Kohtauksia

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Random kohtaamisia ja ajatuksia, joista ei saa omaa tekstiä, mutta jotka ovat jakamisen arvoisia.

--

Olemme lähdössä tyttöjen kanssa lenkille. Pihalla leikkii kolme poikaa.

Poika1: "Onko sulla siellä vauva!?! Siistiä, saanko tulla katsomaan?"

Minä: "Tottakai, tule vaan. Täällä on kaksikin vauvaa."

Poika1: "Onpa ne suloisia ja pieniä."

Poika2: "Hei oletko sinä virolainen?" 
(Osoittaen kysymyksen minulle.)

Minä: "Minäkö? En. Ihan suomalainen olen."

Poika3: "Minäkin olen suomalainen!"

Poika2: "Minäpä olen virolainen."

Poika1: "Ja minä tansanialainen."

Minä: "Ja nämä meidän tytöt on puoliksi gambialaisia."

Poika1: "Aika siistiä.."

Aika siistiä, niinpä. 

--

Neiti 9- vuotias katselee meidän hääkuvaa.

"Onpa kaunista, kun toinen on tuollain tumma ja toinen vaalea. Täydennätte ihanasti toisianne."

--

Tiedättekö kun elokuvissa lennähtää mainoslehtinen päähenkilön kasvoille - tuossa lehtisessä on joku sellainen mainos/teksti, joka antaa suuntaa päähenkilön elämään. Itselleni lennähti naamaan lähipitseria mainoslehtinen - mitä tästä pitäisi tulkita?

--

Yllätyn jatkuvasti siitä, miten ensinnäkin paljon Suomessa on kaksosia, nyt kun heihin kiinnittää eri tapaa huomiota. Toisaalta yllätyn myös siitä, miten moni tulee asiasta juttelemaan ja miten monella on itsellään/lähipiirissa kaksosia tai on itse kaksonen. Vetävätkö kaksoset toisiaan puoleensa jotenkin mystisesti? 

-- 

Erään kerran Tampereella;

Isämies ihmetteli ääneen;

"Why is everyone saying moro? What does it mean?"

Kerroin, että se on vaan tamperelaisittain tervehdys ja sittemmin siitä on tullut hyvin käytetty sana meidän perheessä. Erityisesti sillä voi hauskuuttaa tuota tampereen puolen sukua - puhua samaa kieltä. 

--

Kävelin kotiin lähikaupasta ja katselin, kuinka harakka söi pashaa suoraan purkista. Se teki minut aika surulliseksi. 

--

Herkkumureke

Olen hieman huono laittamaan kalaruokia. Aiemmin en niinkään välittänyt kalasta, joten ei ole tullut opeteltua sen valmistamista. Lapset näyttävät kuitenkin perinee isänsä viehätyksen kalaan, joten äidinkin pitää skarpata. Lapsena meillä syötiin usein tätä herkkumureketta. Minä ja veljeni emme siis kalaa syöneet, mutta tämä oli lempiruokaamme. Äidin oikeutta huijata lapsia terveyden nimissä liene harjoitettu tässä kohtaa. Tämä mureke on myös meidän neitien lempparia, joskin heidän annoksestaan jätän suolan pois.  

Herkuttelijan kalamureke

1/2 dl mummon perunamuusijauhetta
1/2 dl korppujauhoja
1 dl ruokakermaa
1 dl vettä
500 g jauhettua kalaa 
(siikaa, kirjolohta, nieriää, haukea tms.)
1 kananmuna
1 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria

Sekoita kulhossa perunamuusijauhe, korppujauho ja neste. Lisää jauhettu kala sekä kananmuna ja mausteet. Sekoita tasaiseksi massaksi. Murekkeen voi paistaa esimerkiksi torvivuoassa, joka on voideltu ja korppujauhotettu. Kypsennä mureketta 200 asteessa noin 40 minuuttia. 

Murekkeeseen voi halutessaan laittaa lisäksi esimerkiksi hienonnettua tilliä tai paistettua sipulia tai vaikka porkkanaraastetta. 

Valmiin murekkeen voi koristella sitruunaviipaleilla ja tuoreella tillillä. Mureke on hyvää myös kylmänä.


