Kurpitsamarkkinoilla

Serkkuni kävi torstaina Kurpitsamarkkinoilla ja minäkin innostuin. Sinne siis suunnattiin perjantain kunniaksi. 








Kaunis syyspäivä, aurinkokin vielä helli säteillään. Kahvit puutarhassa. Kaunis miljöö ja iloisia ihmisiä. Karusellin musiikki raikasi ja syötiin hattaraa (another first tuolle isämiehelle!). Ihana sisustuspuoti ja syyhyävät sormet. Pieniä pupuja ja alpakoita. 

Mainio päivä sanoisin! 

Vielä ehtii huomenna karnevaaleille - Koiramäen Pajutallille Tuusulaan. 

Myös muina aikoina melko mukava vierailu paikka ja ainakin itse löysin hyviä lahjaideoita tuolta tulevaisuutta ajatellen. 

Minä(kin)kö mammaryhmään?

Alkuviikosta sain vieraaksi kaverini lapsensa kanssa. Tuo suloinen poika on reilun kuukauden meidän tyttöjä vanhempi ja ehkä osittain siitäkin syystä juttua riitti meidän äitien välillä. 

En raskausaikana niinkään pohtinut, että millaisia ihmissuhteita kaipaan lasten synnyttyä. Raskausaikana oli vaikeaa ylipäätään olla sosiaalinen, saati sitten että olisin saanut aikaiseksi hakeutua jonkinlaiseen vertaisryhmään. Nyt kuitenkin tyttöjen kanssa aikaa viettäessä ja heidän kehitystään seuratessa olen alkanut kaipaamaan ympärilleni muita, joilla on sama tilanne. Toki minulla on ympärilläni ihania ihmisiä ja hyviä ystäviä, mutta ei se ole ihan sama asia. En tahdo kuitenkaan olla sellainen pelkästään kakkavaipoista puhuva äiti, jota kukaan ei lapsellinen ei edes tahdo nähdä. Mutta olisi mukava puhua myös niistä kakkavaipoista ja kaikesta muusta vauvailusta jonkun muun kuin oman miehen kanssa. Ja onhan myös fakta, että tyttöjen kasvaessa olisi ihanaa, jos ympärillä olisi samanikäisiä leikkikavereita. 

Minun on kuitenkin vaikea hakeutua ryhmiin, vaikka olen kovin sosiaalinen. Kynnys etsiä joku mammaporukka on siis aika suuri, varsinkin kun jotkut porukat ovat tavanneet jo raskausaikana ja tuntevat jo toisensa - olisin ihan outsider. Ehkä joku monikkojuttukin olisi kiva, voisi saada sitä vertaistukea.   

Kertokaahan minulle, että missä niitä muita äitejä voi tavata? Facebookissa oli yksi ryhmä heinäkuussa 2015 syntyneille, mutta se tuntui jotenkin hassulta kanavalta. Onko siellä joku pääkaupunkiseudulla asuva vauvallinen, joka kaipaisi mammaseuraa? 

Leikkikaveri hakusassa!

Vallankumouksellinen piirastaikina

Voisin leipoa melkein joka päivä jotain. Viime aikoina ollaan oltu herkkulakossa, joten on tullut kunnostauduttua suolaisissa leipomuksissa. Olen useamman kerran tehnyt lihapiirakoita, joista olen aiemminkin kirjoitellut täällä. Uusimmassa Pirkka-lehdessä oli vallan vallankumouksellinen ohje, jonka sovelsin näihin! Kannattaa tuo lehti muuten napata mukaan, jos jossain törmäät, siitä löytyy monta hyvää ohjetta. 

Lihapiiraat

Taikina

2,5 dl kuumaa vettä
175 g sulatettua voita
1,5 tl suolaa
noin 7 dl vehnäjauhoja

Lisää sulatettu voi kuuman veden joukkoon. Sekoita suola ja jauhot sekä kaada vesi-rasvaseos päälle. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. 

