Valkosuklaiset pekaanipähkinämuffinit

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Valkosuklaa-pekaanipähkinämuffinit
12 kpl

200 g voita
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

3 kananmunaa

1,5 dl maitoa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

150 g valkosuklaata
100 g pekaanipähkinöitä

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vaahtoon vuorotellen maidon kanssa. Rouhi suklaa sekä pähkinät karkeaksi rouheeksi ja lisää taikinaan. Vuoraa muffinipellin kolot vuoialla ja annostele taikina tasaisesti vuokiin - ei ihan täyteen. Paista 200 asteisen uunin keskitasolla noin 15-20 minuuttia. 



Valkosuklainen persikkatuorejuustopiirakka

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävänpäiväksi piti saada jotain herkkua. En oikeastaan suuremmin ajatellut, että mitä tekisin - ajatuksissa oli jotain tuhdin suklaista. Törmäsin Kaakao Kermavaahdolla- blogissa tähän piirakan ohjeeseen. Siitä se ajatus sitten lähti. 

Valkosuklainen persikkatuorejuustopiiras

100 g voita
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
3 dl vehnäjauhoja

200g turkkilaista jogurttia
1 kananmuna

200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 kananmuna
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tlk persikapuolikkaita
noin 75 g valkosuklaata

Mittaa pehmeä voi ja sokerit kulhoon. Sekoita tasaiseksi vaahdoksi. Lisää kuivat aineet ja sekoita nopeasti murumaiseksi seokseksi. Ota 1/3 muruseoksesta sivuun. Lisää 2/3 taikinan sekaan jogurtti seka kananmuna. Levitä taikina voidellun piirakkavuoan (28 cm) pohjalle ja reunoille. 

Sekoita tuorejuusto, kananmuna sekä sokerit keskenään. Kaada seos vuokaan taikinan päälle. Viipaloi persikan puolikkaat ja asettele ne tuorejuustotäytteen päälle. Murustele valkosuklaa ja ripottele se persikoiden päälle. Lopuksi ripottele pinnalle muruseos ja paista piirasta 180 asteessa noin 30-40 minuuttia. 



Aika hyvää oli, vaikka itse sanonkin. Valkosuklaa toi pikantin lisän, ehkä vielä parempi olisi, jos jaksaisi paahtaa tuon valkosuklaan. 

Hyvää ystävänpäivää sinne ruudun taa! 

ps. Kuvista ei saa kyllä hyviä, kun ne iltaisin ottaa. 

Gambian perhe

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kuten olen joskus aiemminkin maininnut, olen aina haaveillut sellaisesta isosta ja kovaäänisestä perheestä. Sellaisesta, joka kokoontuu yhteen pelailemaan jalkapalloa ja syömään sunnuntai päivällistä - sellaisesta vähän jenkkileffatyylisestä perheestä. Jenkkileffaan ei tätä meidän perhettä kyllä saisi tungettua, mutta se on juuri sitä, mistä olen haaveillutkin. Täydellinen omassa epätäydellisyydessään.

Voisin yrittää tiivistää teille meidän Gambian perheen.

Miehelläni on 7 sisarusta - 3 siskoa ja 4 veljeä. Hänen isänsä on kuollut reilu 10 vuotta sitten, mutta äiti on edelleen elossa.

Äiti asuu Tanjissa kera yhden veljen, tämän vaimon sekä lapsien ja mieheni vanhimman siskon kanssa. Myös siskon lapsista asuu yksi vakituiseen ja muutama vähemmän vakituisesti mummolassa. Yksi toisen siskon lapsista asuu myös mummonsa kanssa - hänet on alunperin annettu veljen kasvatettavaksi, mutta sittemmin mummo on ottanut vastuun. Vanhin sisko on ollut naimisissa kahdesti ja hänellä on 4 lasta. Nykyinen aviomies 'karkasi' Iso-Britanniaan ja ilmeisesti jonkinlainen avioeroprosessi tässä oli vireillä.

