ymmärtänyt, miksi tämä on minulle niin iso juttu. Tänään kun kävimme hakemassa pakkauksia, hämmentyi hän jo paketit saatuamme niiden koosta. Kotona kun avattiin paketit, hämmentyi hän hieman lisää kaikista tavaroista ja vaatteista. Eihän hän voinut kuvitellakaan, että me saamme tällaisen ja vieläpä ilmaiseksi - joten perspektiiviä hieman te valittajat, joita joukkoon mahtuu.

Kiehtova Dakar

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Matkattiin Dakariin syksyllä 2012, kun asuttiin Gambiassa. Gambiasta pääsee suht kätevästi autokyydillä Dakariin - matkaan menee kaiken kaikkiaan noin 8 tuntia, mistä 5 tuntia on autossa istumista (muistaakseni). Minulle Dakar on jäänyt mieleen erityisesti varmaan sen takia, että se oli minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen matka - silloin vielä seurustelumme oli suht alkutekijöissään. 



Kirjoitin silloiseen blogiini tuosta reissusta;

Dakar jo ihan kaupunkina on täysin eri maailma kun Gambia, tai esim Banjul. Oli hiukkasen hämmentävää tän Gambiassa oleilun jälkeen pamahtaa jokseenkin länsimaiseen ympäristöön. Pienen ihmisen pää meinas ihan mennä sekaisin siinä.



Minun kokemukseni mukaan Dakariin matkatessa kannattaa varata hotelli etukäteen. Meillä ainakin oli suuria vaikeuksia löytää majapaikkaa ja ensimmäisen yön vietimmekin melko kaameassa hostellissa. Lopulta vietimme kolme yötä Hotel Oceanic nimisessä hotellissa, joka oli aivan mainio. Kaunis, hieman ranskalaistyyppinen hotelli hyvällä paikalla - voin suositella, jos moinen paikka vielä pystyssä on! 

Ja keksittiin, että mistä Hitchcock sai päähänsä tehdä linnut elokuvan ! Aivan varmasti käynyt on Dakarissa hän. Ihan käsittämättömän paljon lintuja, ällöttävää. Varsinkin ihmiselle, joka ei linnuista yhtään tykkää. Ne kirjaimellisesti paskoo päälle, että kannattaa varautua. Mein hotellin vieressä vielä kaiken iloks oli iso marketti, missä myytiin kalaa joka totta kai houkutti lintuja lisää.



Minusta Dakar oli mainio kaupunkikohde - hieman erilainen kuin Euroopan suurkaupungit, mutta kuitenkin melko lähellä. Senegal on manner Afrikan läntisin kaupunki ja myös merkittävä satamakaupunki. Historiaa Dakarissa on paljon, erityisesti Íle de Gorée, kaupungin edustalla sijaitseva saari, on kuuluisa historiastaan. Gorén saari toimi pitkään orjakaupan keskuksena läntisessä Afrikassa. 

Astuttiin eka kertaa melkein kolmeen kuukauteen Afrikan mantereelta pois ja käytiin katsastamassa Île de Gorée. Kaunis paikka. Kun rantauduttiin, niin tuli sellain fiilis että ois yhtäkkiä saavuttu etelä Eurooppaan.


Goréella kannattaakin ehdottomasti käydä, jos Dakariin eksyy. Aivan mielettömän kaunista ja kaiken lisäksi historiallisesti mielenkiintoinen paikka. Saarelle pääsee kätevästi lautalla satamasta - vähän sama kuin Suomenlinnaan matkaisi. Goréella myytiin myös paljon taidetta, minua on jäänyt harmittamaan eräs sinne jäänyt taulu - ei mahtunut laukkuun eikä matkabudjettiin. Katujen varsille ripustetut taulut olivat kuin ihana ulkoilmagalleria ja myyjien kanssa oli mukavaa jutustella. Miehet innostuivat saarella jalkapallopeliinkin paikallisten lasten kanssa. Tutustuttiin orjakaupan historiaan museossa ja syötiin lounasta pienessä paikallisessa ravintolassa. 






Pääkieli Dakarissa on ranska - englannilla pärjää auttavasti. Hymyllä ja hyvällä asenteella pääsee kuitenkin pitkälle, vaikkei ranskaa puhuisikaan. 