Lapsiluku

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Minulle on ollut jollain tapaa jopa itsestäänselvyys se, että tulisin saamaan kaksoset.  Tai ehkä enemmänkin se on ollut ajatus/toive, jonka toteutuminen on hyvin todennäköistä.  Äitini on nimittäin kaksonen ja pienestä pitäen olen saanut kuulla miten minä tulen saamaan kaksoset,  koska se hyppää sukupolven yli. Sinällään siis en yllättynyt,  vaikka yllätyin kuitenkin.  Kai salaa toivoin, että oltaisiin saatu tähän harjoituskierrokselle vain yksi lapsi.

Minulla (meillä) on vielä vahvasti toiveissa saada lisää lapsia.  Ei vielä vuoteen tai pariinkaan, mutta tulevaisuudessa kyllä. Minulla on myös vahva tunne, että nämä eivät jää meidän ainoiksi tupliksi ja oikeastaan vähän toivonkin toista parivaljakkoa. Myöhemmin vielä yksi iltatähti ja sitten meidän lapsiluku olisi täynnä.  Eli viisi lasta meille, jos Luoja suo. Miltä se teistä kuulostaa?  Hullulta ehkä yhdestä, mutta toisesta taas kovin normaalilta.

Suomessa tuntuu olevan melko yleistä, että toivotaan vain kahta lasta.  Kolmekin on vielä melko normaalia,  mutta tuntuu että jos lapsia on sitä enemmän,  on se jokseenkin omituista - ehkä jollain tapaa jopa leimaavaa. Moni ystävänikin on hienovaraisesti todennut, että ei todellakaan tekisi lisää lapsia, jos kaksoset saisi ensimmäisinä. Minun haaveitani isosta lapsimäärästä saatetaan kauhistella, joskin minut tuntevat pitävät sitä melko normaalina.

Olen kuitenkin useampaan kertaan pohtinut, että kuinkakohan sitä on varaa tehdä enempää lapsia? On nimittäin melko kallista tämä lasten kasvatus, joskin varmasti ne ensimmäiset ovat kalleimmat, kun pitää ostaa kaikenlaista. Seuraavien kohdalla jotain kenties on jo varastossa ja tietää paremmin, että mitä tarvitsee. Me asutaan tällä hetkellä kolmiossa ja voisin ajatella, että asuttaisiin vielä seuraavienkin lasten kanssa. Tytöillä on nyt oma huone ja tarvittaessa me vanhemmat voitaisiin nukkua olohuoneessa. Isämies tosin haaveilee omakotitalosta ja omasta pihasta, mutta se lienee vielä tulevaisuuden haave. 

Voin kyllä kuvitella, että jos tytöt olisivat olleen esimerkiksi vaikeita koliikkilapsia, en kenties tahtoisi lisää lapsia. Meitä on onneksi siunattu kovin 'helpoilla' lapsilla, joten lisälapsista on helppoa haaveillakin. Tiedostan myös sen, että emme kenties tule saamaan lisää lapsia ja olen käsittämättömän onnellinen näistä kahdesta. 



Montako lasta teillä on haaveissa? 

Meillä syödään omin sormin

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Mainitsinkin 9 kk - postauksessa, että meidän likat syö pääsääntöisesti itse. Eli toisin sanoen meillä sormiruokaillaan. 

Me aloitettiin kiinteät jo neljän kuukauden iässä soseilla. Sileitä soseita oli helppoa tehdä ja teinkin ne pääasiassa kaikki itse. Tyttöjen saavuttaessa puolen vuoden iän törmäsin dilemmaan - en osannutkaan enää tehdä soseista rakenteeltaan sellaista, että ne olisivat meidän likoille kelvanneet. Olin tutustunut ja kiinnostunut sormiruokailusta, joten sille tielle suunnattiin. Lueskelin asiasta erinäisistä blogeista ja muualta Internetin ihmeellisestä maailmasta. Tietoa löytyy, sekä suomeksi että englanniksi. 

