Hei kuulkaa!
Me ollaan palattu linjoille neitien kanssa ainakin hetkeksi. Karattiin koko perhe Jyväskylään isovanhempien hoiviin ja on ollut hetkiä aikaa naputella tietokoneen näppäimistöä (myös sukat löytyy puikoilta!). Tuntuu pikkuhiljaa siltä, että tämä arki alkaa muotoutua - jonkinlaista rytmiä alkavat neidit ottamaan päiviin. Kovasti tykkäävät olla hereillä ja seurustella jo, mutta vielä uni vie määrällisesti voiton. Kylässä kävi tänään puolivuotias neiti äitinsä kanssa ja pohdin siinä toisen harjoitellessa ryömimistä, että miten nopeasti se aika kuluukaan. Kauhistuttaa tuo kehityksen tahti, voisin säilöä tytöt lasipulloon ja pitää pieninä vauvantuoksuisina muruina. Toisaalta taas kovasti jo odottaa, millaisia tättähääriä heistä kasvaa. Neiti A on kova hymy tyttö, joka on perinyt äidiltään hymykuopat ja rakastaa sylittelyä, mutta viihtyy myös sitterissä. Neiti B nukkuu pitempiä pätkiä kuin siskonsa, pylly pystyssä on paras asento - hereillä ollessaan tykkää seurustella, mutta on varautuneempi kuin siskonsa. Molemmat ovat isän tyttöjä, mutta kun harmittaa, niin äiti on ykkönen.
Olen tässä viime viikkojen aikana melko huonosti ehtinyt ja malttanut vastailla teidän kommentteihin, vaikka ne ovatkin aina ihan kultaa! Minulla on asiasta vähän huono omatunto, koska en itse kovasti tykkää kommentoida blogeja joiden kirjoittaja ei vaivaudu vastaamaan - se kun on sellainen vuorovaikutuksellinen suhde mielestäni. Ajattelin ensin alkaa vastailemaan kommentteihin nyt kaikkiin kerralla, mutta se tuntui hölmöltä kun osa on niin pitkän ajan takaa. Niinpä ajattelin, että kyselkää nyt, jos olen johonkin jättänyt vastaamatta - lupaan pyhästi vastata kaikkiin tämän tekstin kommentteihin! Muuten kiitän näin kompaktisti kaikista kommenteista, ne ilahduttaa aina!
Kuvituksena meidän kaunottaret esittelemässä identtisiä nukkuma-asentojaan.
(Huonosti rajattuja kännykkäräpsyjä, kun kamera meni särki.)
Ei kommentteja
Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.