Ravintolassa ruoan tilaamiseen voi tarvita neljää kieltä ja seitsemää ihmistä. Meitä asiakkaita oli neljä ja tarjoilijoita kolme, kielinä käytettiin englantia, ranskaa, espanjaa ja wolofia. Lopputuloksen voitte arvata; ei saatu sitä, mitä tilattiin.



Tutustuttiin Dakariin pääasiassa kävellen ympäriinsä. Kierreltiin mieheni kanssa katsomassa esimerkiksi Dakarin suurinta moskeijaa ja seikkailtiin rannan tuntumassa nauttien merituulesta. Viimeisenä päivänä ennen kotiinpaluuta ajeltiin taksilla tutustumaan Senegalin tunnetuimpaan monumenttiin - Monument de la Renaissance africaine. Tuo Vapauden patsaan kokoinen monumentti paljastettiin vuonna 2010 Ranskan siirtomaavallasta vapautumisen 50-vuotis juhlapäivänä. Sittemmin olen kuullut tuosta monumentista monenlaista kommenttia - sen on esimerkiksi rakentaneet pohjoiskorealaiset rakentajat, mikä on herättänyt kritiikkiä. Myös patsaan symboliikkaa on kritisoitu erityisesti Senegalin muslimien keskuudessa - kaiken kaikkiaan patsaan on nähty edustavan Afrikan huonoa hallintopolitiikkaa. Plus että silloinen presidentti toivoi monumentista rahasampoa ja vaati itselleen 35 prosenttia patsaan matkailutuloista. Että sellainen patsas. Mutta hienohan se oli silmälle. 




Gambiasta matkustettaessa saa myös kokea jotain, mitä en muista kenenkään muualla kokeneen - correct me if I'm wrong. Nimittäin;

Ylitettiin valtion raja hevoskyydillä!

--

Kursiivilla olevat tekstit on poimittu vanhasta blogistani, tekstistä, jonka kirjoitin tuon matkamme jälkeen.

Eilisen poliittisen kiukun vuoksi tämän viikon kohde ilmaantui siis vasta tänään tiistaina - ensi viikolla ehkä palaamme ruotuun ja maa vaihtuu jo maanantaina. 



Puhutaanpa politiikkaa

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Minä pidän politiikasta; se kiinnostaa ja kiehtoo kaikessa kieroudessaan. Onhan politiikka (tai ainakin suomalainen) sellaista aikuisten hiekkalaatikkoleikkiä - kuka vie kenenkin lelut ja kenen leikki kantaa pisimpään. Olen toisaalta myös varovainen puhuessani politiikasta, koska kuitenkin kunnioita jokaisen näkemystä, vaikken samaa mieltä olisikaan. Nautin kyllä myös sellaisesta poliittisesta keskustelusta jossa saan tuotua väriä ihmisten muuten niin kovin mustavalkoiseen maailmaan. Olen monta kertaa tämänkin kevään aikana suunnitellut kirjoittavani jotain politiikasta ja vaaleista, mutta olen kuitenkin tehnyt tietoisen valinnan pitää sanaisen arkkuni kiinni. Eilisen jälkeen olen kuitenkin niin kiukkuinen, että en enää jaksa olla hiljaa.

Menetin nimittäin eilen uskoni ihmisiin -  tarkemmin ottaen 5544 suomen kansalaiseen, jotka äänestivät erään nimeltä mainitsemattoman perussuomalaisen jatkokaudelle. 

En kannata perussuomalaisia puolueena noin ylipäänsä (yllättävää, eikö?), mutta pääasiassa minulle ei myöskään ole mitään heitä vastaan. Ko. puolueesta löytyy myös suhteellisen täysjärkistä porukkaa ja on heidänkin ohjelmissaan ihan yllättävän fiksujakin ajatuksia. Kaiken kaikkiaan ihan kuraa ja mieluummin heittäisin heidät ulos koko eduskunnasta, mutta täytyy yrittää nähdä niitä hyviäkin puolia. 

En voi muuten sanoa, että sataprosenttisesti kannattaisin mitään puoluetta, jokaisesta löytyy jotain huomautettavaakin. Joku totesi vaalien alla, että et voi löytää ehdokasta, jonka kanssa olisit 100 prosenttisesti samaa mieltä, jos et itse asetu ehdolle. 