Hyviä linkkejä aiheesta alkuun;


ja


Meillä aloiteltiin siis sormiruokailua puolen vuoden iässä. Soseita annettiin ja annetaan siinä sivussa, mutta pääasiassa likat syövät itse. Sormiruokailussa yksi hienouksista on, että koko perhe pystyisi syömään samaa ruokaa ja yhdessä. Meillä tämä ei kyllä toteudu, vaan meillä on aikuisilla toistaiseksi pääsääntöisesti omat ruoat ja usein syödäänkin kun tytöt nukkuu. Mutta silti tämä sopii meidän perheelle. Kun tytöt syövät, minä usein touhuan keittiössä sellaista, mitä en voisi tehdä heidän leikkiessään - eli tiskikoneen tyhjennys/täyttö ja ruoanlaittohommia. 

Minusta on nykyään erityisen mukavaa kehitellä likoille erilaisia ruokia ja opettaa heille uusia makuja. Melko ennakkoluulottomasti he ovat alusta asti syöneet, eikä toistaiseksi mikään ole lentänyt kaaressa lattialle. Uusien makujen kohdalla ensimmäisen haukkauksen jälkeinen ilme on parasta - se paljastaa heti, onko herkkua. Tytöt myös nykyään useimmiten kieltäytyvät lusikasta ja syöttämisestä - he kun osaavat niin hienosti itsekin syödä. Ostettiin messuilta tytöille omat pienet haarukat ja lusikat, niiden käytön harjoittelu on seuraava askel ruokailun saralla. 

Pinsettiotetta ollaan harjoiteltu Talk muruilla sekä jäisillä marjoilla. Jäiset vadelmat on tyttöjen suurinta herkkua ja niitä syödään usein iltapalalla. Jäiset marjat maistuvat osaksi varmaan siksikin, että ne rauhoittavat kutisevia ikeniä. Meiltä löytyy myös banaania pakastimessa, koska sitä on kiva jäisenä järsiä. 

Herkkuja tällä hetkellä on marjamuffinit, päärynä ja kiiwi. Nämä katoavat lähes kokonaan parempiin suihin. Myös nuo tekemäni kookos-luumukakkuset olivat herkkua (olivat itseasiassa minustakin aika hyviä). Paljon olisi ohjeita, joita tahtoisin tytöille kokeilla, mutta tällä erää pakastimessa on melkoinen satsi ruokaa valmiina. Pyritään siihen, että kalaa syödään muutamia kertoja viikossa, kanaa/kalkkunaa hieman useammin, punaista lihaa ehkä vain kerran tai kaksi ja loput ruoista olisivat kasvispainotteisia. Kanamunasta tytöt tykkäävät ja usein tuleekin tehtyä mikromunakasta, koska se on helppoa, nopeaa ja katoaa aina parempiin suihin. 

Aamu- ja iltapalalla syödään puuroa, jos likat siihen suostuvat. Hedelmiä, ruisleipää ja itse tekemiäni leipäsiä/muffineja tulee syötyä myös. Sormiruokailijoiden keskuudessa joukkohurahdettiin silikonisiin vohvelimuotteihin taannoin ja minuakin harmittaa, kun sellaista en saanut. Onneksi noita erilaisia leivontamuotteja on kerääntynyt, niinpä meillä esimerkiksi syödään tuollaisa hymynaamaisia kakkusia. 

Tässä meidän likkojen aterioita kuluneilta kuukausilta; 

Kalamureketta nieriästä ja kukkakaalia

Kalkkunapötkö, parsakaalia ja porkkanaa

Kasvisliemessä keitettyä kanaa, kurkkua, palsternakkaa ja kukkakaalia

Munakasta, avokadoa ja tomaattia

Makaronilaatikkoa broilerinjauhelihasta, kurkkua ja tomaattia

Ahventa kookoskermassa, kikhernenuudeleita ja tomaattia

Päärynää, kiiwiä, Real-leipää ja marjamuffinit

Naudanfilettä kaurakermakastikkeella, täysjyväpastaa ja kurkkua

Apinaevästä, kiiwiä ja päärynää
Banaanilettuja, papayaa ja jäisiä vadelmia
Nauravat kookos-luumukakkuset

Jos sormiruokailu kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti tutustua Simppeli sormiruokakeittiö blogiin ja liittyä sen Facebook-ryhmään. 

Kevään kivoin viikonloppu

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Tätä viikonloppua on mainostettu eri medioissa kevään kivoimmaksi viikonlopuksi, sillä messukeskuksessa on ollut meneillään lapsimessut. Meille tämä oli kuitenkin yksi kevään kivoimmista viikonlopuista ihan muista syistä.