Vanhin veljistä asuu Iso-Britanniassa vaimonsa ja lapsiensa kanssa. Hänellä on 4 lasta - myös kaksoset muuten! Gambiassa hän ei ole käynyt kymmeneen vuoteen, vain kerran muutettuaan pois.

Siskoista nuorin asuu sisämaassa Somassa. Hän on ollut naimisissa todella nuoresta pitäen, ensimmäisen lapsensakin saanut ennen kuin on ollut 15 vuotias. Hänellä on kuusi lasta, joista nuorimmainen on meidän tyttöjen kanssa samanikäinen.

Siskoista keskimmäinen asuu melko lähellä mummolaa. Hänellä on kaksi lasta, mutta hän on synnyttänyt ainakin neljä lasta - kaksi on kuollut ihan vauvana. Hänen luonaan asuu myös kaksi 'sijoituslasta' suvusta. 

Yksi veljistä on vähän mustalammas, hänen kanssaan ei juuri olla tekemisissä. Ei hän mitään ilmeisesti ole tehnyt, mutta ei hän myöskään itse juurikaan välitä olla perheensä kanssa tekemisissä. Itse olen tavannut hänet kerran ohimennen joskus kolme vuotta sitten. Hänellä on vaimo ja yksi poika. Tuo poika oli noin kuukauden vanha kun hänet nähtiin sattumalta Gambiassa ollessamme, ehkä pienin vauva kenet olen nähnyt.

Nuorin veljistä on vielä villi sinkkumies. Hän on minun ehdoton lemppariveljeni, jos saan valita. Hän on sellainen monitoimimies - puuseppä, kauppias tms. Mitä sattuu milloinkin olemaan tarjolla. Ei ole paljon käynyt kouluja, koska isä otti hänet parin luokan jälkeen pois koulusta. Mutta puhuu sujuvaa englantia (ei mikään normi edes kouluja käyneelle) ja on todella taitava tietokoneiden ja puhelimien kanssa.

Meidän likoilla on siis Gambiassa tällä hetkellä 17 serkkua. Uskoisin että tulee vielä lisää. 

Miehelläni puolestaan on serkkuja aivan rajaton määrä - en ole yhtään kärryillä heidän lukumäärästään. Hänen sedillään on ollut useampia vaimoja ja näillä useampia lapsia, joten suku on laaja. Lähimmät serkut ja sedät/tädit tunnen ja monet vähän kaukaisemmatkin on tullut tavattua.

Gambiassa on myös suhteellisen yleistä (ainakin joissain perheissä/suvuissa) antaa lapsia kasvatettaviksi muille sukulaisille. Mieheni on esimerkiksi elänyt suurimman osan lapsuudestaan setänsä luona ja kutsuu myös tätä isäksi sekä tämän vaimoa äidiksi. Siskoista nuorin on kasvanut myös erään tädin luona  - tuolla tädillä ei ollut omia tyttäriä, niin sai siskoltaa yhden. Veljistä kaksi on myös kasvanut sukulaisten huomissa. Esimerkiksi lapsettomille pariskunnille 'annetaan' lapsia kasvatettaviksi tai muuten perhesuhteiden ylläpidon vuoksi lapsia annetaan sukulaisille kasvatettaviksi. 




Possuttomana Suomessa

tiistai 9. helmikuuta 2016

Se, että mieheni on muslimi ei meillä arjessa juurikaan näy. Toki hän rukoilee viisi kertaa päivässä ja perjantaisin käy moskeijassa, jos se aikatauluun sopii. Harhaluuloista huolimatta nuo päivittäisit rukoushetket eivät ole tunnin mittaisia messuamisia vaan sellaisia muutaman minuutin hiljaisia rukouksia. Itse harvoin nykyään enää edes kiinnitän noihin hetkiin huomiota, joinain päivinä täytyy ihan kysyä, että onko hän rukoillut laisinkaan. Nuo hetket ovat myös sellaisia, että ne eivät meidän arkeen varsinaisesti vaikuta - vaikka on tietyt ajankohdat, ovat ne varsin joustavia. Me tyttöjen kanssa voidaan tuolloin myös puuhata mitä halutaan, joskus tyttöset istuu rukousmaton kulmalla rukoushelmillä leikkien isän rukoillessa. Kerran vuodessa vietetään Ramadania, mikä toki vaikuttaa arkeen jonkin verran, mutta ei huomattavasti sekään. Ramadanin jälkeen juhlitaan pariinkin otteeseen, mutta sehän on vain mukavaa. 