Täyte

1 sipuli
400 g naudan jauhelihaa
noin 2 dl vettä
2 perunaa
2 porkkanaa
2 lihaliemikuutiota
mustapippuria
2 rkl vehnäjauhoja

loraus öljyä

Pilko perunat ja porkkanat pieniksi paloiksi. Silppua sipuli hienoksi silpuksi. Kuumenna öljyä pannulla ja kuullota sipuli. Lisää jauheliha ja kypsennä. Kun jauheliha on kypsää, lisää pannulle vettä. Veden kiehuessa lisää lihaliemikuutiot, mustapippuri sekä peruna ja porkkana palat. Anna kiehua kunnes perunat ja porkkanat ovat pehmenneet - ehkä noin 15 minuuttia. Sekoita jauhot pieneen määrään vettä ja lisää seos pannulle suurusteeksi. Ota pannu pois liedeltä ja anna jäähtyä hetkinen. 

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Vaivaa taikinaa pöydällä hetkinen. Tee taikinasta rulla ja jaa se osiin - isommista osista tulee isompia piirakoita, itse saan tällä satsilla muistaakseni noin 25 piirakkaa. Kauli taikina palloista pyöreitä lättyjä. Laita taikina lätyn keskelle täytettä ja taita toinen reuna toisen päälle. Painele haarukalla reunat hyvin kasaan, jotta piiras ei aukene uunissa. Halutessasi voit voidella piiraat kananmunalla ennen paistamista. Paista noin 20 minuuttia tai kunnes piiraat tuntuvat/näyttävät kypsiltä.


--

Muuten siis hyväksi havaittu vanha ohje täytteessä, mutta pohja on ihan uusi versio. Helppo ja hyvä! Suosittelen kokeilemaan. Jos ei lihaversiot uppoa, niin kokeile feta-pinaattitäytteellä tai vaikkapa kesäkurpitsa-tomaattitäytteellä. Herkullisia ovat nuokin vaihtoehdot. 



Yksin kotona

Isämies otti lapset mukaan ja lähti naapuriin kyläilemään. Suuntaan itse perästä, mutta saatoin vihjailla, että olisi mukava olla hetki kotona yksin. En nimittäin muista, milloin viimeksi olisin saanut näin nauttia kotona olemisesta ihan keskenäni. Ehkä kerran tai kaksi on ollut tilaisuus ja silloin olen käyttänyt tilaisuuden nukkumiseen. Tällä kertaa ei niinkään uni maita, vaan saan olla vaan. Koko aamu on tullut touhuttua keittiössä leipoessa, joten keittiöpuuhat eivät nyt vie aikaa. Ompelukone seisoo pöydällä ja vähän kutkuttaisi tehdä jotain, mutta en taida malttaa syventyä. Sohvalla lojuu keskeneräiset villasukat, tuollaista minikokoa, mutta nekin taitaa jäädä nyt lojumaan. Aina olisi jotain siivottavaa ja järjesteltävää, mutta eilen tuli tehtyä sitä liiankin kanssa, niin ei sitäkään. Silitettävääkin olisi, mutta vaikka se on mukavaa, niin jätän senkin tekemättä. Kirjaakin voisi lukea, mutta ei. Päätin kirjoittaa vähän tänne ja sitten ihan olla vaan. Nauttia tästä rauhallisuudesta vielä hetken, ainakin niin kauan kun pyykinpesukone hurruttaa. Sen jälkeen taidan tallustaa itsekin tuonne naapuriin, koska pakko myöntää, että vähän jo ikävä on ehtinyt tulla. 






Ruokavinkki viikonloppuun: Kurpitsalasagne

Meillä on anopin kanssa jotain yhteistä, muutakin kuin rakkaus tuohon mieheen - nimittäin suhde kurpitsaan. Se on molemmille herkkua! Menee kyllä ruoka-aineissa meidän arjessa siihen kategoriaan, joita aivan liian harvoin tulee käytettyä, vaikka se niin kovin herkullista onkin. Päätin kunnostautua asiassa ja käveltiin tyttöjen kanssa kaupasta kotiin kurpitsa vaunujen painona. Tämä ohje herätti huomioni ja päätin kokeilla jotain saman tyylistä. 