Perjantaina herättiin tyttöjen kanssa kolmistaan. Iskä oli ollut yön töissä ja tuli aamulla kotiin pian meidän herättyämme. Syötiin yhdessä aamupalaa ja touhuttiin aamutoimia. Ennen yhdeksää me tyttöjen kanssa jätettiin iskä nukkumaan ja suunnattiin kohti messukeskusta, eli niitä Lapsimessuja. Ihan ekana suunnattiin Lumoanin pisteelle, koska oli pakko saada tytöille syötävän suloiset Minis & Mommies Lumoan edition mokkasiinit. Olen näihin vallattoman rakastunut! Muuten vaan kierreltiin ja katseltiin. Melko kohtuudella shoppailtiinkin. Messukaverini sairastui harmillisesti viikolla ja oltiin liikenteessä tyttöjen kanssa kolmistaan. Muutaman tunnin messuilun jälkeen suunnattiin kotiin lounashommiin ja vietettiin laiskaa loppupäivää kotona. Isä ja tytöt kävivät pyörälenkillä, minkä aikana minä pyöräytin olohuoneeseen uuden järjestyksen. 




Lauantaina herättiin aikaisin, kuten kaikkina muinakin päivinä. Aurinko paistoi, joten pakattiin aamupalan jälkeen tytöt autoon ja otettiin suunnaksi Nuuksio.  Nautittiin aamupäivästä ulkoillen ja kotiutumisen jälkeen saatiin vielä ystäväperhe pikaisesti kylään. Illalla käytiin väsyneinä, mutta onnellisina ajoissa nukkumaan.


Tänään puolestaan suunnattiin heti aamusta kohti keskustaa. Käytiin herkuttelemassa Fazerin brunssilla ja sen jälkeen suunnattiin Kiasmaan. Ernesto Neton näyttely on ehdottomasti kokemisen arvoinen! Väittäisin, että myös meidän tytöt sai siitä aika paljon irti, koska se oli hyvin kokemuksellinen. Siellä konttailtiin ja keinuttiin ja ihasteltiin. Kotona muu perhe otti parin tunnin päiväunet, mikä oli äidille hyvää aikaa leipoa. Tytöille valmistui miniporkkanasämpylöitä ja bataattileipäsiä. Itselleni tein melko taivaallisen hyvää katkarapupastaa ja tässä harkitsen, josko jakaisin ohjeen teillekin.








Meillä oli siis vallan mainio viikonloppu! Ei siihen paljon mitään erikoista tarvittu, mutta sopivasti arjesta poikkeavaa kuitenkin. 

Toivottavasti teilläkin on ollut kiva viikonloppu!

Metsässä tervehditään vastaantulijaa

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Me pakattiin aamulla tytöt autoon ja hurautettiin Nuuksioon. Ajatuksena oli alunperin ottaa mukaan eväät ja grillailla kesän ekat makkarat, mutta eilen laiskuuksissamme syötiin jääkaappiin tätä varten ostetut makkarat, eikä tänään enää jaksettu kauppaan. Harmitti! Ensi kerralla ehdottomasti makkaraa ja jotain herkkua mukaan, termariin lämmintä mehua ja tietty jotain kylmääkin juotavaa. Nyt mentiin ihan pelkällä pyhällä hengellä - vesipulloa oli ajoittain kovakin ikävä. 

Ajettiin ihan Nuuksion perukoille, Kattilaan saakka. Siellä laitettiin tyttäret reppuihin, isä oman Manducaansa ja minä omani Tulaan. Tytöt ottivat menomatkalla autossa pienet tirsat, joten olivat suhteellisen hyväntuulisia. Lähdettiin Kattilasta talsimaan kohti Haukkalampea. Oli melkoista treeniä sohvalla maatun talven jälkeen - ylämäkeä ja alamäkeä sekä kalliota, portaita ja pitkospuita. Pysähdyttiin nauttimaan maisemista kalliolle ja tytöt saivat hieman tutkia luontoa. 

Neidit viihtyivät pääasiassa reissulla mainiosti. Joskin neiti B kun matkusti koko matkan minun selässäni, niin neiti A puolestaan protestoi selässä oloa ja iskä joutui ottamaan tytön rintapuolelle matkaamaan. Huomattavasti paljon kevyempää on tuo selässä kantaminen, joten itse olin tyytyväinen neitokaiseni yhteistyöhön. Ihan loppumatkasta molemmat nukahtivat reppuihin, vain herätäkseen autolle saavuttaessa. 