Mutta vaikka perussuomalaisista löytyy ihan täysjärkisiäkin, on siellä myös jokunen läpimätä omena - ainakin poliittisessa mielessä. Yritän olla arvottamatta ihmisiä, joita en tunne, mutta voin sanoa että ainakaan eräs uudelle kaudelle päässyt kansanedustajamme ei saa minulta mitään positiivista kommenttia. Loppuviimein on jopa ihan sama, mitä asioita edustaja ajaa ja onnistuuko hän vai ei - kunhan tekee työnsä! Minua raastaa nimittäin lähestulkoon eniten tuossa ko. edustajassa se, että hän ei ole kautensa aikana tehnyt yhtikäs mitään - paitsi ryypiskellyt kuppiloissa, iskenyt nuoria tyttöjä ja heitellyt idioottimaisia kommentteja. Sellaisen ihmisen nuo 5544 ihmistä äänestivät uudestaan eduskuntaan. Katselin eilen ihan mielenkiinnosta hänen vaaliohjelmaansa ja ajattelin, että jotainhan siellä täytyy olla - voin kertoa, että ei ole. Yhtään mitään hän ei ole saanut aikaan, eikä hänellä minun silmääni ole edelleenkään mitään sanottavaa. Videohaastattelussa esiintyi humalaiselta/krapulaiselta vaikuttava mies, joka ei osannut sanoa mitään. Minua suoraan sanottuna vituttaa se, että minun verovaroistani (correct me if I'm wrong) maksetaan tuollaisten ihmisten tähtitieteelliset palkkiot. 

Hienoja kommentteja hän ainakin heittää jo heti alkuun;

"Äänestäjäni haluavat pitää Suomen suomalaisena. Ei tämä ole mikään beduiinien maa."

Minä kohdistan kiukkuni näistä vaaleista täysin tuohon yksilöön. Samalla iloitsen siitä, että edustajistoon pääsi monta, monta, monta hyvää ehdokasta, jotka varmasti tulevat tekemään töitä. Iloitsen siitä, että kannattamani Vihreät saivat lisää paikkoja ja iloitsen siitä, että edustajistoon saatiin hieman lisää väriä tälle kaudelle. Annan tuolle mädälle yksilöllekin mahdollisuuden, ei voi väittää etten olisi reilu, annan hänelle nimittäin mahdollisuuden näyttää, että hänestä on johonkin. 

Minua ilahduttaa myös se, että kansanedustajiksi valikoitui uusia nuoria kasvoja. Kannattaisin ehkä itse kansanedustajille jonkinlaista rajoitusta kausissa - saataisiin kenties vietyä tätä maata hieman paremmin eteenpäin, jos eduskunnassa ei kaudesta toiseen istuisi pelkkiä samoja naamoja. Antavatko vanhat konkarit uusille mahdollisuuden? Politiikka on hieno ura, mutta voi sitä tehdä muullakin tapaa kuin istumalla Suomen eduskunnassa - EU on tuonut mahdollisuuksia ja miksipä ei voisi vaikka ryhtyä jonkun uuden edustajan mentoriksi omien kausiensa jälkeen. 

Ylen sivuilta voi muuten tsekata, paljonko "kaltaisiasi" on eduskunnassa - minun kaltaisiani on kaksi kappaletta. 

Kenties pääsen tästä yhden ihmisen aiheuttamasta vitutuksesta yli ja opin suhtautumaan tuohon tulevaan hallitukseenkin - mielenkiinnolla odotan, mitä siitä tulee. Hieman pelokkaana kuitenkin. Onneksi on mahdollisuus muuttaa muuallekin, en nimittäin tiedä haluanko kohta enää elää tässä maassa, joka alkaa pikkuhiljaa olemaan suvaitsemattomuuden kehto - ainakin poliittisesti. 

Mitä mieltä siellä oltiin tuloksista?



Banaani-kinuskimuffinit

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kuten jo eilen uhkailin, tulee tänäänkin ohjetta. Lähtökohtana siis kinuskia ja pari ylikypsää banaania plus eiliseltä ylijäänyt kuorrute.

Banaani-kinuskimuffinit
12 kpl

2 banaania soseutettuna
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
vajaa 1 dl öljyä
reilu 1 dl kinuskikastiketta

Sekoita keskenään banaanisose ja vehnäjauhot, joihin on lisätty ruokasooda, leivinjauhe sekä vaniljasokeri. Lisää joukkoon öljy sekä kinuskikastike ja vatkaa tasaiseksi taikinaksi. 