Oikeastaan ainoita konkreettisesti arjessa näkyviä muslimi juttuja meidän perheessä on sianlihattomuus. Sinällään se ei tuota ongelmaa kotona ollessa - onhan varsin kattavasti tarjolla myös muita lihatuotteita. Joskin ajoittain harmittelen tuota possuttomuuttakin, koska onhan sianliha edullisempaa kuin esimerkiksi nauta. Jouluna tuo mieskin harmitteli, kun me muut syötiin joulukinkkua - näytti kuulemma sen verran herkulliselta. Kerran hän on tainnut vahingossa syödä sianlihaa eräässä lounasravintolassa - oli kysynyt tarjoilijalta kyllä, että onhan Karjalanpaisti lihaa, mutta ei tajunnut eritellä possun ja naudan lihaa. Vahinko ei ollut kuitenkaan suuri, koska sianlihaakin saa syödä, jos ei tiedä sitä syövänsä. 

Silloin kun tuo mies tuli Suomeen meillä pidettiin pieni possukoulu - nimittäin käytiin läpi, mikä kaikki todellisuudessa sisältää possua. Suomi on sellainen sianlihan luvattu maa, mikä on oikeastaan konkretisoitunut vasta nyt, kun sitä välttelee. 

Sianlihaa tai sen sivutuotteita löytyy yllättävistä paikoista, kuten suurimmasta osasta karkkeja - onhan liivate useimmiten sianlihaperäistä. Myös useimmat hyydytetyt juustokakut sisältävät liivatetta. Liivatetta on myös joissain tuorejuustoissa, joskin nykyään jo vähemmän. Lisäksi sikaperäisiä aineita löytyy joistain virvoitusjuomista ja jopa hammastahnoista. Onhan tuota liivatetta myös joissain poretableteissa (vitamiinilisissä). Myös esimerkiksi NAN-äidinmaidonkorvikkeessa on käytetty entsyymivalmistetta, joka on valmistettu sian vatsalaukusta. 

Usein myös lounasravintoloissa on tarjolla sianlihavaihtoehto, harvemmin kanaa tai nautaa. Onneksi useimmiten on myös kalavaihtoehto, minkä isä valitsee enemmän kuin mielellään. Joskus joudutaan kuitenkin kääntymään ravintolan ovelta pois, kun listalla on vain kasvis- ja possuvaihtoehto - nimittäin tuo kasvisruoka ei vieläkään kovin hyvin miehelle uppoa.

Maahanmuuton lisäännyttyä on Suomessa paljonkin virinnyt keskustelua tästä possuttomuudesta - hienoin argumentti oli "Mamut pysykööt possuttomalla maalla!". Mutta onhan se tosiasia, että tuohon possuiluun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, koska se kuuluu toisten kulttuuriin ja uskontoon. Ylen artikkeli mielestäni hyvin tuo asiaa esille, joskin artikkeli on vähän tynkä. 


Itsehän syön sianlihaa siinä missä ennenkin. Harvemmin sitä tulee kotona näinä päivinä laitettua, mutta ajoittain ostan paketin pekonia ja paistelen siitä itselleni. Lapsethan meillä on kastettukin kirkkoon, eli muslimeita he eivät varsinaisesti ole, mutta sianlihaa vältellään silti. Kunnioitetaan isän vakaumusta sen suhteen. Vahingossa ostin valmisruokaa, missä oli kinkkua ja sen he kyllä söivätkin. Äidinmaidonkorvikkeena meillä oli käytössä NAN, mutta siirryttiin Valion Tuutiin, kun kuultiin tämä possujuttu. 