Paljon oli ihmisiä jalkautunut metsään tänään! Oli isompia joukkoja rinkkojen kanssa ja partiolaisporukkaa myös. Oli myös yksinäisiä juoksijoita, pariskuntia, perheitä ja kaveriporukoita. Minua jaksaa ilahduttaa se, että metsässä vielä tervehditään! Ei ihan jokainen vastaantulija, mutta erityisesti iäkkäämmät ihmiset tervehtivät. Itse olen melko ujo sanomaan 'hei' ensin, mutta vastaan aina. Mielelläni jäisin juttelemaankin! 














Kävelylenkin jälkeen käytiin Haltian luontokeskuksessa lounaalla, mikä oli hintaansa nähden hieman pettymys. Mutta rakennus on upea ja ensi kerralla täytyy tutustua myös näyttelyyn. Ostettiin myös kevään ensimmäiset jäätelöt (herkuton huhtikuu jatkuu kyllä)! 

Minä muljautin kävelyn lopulla jalkani, joten linkkaan täällä menemään. Johonkin on kadonnut myös tämän talouden kylmäspray, joten helpotusta en siitäkään saa. Toivokaamme, että on vain hetkellinen vaiva. 

Erossa

Me vietettiin taannoin ensimmäistä kertaa öitä erossa lasten syntymän jälkeen. Montaa yötä erossa ei ole ollut sen jälkeen kun isämies Suomeen saapui ja nytkin vierähti yhdeksän kuukautta yhdessä. Siinähän ei sinällään mitään vikaa ole, mutta huomasin, että teki ihan hyvää olla vähän erossakin. 

Meidän perhe saa viettää arjessa melko paljon aikaa yhdessä. Se on ihanaa ja on helpottanut vauvavuotta kaksosten kanssa, kun on kaksi käsiparia hoitamassa. Mutta huomaa myös, että aikaa voi viettää liikaakin yhdessä. Kenties asiaan vaikuttaa myös se, että arkinen yhdessäolo on usein kotonaoloa ja se kyllästyttää pitemmän päälle. On ihan erilainen meininki, kun lähdetään perheenä johonkin reissuun. Silloin toisen naama alkaa näyttää erilaiselta, vaikka se kotona vähän jo ärsyttäisikin.

Sanotaan, että vauvavuoden aikana moni pari eroaa. Kun koko arki muuttaa muotoaan ja kaikki on uutta sekä ihmeellistä, niin tavallaan en ylläty, jos eroja tulee enemmän. Unettomat yöt, itkevä lapsi, hormonaalinen äiti ja oman ajan puute voivat ajaa pariskunnan eroon. Vauvavuoden pitäisi kuitenkin toisaalta olla myös sitä aikaa, kun pariskunta hioutuu yhteen ja kasvaa yhdessä lapsen kanssa perheeksi. Vuoteen mahtuu niin paljon kaikenlaista, että voisi tosiaan kuvitella, että ero olisi viimeinen asia, mitä vuoteen toivoisi. Toisaalta eipä se koskaan ole helppo ja mukava asia. 

Minä päätin jo ennen kuin lapset syntyivät, että mitä vauvavuoden aikana tapahtuukaan, niin erota ei ainakaan. Itselleni ero ei ensimmäisiä ratkaisuja ole muutenkaan ja luulenkin, että ihan hevillä me ei erota. On kuitenkin tullut tämän vuoden aikana useampiakin kertoja, kun on tehnyt mieli toivottaa tuo mies takaisin Gambiaan. Mutta niistä on selvitty - puhumalla ja ihan vaan olemalla. Moni asia saa omassa mielessä suuremmat mittasuhteet, kuin mitä todellisuudessa ansaitsisi. On myös aika kullanarvoista, että on joku parisuhteen ulkopuolinen, jolle purkaa kiukkua. 


Pienen eron jälkeen on perhe-elämä tuntunut taas ihan erilaiselta. Muutaman viikon päästä ollaan jälleen joitain öitä erossa, kun karataan tyttöjen kanssa mummolaan. Pienet irtiotot toisistamme ja toisaalta kahdenkeskinen yhteinen aika tuntuvat olevan nyt meidän parisuhteelle parasta lääkettä. 