Kurpitsalasagne

noin 600 g kurpitsaa

400 g jauhelihaa
2 valkosipulinkynttä
400 g paseerattua tomaattia
1 dl vettä
reilusti suolaa ja mustapippuria
ripaus valkopippuria
1 dl kurpitsan siemeniä

2 rkl voita
0,5 dl vehnäjauhoja
0,5 l maitoa (kevyt- tai täysmaitoa)
100 g fetajuustoa
50 g juustoraastetta

100 g juustoraastetta

Kuori kurpitsa ja poista siemenet. Putsaa siemenet ja paahda ne kuivalla pannulla kullanruskeiksi - noin 10 minuuttia. (Jos joku perheen jäsenesi ehtii heivata siemenet roskiin, kuten joku mieshenkilö meillä, käytä valmiiksi paahdettuja versioita.) Höylää kurpitsasta kuorimaveitsellä lastuja, tai jos kärsivällisyys riittää, vuole juustohöylällä isompia "levyjä". 

Paista jauheliha pannulla ja mausta valkosipulilla. Lisää muut kastikkeen ainekset ja anna hautua noin 20 minuuttia, tarkista maku ja mausta mielesi mukaan - sekaan sopii myös esimerkiksi yrtit.

Sulata voi kattilassa ja paahda jauhoja hetki. Lisää maito joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kiehauta sekoitellen ja lisää lopuksi juustot. Anna juustojen sulaa valkokastikkeen joukkoon.

Levitä vuoan pohjalle kerros jauheliha- sekä juustokastiketta ja lisää päälle kurpitsalastuja. Tee samanlaisia kerroksia niin monta, kuin aineksia riittää. Päällimmäiseksi jätä juustokastiketta ja ripottele päälle vielä reilulla kädellä juustoraastetta.

Paista 175 asteessa noin 60 minuuttia. 

Nauti raikkaan salaatin kera.

Onko sinulla joku mainio kurpitsaresepti jaettavaksi? 

--

On tullut viime aikoina kokeiltua monia kivoja reseptejä, joita yritän jakaa. Ajattelin, että olisiko kiva sellainen ruokavinkki viikonloppuun - sarja, jos aina torstaisin yrittäisin jonkun ruokaohjeen jakaa. Miltä kuulostaa?





Punajuuri-fetapiirakka

Ollaan nykyään sellain hipsteri-perhe, että käydään aamuisin ostoksilla Hakaniemen torilla ja nautitaan torikahvit joko ulkona tai sisällä (=kerran ollaan tehty näin). Mukaan torilta tarttui parhaita omppuja ikinä - sellaisia täydellisen mehukkaita ja sopivan jauhoisia, oikean omenan makuisia. Prismasta ei yhtään saa niin hyviä. Ostin myös punajuuria - taivaallista herkkua, joita aivan liian harvoin tulee ostettua. Tehtailin sitten eräänä päivänä punajuuriherkkuja; olin jo päättänyt tekeväni Lindstromin pihvejä, mutta muuten olin vähän kahden vaiheilla - punajuuri-aurajuustokeitto toimii aina, mutta ei uppoa tuolle isämiehelle ihan hirvittävän hyvin (keitot ei oikein hänen mielestään ole ruokaa). Onneksi oli torstai ja postiluukusta kilahti Kodin kuvalehti, jonka kannessa komeili ohje täydelliseen punajuuripiirakkaan - sellaisen tein ja en voi muuta kuin suositella! 

Punajuuri-fetapiirakka

Pohja

100 g voita
1 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl kylmää vettä

Täyte
6 kpl tuoreita punajuuria
2 rkl hunajaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa

2 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
1 tl suolaa
ripaus mustapippuria
200 g fetajuustoa

Kuori ja viipaloi täytteen punajuuret - kannattaa tehdä ohuita viipaleita ja suht samankokoisia. Mausta viipaleet hunajalla, etikalla ja suolalla. Kypsennä uunipellillä 200 asteessa noin puoli tuntia.