Kuva täältä
Voit paketoida possun kehitysmaahan World Visionin kautta. 


Playlist #2









Iltapalaksi munakasrulla (ja arvonnan voittaja!)

torstai 4. helmikuuta 2016

Meillä ei pääasiassa syödä kuin yksi lämmin ateria päivässä. Siis aikuisten kohdalla, lapset toki syövät varmasti tulevaisuudessa sen kaksi ja jo nykyään useimpina päivinä siihen päästään. Me aikuiset syödään yleensä kahden maissa lounas ja sitten hieman tuhdimpi iltapala - minä kahdeksan maissa (tai miten lapset sallii) ja iskä syö jahka pääsee kotiin koulusta.  Minulle iltapalan tekeminen on useimpina päivinä kivaa puuhastelua - tytöt yleensä viihtyy hyvin syöttötuoleissaan äitin apuna tai välillä lattialla telmien. Joskus kokkaillaan toinen lapsi kainalossa, kun tulee harmitus, mutta vielä sekin on sujunut. 

Iltapalaksi meillä on usein suolaista piirakkaa, joskus lämpimiä voileipiä, lihapiiraita, fetasarvia, munakasta tai salaattia. Minä tykkäisin esimerkiksi myös hapankorppurullista, mutta iskä ei. 

Meidän lemppari suolaisia piiraita;


Lempparileipiä;


Joskus myös herkutellaan näillä;


Siinä meidän iltapalajuttuja. Tänään tein pitkästä aikaa munakasrullaa, mikä on myös mainio keino hävittää tavaraa jääkaapista. 

Munakasrulla

5 dl maitoa
6 kananmunaa
1 tl suolaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
pippuria myllystä

tuorejuustoa (esim. valkosipuli)
2 tomaattia
herkkusieniä
100 g fetajuustoa
100 g leikkeleitä (esim. kalkkuna)
100 g juustoraastetta

Vatkaa munat ja maito yhteen. Lisää suola sekä mustapippuri. Sekoita keskenään jauhot sekä leivinjauhe ja sekoita maito-muna seokseen. Paista uunipellillä 200 asteessa uunin alaosassa noin 20 minuuttia. 

Sivele tuorejuustoa reilu kerros pohjan päälle. Levitä pilkotut tomaatit, herkkusienet sekä fetajuusto pohjalle. Lado leikkeleet kaiken päälle ja rullaa leivinpaperin avulla rullaksi (sauma jää alapuolelle). Ripottele pinnalle juustoraastetta ja paista uunissa kunnes juusto saa vähän väriä. 

Nauti yksinään tai salaatin kanssa. 

--

Arvonnan voitti Laura, laitan sinulle sähköpostia! 

Minusta nuo arvonnat on kivoja, mutta harmittaa kun kaikki ei voi voittaa. Siksipä jokerina valitsin yhden extra-voittajan, laitan siis myös sinulle HennaJenniina viestiä! 





Siunaus vai kirous?

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Eilen 2.2. vietettiin valtakunnallista kaksosten päivää. 

Piti tulemani kirjoittamaan jo eilissä päivänä siis, mutta nuo neidit pitävät äitinsä suht kiireisenä tällä hetkellä. Liikkumaan on lähdetty ja toisaalta myös sylissä viihdytään paljon - lieneekö hampaita tuloillaan.

--
Moni ystäväni ja ihan tuntemattomatkin ovat kertoneet itsekin toivovansa kaksosia. Itse toivon myös kaikille kaksosia - ainakin niitä toivoville. Minusta kaksoset ovat suuri rikkaus ja vaikka ajoittain on rankkaa, niin olen onnellinen että heidät saimme. Toisaalta taas moni kaksosäiti on pohtinut, että miksi toivoa itselleen riskiraskautta ja jopa sanonut, että ei toivoisi kellekään kaksosia. 