--

Mutsie blogissa pohdittiin hyvin Miksi vauvavuosi erottaa? ja kannattaa lukea myös postaus yksinäisyydestä, mihin hyvinkin samaistuin. 

Yhdeksänkuiset

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Niin se jo tuli mittariin yhdeksän kuukautta. 

Tuntuu, että ajankulku vaan nopeutuu ja nopeutuu. Kuukaudet vilisee silmissä ja kohta meidän neidit on jo vuoden ikäisiä. Kasvu ja kehitys tapahtuu myös nopealla tahdilla, tuntuu että päivittäin opitaan joku uusi hieno taito. Moni on sanonut, että tämä on vauvavuoden parasta aikaa ja komppaan kyllä tätä! Tytöt ovat jo oppineet monia arkea helpottavia taitoja ja esimerkiksi ulos heidän kanssaan on nykyään jo ihan ilo lähteä - joskin pukeminen on nykyään melkoista tappelua. 


Tytöt ovat luonteeltaan hyvinkin erilaisia, kuten myös temperamentiltaan. On kuitenkin vaikeaa kuvailla näitä eroja, koska ne ovat itselle niin arkipäivää. Neiti B on tähän saakka ollut kehityksessään siskoaan nopeampi ja on oppinut monet taidot ensin. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että neiti A on oppimassa kävelemään ensin. Meillähän on jo pitkään kontattu kovaa vauhtia ja seisomaan noustu tukea vasten. Nykyään kävellään esimerkiksi sohvanreunaa pitkin jo pitkäkin matka ja seisotaan välillä ilman tukea. Neiti A ottaa jo askeleita kävelykärryn kanssa tai äitin/iskän käsistä kiinni pitäen. 

Molemmat neidit ovat koviä käkättämään ja meillä nauretaan paljon. Keskenään te tykkäävät naureskella ja peili saa myös aina naurun aikaan. Tytöt ovat luonteeltaan sellaisia velmuilijoita ja ei-sanaa viljellään paljon - joskin myös vierastan kaikesta kieltämistä, joten yritän rajoittaa sen käyttöä ja ohjata muuten eri juttuihin. Tytöt myös ovat kovia juttelemaan ja aamusta asti jutustellaan lähes taukoamatta. Välillä itsekseen, välillä keskenään ja välillä vanhemmille. En tiedä, voiko tosissaan olla näin, mutta tuntuu välillä, että he ymmärtävät toisiaan ja tosissaan juttelevat. Varsinaisia sanoja ei vielä ole tullut, toki äiti -sanaa meillä kuullaan, mutta en ole kokenut sen kohdistuvan minuun kuin ihan hetkittäin. Mielenkiinnolla odotan, että vaikuttaako kaksi(kolme)kielisyys lasten puheenkehitykseen miten. 

Meillä syödään pääsääntöisesti itse - eli sormiruokaillaan. Se sujuu jo mallikkaasti ja ruokaa menee enemmän suuhun kuin lattialle. 

Sylissä he viihtyvät hyvin, mutta leikkivät jo paljon keskenään ja seikkailevat ympäri asuntoa - yleensä neiti A edellä ja sisko perässä. 

Mitä muuta?

Neiti B on oppinut taputtamaan ja jaksaa esitellä taitoaan.

Edelleen päristellään paljon ja se on aina yhtä hauskaa.

Neiti A puistelee päätään vähän joka asiaan ja nauraa yleensä päälle.

Laatikkojen sekä kaappien availeminen ja tutkiminen on tyttöjen suurinta huvia.









Kurkistus meidän jääkaappiin

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kun menee kavereiden luo kylään, on äärimmäisen mielenkiintoista päästä tutustumaan näiden jääkaappien sisältöön. Mitä siellä on ja miksi? Mitä sellaista siellä on, mitä itsellä ei ikinä olisi? Mitä jostain raaka-aineesta voikaan tehdä? Minkä tiesit/arvasit sieltä löytyvän? Mikä yllätti?