Kuutioi kylmä voi taikinakulhoon. Lisää jauhot sekä suola ja nypi murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina sen pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla pohjaan reikiä ja nosta jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. 

Esikypsennä pohjaa uunin alatasolla 200 asteessa noin 12 minuuttia. Sekoita sillä aikaa kerma, munat, suola ja mustapippuri keskenään. Lado paistetut punajuuret esikypsennetylle pohjalle ja murustele fetajuusto päälle. Kaada päälle vielä kerma-munaseos ja kypsennä piirakkaa uunin keskitasolla noin 25 minuuttia. 


--

Piti muuten valita, että kirjoittelenko teille tätä ohjetta vai luenko tuota kyseistä Kodin kuvalehteä ihan ajan kanssa - neidit nimittäin nukkuu kerrankin yhtä aikaa ja näköjään ihan ajan kanssa! Kaksi tuntia omaa aikaa on aikamoista herkkua. 

Ja on muuten hankalaa tämä dieettailu! Tai oikeastaan pelkäksi herkkulakoksi tämä on muotoutunut, mutta kuitenkin. Ei ahdista niinkään tuo terveellisesti syöminen ja liikunta, vaan se, että ei saa leipoa! Onneksi keskiviikkona juhlitaan taas Tobaskia ja lupasin sen kunniaksi tehdä kakkua, oli dieetti tai ei. 

Suomen kaunein linna



















Täydellinen syyspäivä.

Kolme koota

En viittaa siihen jo aikanaan partiossa opittuun Kylmä - Koho - Kompressio - mantraan, vaan meillä kolme koota stands for;

Kunto Kasvaa Kohisten

Meillähän asustaa yksi Gambiasta kotiutunut ikiliikkuja; käy kuntosalilla ja juoksemassa, treenaa kotona ja pyöräilee - lähes joka päivä jotakin. Hän oikein ahdistuu, jos monta päivää on liikkumatta. Tämä perheen suomalaisvahvistus puolestaan ei ole niin kovin liikunnallinen - oikeastaan sellainen peruslaiska ihminen. En ole ihan rapakunnossakaan, mutta jotain sellaista keskivertoa suunnilleen. Loppuraskaudesta etenkin tuli enenevissä määrin kulutettua sohvannurkkaa ja aktiivielämä jäi vähemmälle. Toki kyllä kävelin vielä itse esimerkiksi synnytyssaliin, vaikka hoitaja vieressä yrittikin maanitella pyörätuoliin istumaan. 

Synnytyksen jälkeen herra antoi minun rauhassa parantua ja palautua. Tai suhteellisen rauhassa. Jo ennen neitien syntymää hän suunnitteli, miten aletaan urheilla yhdessä taas pian - viime syksynä nimittäin aloitettiin tämä minun kuntokuurini jo. Kolme viikkoa synnytyksen jälkeen se alkoi. Kevyesti lenkkeilemällä mennään, tosin ensimmäisen päivän 5 kilometriä oli vain lämmittelyä ja nykyään mennään jo 8-9 kilometriä. Vaihdettiin lenkkimaisemat hetkeksi Keski-Suomeen ja täällä tavoitteena on kiertää eräs järvi, jolloin matkaa tulisi noin 12 kilometriä. 



Ajatuksena olisi aloittaa kotiin päästyä Superdieetti - siitä ehkä lisää tulevaisuudessa, jahka se käynnistyy. Kuntokuuri jatkuu siinä rinnalla, tarkoituksena aloittaa jälleen viime syksynä tutuksi tullut porrastreeni sekä selän vahvistukseksi jooga tai pilates. Kovasti on suunnitelmia, kuten yleensäkin, mutta saa nähdä mitä tulee olemaan todellisuus. Melkoista treeniä on myös tuo lasten kantaminen, tulee todennäköisesti hauis kasvamaan seuraavien vuosien aikana. 

Uusi nimi

Olen pyöritellyt jo pitkään jotain uutta - nimittäin uutta nimeä. 

Omankin nimen vaihdoin, niin vaihdetaan tämänkin. 

Eteenpäin oli alku, olkoon tämä jatkoa. 