Isoäitini on kuulemma myös sanonut, että ei toivoisi kaksosia pahimmalle vihamiehelleenkään. 50-luvulla kaksosten hoito maatilan töiden lomassa ei varmaan olekaan ollut mitään suurinta herkkua. Olisi ihanaa, jos isoäitini olisi vielä elossa ja saisi nähdä meidän tytöt - ehkä korjata käsitystään tuosta kaksosuudestakin. 

Kaksosten kanssa liikkuessa tulee usein ihmiset juttelemaan - kyselemään ja ihmettelemään. Ihmiset pohtivat meidän jaksamistamme ja kyselevät, että meneekö kaksi siinä missä yksikin. Minun on vaikea vastata tuohon kysymykseen, koska ei ole kokemusta arjesta yhden lapsen kanssa - minusta kahden kanssa sujuu vallan mainiosti. Toki meilläkin on ajoittain vähäunisempia öitä ja iltoja, joilloin molemmat huutavat, mutta pääasiassa meillä jaksetaan hyvin. Kaksoset siis kiinnostavat ja se on hauska juttu. Moni pitää kaksosia siunauksena ja onnittelee. Erityisesti huomasin Gambiassa, miten kaksoset herättivät huomiota ja useampi pyysi rukoilemaan heidän puolestaan, että hekin saisivat kaksoset. 

Tuohon 'kaksoset ovat kirous' ajatukseen törmää silloin tällöin myös - toisaalta sen myös ymmärrän, vaikka en samaa mieltä olekaan. Onhan jo esimerkiksi kaksosraskaus aina riskiraskaus - miksi siis toivoa itselleen (tai toiselle) riskiraskautta? Kaksosraskaudessa on riskinsä myös synnytyksessä ja usein kaksoset syntyvät ennenaikaisesti, mikä tuo omat riskinsä. En tiedä prosentteja, mutta on myös paljon kaksosia, joilla on jonkin sortin vammaa ja voin kuvitella kuinka raskasta arki olisi kahden vammaisen lapsen kanssa. Me olemme myös olleet onnekkaita ja meidän tytöt ovat olleen suht helppoja lapsia. Arki kahden koliikkivauvan kanssa ei varmastikaan olisi sitä suurinta herkkua.

Puolensa siis molemmissa - mutta uskaltaisin väittää, että ei kukaan kaksosmamma tästä hommasta luopuisikaan. Koska onhan tuo kaksosuus ihan mieletön rikkaus! Kaiken sen rankkuuden keskellä riittää, että tytöt keskenään jutustelee tai halailee toisiaan, silloin unohtuu kaikki rankat päivät. 



Rikkaus siis minusta! Ehdottomasti. 

ps. kannattaa lukea Mistä on pienet pojat tehty?-blogista miksi kaksi on parempi kuin yksi. 



Tammikuussa..

maanantai 1. helmikuuta 2016

.. vietettiin monta hyvää hetkeä Gambian mummolassa ja ystävien kanssa. Nautittiin lämmöstä ja kauhisteltiin Suomen pakkasia. Haaveiltiin jäävämme Gambian kotiin, siellä kun on niin hyvä olla. 

.. palattiin Suomeen ja sopeuduttiin pakkasiin. Tytöillä oli kantoreppuvierotusoireita, joista me vanhemmat myös sijaiskärsittiin.

.. unohdettiin meidän toinen hääpäivä. Arjen tohinoissa ei romantiikka kukoista, suunnitelmissa juhlia joskus myöhemmin.

.. juhlittiin tyttöjen puolivuotisia. Ystävien rakkaiden kesken vietettiin mukavia hetkiä useampana päivänä. 

.. ollaan sairastettu paljon. Tytöillä sekä äidillä on ollut pitkä flunssa ja Lastenklinikan päivystys on käynyt tutuksi. 

.. tytöt ovat oppineet ryömimään kunnolla. Vauhdikasta menoa meidän arjessa nykyään.

.. ollaan suunniteltu kevään reissuja ja ensimmmäinen jo varattunakin. Iloisia tuulia kevääseen tiedossa. 















CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan