Isovanhemmat tuli Helsingissä käymään torstaina ja haluttiin käyttää isämiehen kanssa tilaisuutta hyväksemme. Suunniteltiin viikkoa etukäteen jo miten vietetään kivaa rentoa iltaa kaksistaan. Meidänkin perheeseen iski kuitenkin syysflunssa ja koko viikko on mennyt vähän sumussa. Tytöt on nokka tukossa olleet kiukkuisia ja heräilleet yöllä useammin - plus että ovat ottaneet tavaksi heräillä aamulla ihan viimeistään kuuden aikaan, yleensä jo viiden maissa. Väsynyt on siis ollut tämä meidän viikko ja torstain koittaessa olimme molemmat jo melko puhki.
Itse olin kotona tyttöjen kanssa päivää viettänyt ja isämies oli torstaina viimeistä päivää työharjoittelussa. Neiti A päätti herätä aamulla hieman ennen viittä, neiti B onneksi nukkui melkein kuuteen saakka iskän kyljessä. Päiväunia neidit nukkuivat poikkeuksellisesti samaan aikaan ja pitkän tovin; äiti sai siivoiltua ja laitettua vähän iltapalaakin valmiiksi. Kolmen aikaan isämies tuli kotiin samalla oven avauksella isovanhempien ja tyttöjen enon kanssa. Puoli neljältä olimme jo matkalla kohti kaupunkia.
Bussissa pohdittiin molemmat, että näinköhän pysymme hereillä koko elokuvan ajan. Bussin päästyä Rautatientorille asti oli fiilis jo vähän parempi - oli aika kivaa olla liikkeellä ihan kaksistaan. Käytiin rauhassa nauttimassa nepalilaista ruokaa ennen elokuvaa, oli melkoista luksusta syödä rauhassa - ilman, että joku on sylissä ja yrittää varastaa ruokasi lautaselta tai muuten vaan ahmia nopeaan siltä varalta, että jompikumpi herää vaunuissa ja on nälkäinen. Sai käyttää syömiseen kahta kättä ja ehdittiin jutustellakin samalla.
Elokuviin mentiin tottakai James Bondin perässä, kuten viime aikoina moni muukin. Vatsat oli täynnä, mutta piti saada irtokarkkeja ja popcorniakin - ihan ähkyn uhalla. Eikä edes nukahdettu elokuviin. Itse yritin niistääkin vain silloin kun räjähteli tai ammuttiin (onneksi aika usein), ettei vierustoverit liiaksi häiriintyisi. Elokuvan jälkeen vielä hetki käyskenneltiin vaan käsi kädessä, ihailtiin kaupungin valoja ja nautittiin kaksistaan olosta.
Koko illan paras juttu oli kuitenkin kotiin paluu, sillä ikävähän oli jo ehtinyt tulla. Kotona odotti kaksi hymyilevää tyttöä, jotka vaativat syliin äitin ja isän nähdessään. Pure love.
Meillä ei täällä pääkaupnkiseudulla juurikaan ole lastenvahteja tarjolla, joten käytetään hyväksemme näitä harvoja tilaisuuksia kahden keskiseen aikaan. Ei siihen aina varsinaisesti koe tarvetta, mutta hyvää se tekee kun tilaisuus tulee.
Miten teillä vietetään yhteistä aikaa?
Onko tarvetta parisuhteen hoitamiselle erikseen?
Ei kommentteja
Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.