Jaa taikina 12 muffinivuokaan ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Anna muffinien jäähtyä kunnolla.


Jos et ole edellisenäkin päivänä leiponut, eikä kaapistasi siis löydy kuorrutetta valmiiksi, tee se nyt; 

Unelmakuorrute

5 rkl vehnäjauhoja
2,5 dl maitoa

225 g voita
2 1/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Mittaa maito ja vehnäjauhot kattilaan; sekoittele miedolla lämmöllä niin kauan, että seos sakenee (lähes kiehumispisteeseen). Nosta jääkaappiin jäähtymään.

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää jäähtynyt maito-jauhoseos voi-sokerivaahtoon ja vatkaa kunnolla - jopa 5 minuuttia, kunnes kuorrute on kermavaahtomaista. Jos tuntuu, että vaahtoa ei synny, voi seos olla liian lämmintä - laita siis hetkeksi jääkaappiin ja yritä uudelleen.

Pursota kuorrutetta kuppikakkujen pinnalle.

Koristele esimerkiksi kinuskikastikkeella ja vaikka banaaninpaloilla.



Alkuperäinen muffiniohje, jota hieman muuntelin, löytyy Maku lehden sivuilta.

Kasvatusta

Olen huomannut jos näin odotusaikana mainioita eroja minun ja mieheni tulevassa kasvatuskulttuurissa. Lieneekö lopulta kehitämme asioista jonkinlaisen kompromissin, mutta ajoittain mietin, että mitäköhän tästä vielä tulee.

Minua myös jännittää ajatus siitä, että minusta tulee kaksosten äiti - vieläpä kovin todennäköisesti identtisten kaksosten äiti. Olen toki kasvanut kaksosuuteen jollain tapaa seuraamalla äitiäni ja enoani, minkä lisäksi tunnen joitain muitakin kaksosia. Mutta en kuitenkaan tiedä kaksosista juuri mitään. Tahtoisin kuitenkin osata kasvattaa lapsistamme kaksi omanlaistansa ihmistä - enkä siis kohdella heitä jollain tapaa vain yhtenä yksikkönä. Saatteko kiinni ajatuksestani? 

Oikeastaan ensimmäinen näistä kasvatuksellisista eroistakin liittyy tuohon persoonakysymykseen - enkä tiedä voiko puhua edes kasvatuksesta. Mutta olen pikkuhiljaa uskaltanut ostaa ensimmäisiä vaatteita tuleville tyypeille - lähinnä hyvin alennusten perässä juosten ja vielä aika kohtuudella. Koskapa emme myöskään voi tietää syntyvätkö nämä tyypit viikon vai kahden kuukauden päästä, on mielestäni jokseenkin hyvä varautua. Mutta niin, jospa asiaan - ostin siis vaatteita ja esittelin niitä myöhemmin miehelleni. Hän ihmetteli ensimmäiseksi sitä, miten olin ostanut vain yhden kutakin vaatetta - onhan lapsia tulossa kaksi. Päädyimme keskustelemaan siitä, puetaanko lapset (lähes) aina samanlaisiin asuihin vai ihan erilaisiin. Itse olen sitä mieltä, että erilaisiin ja mieheni puolestaan kannattaa samanlaisia asukokonaisuuksia - se on kuulemma suloisen näköistä. Aikamme väiteltyämme asiasta se unohtui, mutta minä luota siihen, että itse tulen kuitenkin useammin lapsiamme pukemaan, joten taidan saada tahtoni läpi. 

Kompromissina samanlaiset vaatteet, mutta eri väreissä;



Toinen kasvatuksellinen keskustelu lähti oikeastaan liikkeelle koirasta. Meidän vintiö on nimittäin laihdutuskuurilla - syksyinen leikkaus on odotetusti aiheuttanut sen, että neidin ruokahalu on kohonnut ja annoskokojen pienennyksestä huolimatta on vyötärölle kertynyt jokunen ylimääräinen kilo. Ei vielä mitään huolestuttavaa, mutta huomattavaa silti. 