Aikoinaan kun olin kaupalla töissä, oli myös mielenkiintoista stalkkailla asiakkaiden ostoksia. Pohtia, että mitä he niistä valmistavat. Yhdistellä mielessä eri ruoka-aineita. Toki oli sellaisia tylsiä paljastajia, kuten esimerkiksi lasagnelevyt - niistä kun en oikein keksi muuta ruokaa kuin lasagne. Tai ehkä joku tekikin canneloneja! Välillä harrastan tätä edelleen Prismassa stalkkaamalla jonossa edellä olevien ostoksia. Äärimmäisen mielenkiintoista olisi olla täällä pääkaupunkiseudulla kaupassa töissä, kun täällä asuu niin paljon muitakin kuin kantasuomalaisia - mitä kaikkea mielenkiintoista heidän ostoksien joukossa voisikaan olla!

Ajattelin valottaa meidän jääkaapin sisältöä teille vähän.

Meidän jääkaappi:


Sieltä löytyy maitotuotteista maitoa, ruoka-, kuohu- ja kahvikermaa, turkkilaista jogurttia, oivariinia, voita, juustoraastetta ja fetajuustoa sekä oltermannia. On sekalainen sakki vihanneksia - bataattia, kesäkurpitsaa, kurkkua, kurpitsaa, parsakaalia, tomaattia, inkivääriä ja erilaisia salaatteja. Näköjään myös lihapiiraita on iltapalaksi. Ruoantähteitä löytyy ja lapsille valmiiksi tehtyjä sapuskoja annoksina. Appelsiinimehua, kananmunia, leikkelettä, lapsille korviketta ja Onni valmispuuroa. On ketsuppia, sitruunamehua, tabascoa, sinappia ja joitain muita valmiskastikkeita. On myös glögiä ja tuo yksi yksinäinen tryffeli tuossa kaapin ovessa, joka kyllä lensi kuvan ottamisen jälkeen roskakoriin - oli ollut siinä jo aikansa. 

Jokseenkin aika perusjääkaappi meille. Sellainen sekalainen, mutta silti minä saan siihen jonkin logiikan ja monta ruokaa tuolta valmistuu! Pakastimessa kun on lihaa ja kalaa, niin niitä tuonne yhdistämällä. Plus meillä on melkoisen kattava kuiva-ainevalikoima myös. 

Meillä syötiin tästä sisällöstä (ainakin);

Benechiniä
Useamman kerran munakasta
Naudan paistia ja bataattia
Uunilohta
Feta-pinaattipiirasta
Lihapiiraista kahteen otteeseen
Jauhelihakastiketta ja perunoita
Massaman currya

--

Mitä meillä on kaapissa aina?


Fetajuustoa. Olen niin äärimmäisen koukussa feta-juustoon, että se ei pääse koskaan loppumaan. Minun oma lempparini on tämä Apetinan feta. Sitä sotketaan lähes joka ruokaan tai vähintään lohkotaan hyvän kokoisia paloja ruoan päälle.


Kananmunia. Perusraaka-aine, jota on aina oltava. Saa hätätapauksessa tehtyä vaikka munakkaan, jos ei muuta ruokaa olisi tarjolla. Myös lapset tykkäävät.


Maitoa. Maitoa on aina. Pääsääntöisesti meillä käytetään Valion laktoositonta luomumaitojuomaa. Sitä menee paljon ihan sellaisenaan ja myös teehen lorautan aina maitoa.


Mustaviinimarjahyytelöä. Ei niinkään perusraaka-aine, mutta sellainen, että sitä aina on. Äiti tekee ja tytär syö. Namia lihan kanssa ja sopii loistavasti valkosipuliperunoiden kylkeen. Jos uhkaa loppua, haetaan mummolasta lisää.

Lisäksi kaapista löytyy lähes aina jotain vihanneksia/juureksia, ainakin porkkanaa. Leivänpäällisiä - voita, juustoa ja leikkelettä on myös usein. Sekalainen seurakunta mausteseoksia ja esimerkiksi sinappia on myös aina, kuten myös majoneesia ja ketsuppia. 

Kaiken kaikkiaan melko kattavasti meillä tavaraa kaapissa on, vaikka se olisi meidän mittapuun mukaan tyhjillään. 

--

Ja koska on ajoittain hyvä kokeilla uusia asioita ja mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, niin uskaltaudun tekemään jotain uutta ensimmäistä kertaa blogini historiassa. Nimittäin haastamaan muita blogeja!