Miltä tuo kuulostaa tuo MoMo?

Minusta se kuulosti alkuun typerältä, mutta olen alkanut siitä tykkäämään. 

En ole oikein osannut aiemmin määritellä blogin tyylilajia, mutta selkeästi tämä alkaa muotoutua perhe- ja monikkoblogiksi. Vivahteina sitten leivonta- ja ruokajuttuja sekä käsitöitä. Sekametelisoppaa, kuten tämä elämä muutenkin.  

Syksy saapui

Isovanhemmat ottivat kaikki lapset matkaan ja lähtivät kävelylle ja iskä lähti lenkkeilemään. Tämä äiti nosti jalat sohvan nojalle ja viettää hetken omaa aikaa naputellen. Välilehdissä on auki hieman lastenvaatteita (ja aikuistenkin), lanka- ja kangashommia sekä leivontajuttuja. Taustalla ronksluttaa pyykkikone ja jossain tikittää kello, muuten on mukavan hiljaista ja rauhallista. Päässä pyörii neulontajuttuja syksylle ja kotona odottavat kangaspakat - jotain uuttakin tuli taas tilattua, hups. Pitäisi keksiä vielä millaista kakkua tekisin sunnuntain kastejuhlaan, mutta päässä pyörii vielä liikaa vaihtoehtoja - ehkä se ajatus lopulta muotoutuu, on jo ottanut jonkinlaisen suunnan. 

Minusta syksy on vuoden parasta aikaa. Kenties se johtuu siitä, että olen syksyn lapsi ja vietän ensi viikolla taas syntymäpäivää. Syksyssä on sellaista uuden alkua ja arkeen paluuta. Kauneudessaankin syksy vie minusta voiton muista vuodenajoista, vaikka kaikkihan nuo omalla tavallaan kauniita ovat. Mikään ei kuitenkaan voita sellaista syksyn jo vähän kirpakan viileää päivää kun aurinko vielä paistaa ja vähän lämmittääkin. Oma viehätyksensä on myös niissä sateisissa syyspäivissä, kun voi vetää jalkaa kumpparit ja juosta äkkiä autolle, ettei kamalasti kastu. Syksyllä saa kaivaa esille kaikki ihanat villapaidat ja -sukat sekä käpertyä peiton alle sohvan nurkkaan. Elokuun lämmössäkin on voinut jo tuoksutella syksyä ja nauttia pimenevistä illoista. Syyskuussa vielä suunnataan mökille nauttimaan pimeistä syysilloista ja takan lämmöstä. 

Tämä syksyn alku on ollut minulle vähän haikeaa. Ensimmäistä kertaa nimittäin vaan jatkan lomailua muiden palaillessa arkeen ja se on vähän outoa. Nautin kotona olosta vielä kovasti ja voisin kuvitella, että taloustilanteen salliessa pyrkisin olemaan kotona pidempäänkin. Keksin kotona paljon puuhaa ja ajattelin käsitöiden lisäksi alkaa jälleen pienissä määrin harrastamaan tilausleivontaa - kakkuja yms. Lisäksi on toki valloittavaa seurata neitien kasvua ja olla heidän kanssaan kotona, vaikkakin jännittää miten meillä arki alkaa rullaamaan iskän palatessa koulun penkille. Toisaalta kuitenkin kaipaan sellaista töissä tutuksi tullutta arkea ja sen pyörteitä; tarpeellisuutta - olen kotonakin tarpeellinen ja tarvittu, mutta töissä eri tavalla. Olen myös haaveillut paluusta koulun penkille ja se tulee mieleen vahvana näin syksyn alussa. Kenties vielä tulevaisuudessa. 

Mukavaa syksyn alkua sinne ruudun toiselle puolen! Nauttikaa uuden alusta ja arkeen paluusta!


ps. Huomenna tulee muuten täyteen kokonainen vuosi mieheni Suomeen tulosta! Jos tämä alkava syysflunssa hellittää, niin lähdetään sen kunniaksi viettämään treffi-iltaa lasten jäädessä isovanhempien kanssa. Peukut pystyyn!