Mieheni on ollut vaikea asettua siihen, että vintiölle ei herkkuja toistaiseksi anneta. Useampana päivänä olen huomannut, että hän salaa livauttaa neidille keksejä - milloin syynä on vintiön saaminen hiljaiseksi tai anova katse, jota mieheni ei voi vastustaa. Useamman kerran olen asiasta ärähtänyt ja päädyimmekin lopulta keskustelemaan siitä, miten lasten kanssa tullaan toimimaan. Minustahan lasten ei tarvitse ensimmäiseen muutamaan vuoteen juuri karamelliä tai muuta makeaa syödä - eivätpähän totu. Toki varmasti tulen asiasta vielä muuttamaan mieltäni, mutta periaatteita on hyvä olla. Mieheni ei niin fanaattisesti suhtaudu sokerin syöntiin kuin minä - Gambiassa ei niin tiukkoja ohjeita ole lasten ruokavaliolle, eikä myöskään toisaalta esimerkiksi sokeria ole edes tarjolla kovin paljon. Suomessa sokeria kun tulee joka tuutista ja tahtoisin välttää tietoisesti turhaa makea syöttämistä, kun sitä sokeria kuitenkin jostain aina tulee saatua. Saa nähdä kiskonko lasten suusta pois tikkareita puolivuotiaana vai saanko mieheni ymmärtämään sokerin haitat.

Kolmas viime päivien keskustelun aihe on ollut elektroniikka. Olemme puhuneet useaan otteeseen siitä, että pitäisikö tähänkin talouteen hommata tablettitietokone. Vielä sellaista ei meiltä löydy, mutta ehkä joskus. Mieheni eräänä päivänä pohti, että täytyy sellainen ostaa nyt kun on lapsiakin tulossa - se on kuulemma hyvä myös lasten leluna. Jälleen eräs asia, mistä ei ihan olla samaa mieltä. Itse olen tehnyt töitä useammankin enemmän tai vähemmän peliriippuvaisen lapsen kanssa ja viimeinen asia, mitä lapsilleni pienenä tahdon antaa on tabletti. Tiedostan toki sen, että lapsistamme todennäköisesti tulee melko datanatiiveja ja heidän elämässään tietotekniikka tulee olemaan aina arkipäivää. Mutta saanhan silti haaveilla siitä, että lapset juoksentelisivat päivät metsissä käpylehmiä ja majoja rakennellen ennemmin kuin istuvat kotona nenä kiinni tabletissa. 

Pieniä asioita, mutta silti niin suuria. Todennäköisesti melkoisia kulttuurillisia ja näkemyksellisiä kasvatuseroja tulee vuosien varrella vastaan, mutta niistäkin selvitään vaikka sitten tekemällä niitä kompromisseja.

Mitä kasvatuspulmia te olette kohdanneet? Erityisesti kiinnostaa nuo monikulttuuriset dilemmat ja eri kulttuurien erot. 




Kinuskiset suklaakuppikakut

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Tai Better than sex cupcakes - kuten löytämässäni ohjeessa mainostettiin. 


Ei välttämättä kovin kaukaa haettu tuo alkuperäinenkään nimi, olivat meinaan melkoista herkkua nämä. Tuo kuorrute oli myös kenties paras kuorrute, mitä olen kuppikakuille tehnyt! Ehkä sovellan seuraavaksi sitä jopa kakun pinnalle. Kuorrutetta ja kinuskia jäi tältä päivältä yli plus että hedelmäkorissa on pari parhaat päivänsä nähnyttä banaania - voitte siis odotella jotain ohjetta myös huomiselle.

Suklaa cupcakes
noin 12 kpl

3/4 dl tummaa kaakaojauhetta
0,5 dl kiehuvaa vettä
175 g voita
1 1/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl ruokasoodaa
1 dl maitoa

Sekoita kaakaojauhe ja kiehuva vesi (jos jaksat, niin kannattaa siivilöidä kaakaojauheesta paakut pois ensin) - jätä seos jäähtymään. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen vatkaten. Sekoita ruokasooda vehnäjauhoihin ja maito kaakao-vesiseokseen. Sekoita vuorotellen voi-sokeri-munavaahtoon jauhoja ja kaakaoseosta - älä vatkaa voimakkaasti, mutta sekoita kuitenkin kunnolla.

Annostele taikina muffinivuokiin tai voidellun muffinipellin koloihin - täytä noin 2/3 vuoista. Paista 175 asteessa noin 20 minuuttia - riippuen uunisi tehosta. 