Haastan tällä hetkellä lukulistani kärjessä olevia blogeja valottamaan oman jääkaappinsa sisältöä.

Mitä sieltä löytyy, mitä niistä on valmistumassa ja mitä kaapissanne on aina?


Mielenkiinnolla odotan millaisia jääkaappeja teillä on!

Kiinnostaisiko tulevaisuudessa #part2 kuiva-ainekaappi?

Uusi vaatekoko

torstai 7. huhtikuuta 2016

Meillä siirryttiin jo 74 kokoisiin vaatteisiin. Konkretisoituu äidille lasten kasvaminen, kun joutuu ottamaan isommat vaatteet käyttöön. Tällä kertaa pääsi yllättämään koon vaihtuminen ja kaapissa ei ollutkaan valmiina vaatteita. Melko nopealla tahdilla ostinkin tytöille vaatekerrat tähän kokoon ja sen huomasi lompakosta. 

Itse ostan lapsille uutta sekä käytettyä, ihan markettikamaa ja edullista sekä joitain hieman kalliimpia.  Jonkin verran teen myös itse, tekisin enemmänkin jos olisi aikaa ja taitoa. Meillä kaikki vaatteet ovat tarkoitettu käyttöön, joten 70 euron hupparit jäävät kauppaan vaikka kivoja ovatkin. Arjessa vaatteet on kovassa kulutuksessa ja pesuun joutavat päivän käytön jälkeen. Käytettynä olen ostanut vaatteita tällä erää lähinnä Facebook kirpputoreilta, koska en ole mikään kirpputorihaukka, enkä jaksa kierrellä kirpputoreja. Olen myös myynyt paljon tyttöjen vanhoja vaatteita Facebookin kautta, näin olen rahoittanut uusien ostamista. 

Ajattelin, että meillä on jotenkin hurjan paljon vaatteita tytöille. Voin nimittäin myöntää hurahtaneeni ja ostelen välillä vähän liiankin huolettomasti. Onneksi joku herätti Facebookissa keskustelua lastenvaatteiden määrästä ja totesin, että melko kohtuudella meillä vaatteita vielä on. Monella tuntui olevan yhdelle lapselle saman verran tai jopa enemmän vaatteita. Mutta siltikin vietän ostosvapaata huhtikuuta - onneksi voi aina selailla nettikauppoja ja ihastella. 

Ajattelin uuden vaatekoon kunniaksi raottaa meidän likkojen vaatekaappia teillekin ja kuvailla tän hetken lemppari vaatteita. Kuvat on tylsästi otettu ilman malleja, koska heidän kuvaamisensa on omanlaisensa haaste. Yritän saada otettua myös käyttökuvia tulevaisuudessa. 


Paidat Mini Rodini koko 80/86
Housut Lindex koko 74


Paidat Gugguu koko 80
Housut Mainio koko 68/74


 Bodyt Lindex koko 74
Housut Citaf koko 74


Bodyt Mauri Kunnas koko 74 
Housut Mauri Kunnas koko 74


Mekot Mini Rodini koko 68/74
Legginssit Next


Mekot Next


Mekot Mainio koko 74/80

Tykkään käyttää tytöillä värikkäitä vaatteita ja usein heillä on melko samanlaiset vaatteet. Värien puolesta heille myös sopii paremmin kirkkaat värit sekä valkoinen - musta tai tummat värit eivät heidän hipiäänsä kovin hyvin istu. Pidän tyttömäisistä jutuista ja vaatteista, joten meillä on kaapissa paljon pinkkiä ja mekkoja. On meillä myös joitain poikien puolelta ostettuja ja unisex vaatteita, koska samapa se sukupuolella, kunhan vaate on söpö ja käytännöllinen. Kotona ollaan usein kotoisammissa vaatteissa ja sitten kun lähdetään johonkin, laitetaan myös vähän parempaa päälle. 

Seuraava operaatio olisi ommella tytöille kesäksi vaatteita. Mekkoja, legginssejä, huppareita ja jumpsuitit olisi ainakin tehtävien listalla. Kankaita minulla on iso kasa ja ainakin legginssejä sekä toppeja suunnittelin tekeväni useammat. 
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan