Se, että mieheni on muslimi ei meillä arjessa juurikaan näy. Toki hän rukoilee viisi kertaa päivässä ja perjantaisin käy moskeijassa, jos se aikatauluun sopii. Harhaluuloista huolimatta nuo päivittäisit rukoushetket eivät ole tunnin mittaisia messuamisia vaan sellaisia muutaman minuutin hiljaisia rukouksia. Itse harvoin nykyään enää edes kiinnitän noihin hetkiin huomiota, joinain päivinä täytyy ihan kysyä, että onko hän rukoillut laisinkaan. Nuo hetket ovat myös sellaisia, että ne eivät meidän arkeen varsinaisesti vaikuta - vaikka on tietyt ajankohdat, ovat ne varsin joustavia. Me tyttöjen kanssa voidaan tuolloin myös puuhata mitä halutaan, joskus tyttöset istuu rukousmaton kulmalla rukoushelmillä leikkien isän rukoillessa. Kerran vuodessa vietetään Ramadania, mikä toki vaikuttaa arkeen jonkin verran, mutta ei huomattavasti sekään. Ramadanin jälkeen juhlitaan pariinkin otteeseen, mutta sehän on vain mukavaa.
Oikeastaan ainoita konkreettisesti arjessa näkyviä muslimi juttuja meidän perheessä on sianlihattomuus. Sinällään se ei tuota ongelmaa kotona ollessa - onhan varsin kattavasti tarjolla myös muita lihatuotteita. Joskin ajoittain harmittelen tuota possuttomuuttakin, koska onhan sianliha edullisempaa kuin esimerkiksi nauta. Jouluna tuo mieskin harmitteli, kun me muut syötiin joulukinkkua - näytti kuulemma sen verran herkulliselta. Kerran hän on tainnut vahingossa syödä sianlihaa eräässä lounasravintolassa - oli kysynyt tarjoilijalta kyllä, että onhan Karjalanpaisti lihaa, mutta ei tajunnut eritellä possun ja naudan lihaa. Vahinko ei ollut kuitenkaan suuri, koska sianlihaakin saa syödä, jos ei tiedä sitä syövänsä.
Silloin kun tuo mies tuli Suomeen meillä pidettiin pieni possukoulu - nimittäin käytiin läpi, mikä kaikki todellisuudessa sisältää possua. Suomi on sellainen sianlihan luvattu maa, mikä on oikeastaan konkretisoitunut vasta nyt, kun sitä välttelee.
Sianlihaa tai sen sivutuotteita löytyy yllättävistä paikoista, kuten suurimmasta osasta karkkeja - onhan liivate useimmiten sianlihaperäistä. Myös useimmat hyydytetyt juustokakut sisältävät liivatetta. Liivatetta on myös joissain tuorejuustoissa, joskin nykyään jo vähemmän. Lisäksi sikaperäisiä aineita löytyy joistain virvoitusjuomista ja jopa hammastahnoista. Onhan tuota liivatetta myös joissain poretableteissa (vitamiinilisissä). Myös esimerkiksi NAN-äidinmaidonkorvikkeessa on käytetty entsyymivalmistetta, joka on valmistettu sian vatsalaukusta.
Usein myös lounasravintoloissa on tarjolla sianlihavaihtoehto, harvemmin kanaa tai nautaa. Onneksi useimmiten on myös kalavaihtoehto, minkä isä valitsee enemmän kuin mielellään. Joskus joudutaan kuitenkin kääntymään ravintolan ovelta pois, kun listalla on vain kasvis- ja possuvaihtoehto - nimittäin tuo kasvisruoka ei vieläkään kovin hyvin miehelle uppoa.
Maahanmuuton lisäännyttyä on Suomessa paljonkin virinnyt keskustelua tästä possuttomuudesta - hienoin argumentti oli "Mamut pysykööt possuttomalla maalla!". Mutta onhan se tosiasia, että tuohon possuiluun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, koska se kuuluu toisten kulttuuriin ja uskontoon. Ylen artikkeli mielestäni hyvin tuo asiaa esille, joskin artikkeli on vähän tynkä.
Itsehän syön sianlihaa siinä missä ennenkin. Harvemmin sitä tulee kotona näinä päivinä laitettua, mutta ajoittain ostan paketin pekonia ja paistelen siitä itselleni. Lapsethan meillä on kastettukin kirkkoon, eli muslimeita he eivät varsinaisesti ole, mutta sianlihaa vältellään silti. Kunnioitetaan isän vakaumusta sen suhteen. Vahingossa ostin valmisruokaa, missä oli kinkkua ja sen he kyllä söivätkin. Äidinmaidonkorvikkeena meillä oli käytössä NAN, mutta siirryttiin Valion Tuutiin, kun kuultiin tämä possujuttu.
Kuva täältä.
Voit paketoida possun kehitysmaahan World Visionin kautta.
Ei kommentteja
Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.