--

Seuraavaksi tarvitset kinuskia. Vaihtoehtoisia keinoja on useita - tässä pari vinkkiä.

1. Osta valmista kondensoidusta maidosta keitettyä kinuskia
2. Keitä itse kondensoidusta maidosta kinuskia - eli lykkää purkki kiehuvaan veteen noin 3 tunniksi
3. Keitä kinuskia fariinisokerista ja kuohukermasta - 1/1 on minusta toimiva suhde

Kun kinuskisi on valmista, tee uunista tulleisiin, hieman jäähtyneisiin muffineihin koloja ja täytä ne kinuskilla. Itse tein kolme koloa per muffini.


Lopulta se kuorrutus. Tämä kannattaa oikeastaan tehdä valmiiksi jo muffinien ollessa uunissa, koska ainakin minusta kylmää kuorrutetta oli helpompi käsitellä.

Unelmakuorrute

5 rkl vehnäjauhoja
2,5 dl maitoa

225 g voita
2 1/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Mittaa maito ja vehnäjauhot kattilaan; sekoittele miedolla lämmöllä niin kauan, että seos sakenee (lähes kiehumispisteeseen). Nosta jääkaappiin jäähtymään.

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää jäähtynyt maito-jauhoseos voi-sokerivaahtoon ja vatkaa kunnolla - jopa 5 minuuttia, kunnes kuorrute on kermavaahtomaista. Jos tuntuu, että vaahtoa ei synny, voi seos olla liian lämmintä - laita siis hetkeksi jääkaappiin ja yritä uudelleen.

Pursota kuorrutetta kuppikakkujen pinnalle. Koristele esimerkiksi Mars-patukan palasilla ja ylijääneellä kinuskilla.


At least as good as sex.


Mitä sinä luet?

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Dorothy Koomson
Christina Ohlsson
Camilla Läckberg
Khaled Hosseini
Sofi Oksanen
Charlaine Harris
Stieg Larsson
E.L. James
Chimamanda Ngozi Adichie

Minä olen lukenut viime aikoina esimerkiksi ylläolevien kirjailijoiden opuksia. Nyt kaipaisin vinkkejä - mitä sinä luet? 

--

Tässä vinkkejä odotellessa lueskelen erinäisiä käsityöblogeja. Sormet syyhyää ompelemaan pieniä vaatteita, vaikka taitoa tai kärsivällisyyttä ei juurikaan löydy. Löysin laatikosta kuitenkin ysiluokalla tekemäni vauvan pinkin pupupuvun! Se on aika siistikin, ehkä jostain löytyy vielä tuo taitokin ja kärsivällisyys kasvaa tekemällä. 

Olen ainakin joskus osannut!


Tuli lupailtua joskus jonkinlaista sisustusjuttua - nyt kun kamera taas toimii, voi sellainen joskus vielä tullakin. Tässä kuitenkin meidän talouden kaunein elementti - sopii sisustukseenkin paikallaan pysyessään.

Loistava Lissabon

maanantai 13. huhtikuuta 2015



Lissaboniin matkaamisesta olin haaveillut pitkään. Lopulta sain äitini suostuteltua matkaseuraksi ja lähdettiin muutamaksi päiväksi aurinkoiseen Portugaliin. 


Lissabon on Portugalin pääkaupunki ja se on rakennettu seitsemälle kukkulalle. Muutaman rakon sain jalkoihini tuolla reissulla - ei nimittäin juurikaan julkisia käytetty, vaan pitkälti omin jaloin kipitettiin menemään. Me keskityimme tutustumaan kaupunkiin ulkoilmassa, tosin muutamaan museoon taisimme lopulta eksyä. Kaupunki vastasi kauneudeltaan ja tunnelmaltaan sitä, mitä olin odottanutkin. Minusta mainio tapa tutustua kaupunkikuvaan on kiivetä korkealle - tämä oli onneksi mahdollista myös Lissabonissa!







Historiaa Lissabonissa on paljon, erityisesti mieleen on jäänyt merenkulkumuseo ja Belemin alueella sijaitseva linnoitus ja muistomerkki. Parhaiten tuosta kaupungista on mieleen jäänyt aurinko ja eräässä ravintolassa syömänyt katkarapupasta - en ole toista saanut niin hyvää pastaa! 



CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan