Kesälomalla

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Vähiin käy ennen kuin loppuu..

Minulla päättyi torstaina yksi ajanjakso elämässä, kun vietin viimeistä virallista äitiyslomapäivää. Pari viikkoa on vielä kesälomaa, sitten pitäisi palata takaisin töiden pariin. Voisin sanoa, että lievästi kaukainen ja absurdi ajatus. Sairaslomalta kesäloman kautta äitiyslomalle ja taas kesälomalle - niin on kulunut viimeinen puolisentoista vuotta. Jotenkin pitäisi asennoitua tuohon töihin paluuseenkin, mutta vielä nautin täysillä kesästä, lomasta ja pienistä rakkaistani. 

Päätin pitää myös blogitaukoa loppulomani ajan, joskin eipä tämä kovin aktiiviseen tahtiin ole päivittynyt kesäpäivinä muutenkaan. Syksyllä töiden lomassa on aikaa kirjoitella paljonkin ja kenties nuo kymmenet luonnoksetkin muotoutuvat julkaisukelpoisiksi. Kerron sitten jälkikäteen tarinoita meidän kesästä - on tiedossa ainakin mökkeilyä, Helsingin saarten kiertelyä, Särkänniemeä ja Tammerfestiä. Pohditaan isämiehen kanssa, että uskallettaisiinko viettää ensimmäisen yö erossa tytöistä festareiden yhteydessä - voi olla, että tämä mamma jänistää siitä kyllä. Eniten keskityn kuitenkin lomalla leikkimään tyttöjen kanssa, halimaan ja pussailemaan varastoon ja rakastamaan täysillä. 


Mukavaa heinäkuun loppua! Palataan elokuussa <3 




Yksivuotiaat

maanantai 11. heinäkuuta 2016

YKSI VUOSI?

Meidän pienet tosiaan täyttivät eilen yksi vuotta. Ihan käsittämätöntä. 

Toki sen kyllä arjessa huomaa, että meillä asustaa nykyään jo aktiivisia taaperoita - ei enää mitään vauvoja. Aamusta iltaan mennään sata lasissa, pysähdytään ainoastaan päiväuniaikaan ja ehkä ruokapöytään - tosin ollaan senkin suhteen vähän höveleitä aina ajoittain ja syödäänkin leikkien lomassa seisten. Päivän rauhallisin aika on näin illalla kun lapset ovat jo unten mailla, joskin tälläkin hetkellä olohuoneessa vallitsee kaaos, kuten myös keittiössä ja pyykitkin odottaa ripustamista. Mutta juonpa ensin kupposen teetä ja kirjoittelen teille nämä kuulumiset.

Neuvolassa käytiin viikko sitten ja saatiin neideistä korrektit mitat; 

Neiti A 


10 410 g
74,9 cm

Touhukas tyttö. Tasaisesti kasvaa. Ruoka maistuu monipuolisesti. Lehmänmaitoa on maisteltu. Kävelee tuetta. Puhetta hyvin ymmärtää.

Neiti B


10 300 g
74,7 cm

Eläväinen tyttö, touhua riittää. Kasvu tasaista, hyvin syö. Lehmänmaitoa jo maistellut. Kävelee hyvin ilman tukea. Puhetta ymmärtää.

Eläväistä ja touhukasta arkea siis täällä, myös neuvolan mukaan. Tytöthän oppivat kävelemään jo pari kuukautta sitten ja menoa riittää. Meno on jo hyvinkin hallittua ja jopa ylä- ja alamäkeen meno alkaa luonnistua. Vielä kaatuillaan, mutta tasapaino on päivä päivältä parempi. Kiipeily on tällä hetkellä myös mieleistä puuhaa ja sitä harjoitellaan paljon. Sohvalle ja tuoleille jo sujuvasti noustaan, mutta sänky on vielä vähän liian korkea. Alas osataan tulla hienosti pylly edellä, silloin kun se muistetaan - joskus vielä juostaan päistikkaa pää edellä alas. Pienet kädet myös yltävät joka paikkaan ja tämä täytyy muistaa, kun tavaroita pöydälle laskee. 

Lelut ovat alkaneet kiinnostamaan enemmän ja enemmän. Aiemmin kaikki lelut toimivat lähinnä puruleluina, mutta nykyään jo vähän leikitäänkin. Kirjoista tytöt pitävät myös ja niitä luetaan ahkerasti - paperisivuiset ovat vielä vähän rajussa käsittelyssä ja äiti joutuu niitä suojelemaan. Leluista lemppareita on kaikki ääntä pitävät, eli helistimet ja muut soittimet. Vikkelät sormet myös nopeasti nappaavat ulottuville jääneet puhelimet ja kaukosäätimet - ne olisivat kivoja leluja. Meillä myös ilmeisen paljon puhutaan puhelimessa ja tytötkin vievät moni leluja korvalle puhelimen tyyliin. 

Ruokailut meillä sujuu edelleen pääasiassa omin sormin, mutta myös syöttäen. Lusikkalakko on loppunut ja ollaan palattu aamu- sekä iltapuuroihin. Tällä hetkellä tytöillä on niin kova meno päällä, että melkeinpä on helpompi ja parempi syöttää, niin pääsevät nopeammin takaisin touhuamaan. Mielenkiinto ei malta riittää kunnolla syömiseen itse. Ruoan suhteen menee kaikki, riisi ja kana ovat ehdottomia lemppareita sekä kesäkurpitsavuoka. Hedelmät ja marjat ovat suurinta herkkua, mutta synttäreillä saivat maistaa myös palaset pullaa ja keksiä. Tässä asiassa saattaa tulla pieniä kulttuurisia yhteentörmäyksiä, joista saatatte kuulla tarinaa tulevaisuudessa - pientä sokerisotaa ilmassa. 

Puhetta neitoset eivät vielä itse tuota - joskin harvoin he hiljaakaan ovat. Neiti B on erityisen kova jutustelemaan ja kovasti yrittää tavata sanoja. Äiti on ainoa selkeä sana, mikä tulee - joskin edelleen olen sitä mieltä, että se ei useinkaan tarkoita minua. Keskenään tytöt juttelevat paljon, en tiedä kuinka paljon toisiaan ymmärtävät. Sekä suomen kieli että mandinka selkeästi tytöillä on vahvana - molemmilla kielillä siis ymmärtävät puhetta.

Sellaiset likat meillä asustaa. 

--

Muita yksivuotiaita ruudun takana? 

Poikkeuksellinen päivä

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kun on tottunut siihen, että nuo meidän elohiiret eivät ole hereillä ollessaan juurikaan paikallaan, on hyvin kummallista viettää päivää heidän kanssaan sohvalla maaten. Käytiin aamusta neuvolassa ja tytöt sai rokotteita kaksin kappalein. Tämän lisäksi takana oli melkoisen huonosti nukuttu yö, joten yhdistelmänä nämä saivat aikaan sen, että ollaan tänään lököilty ihan kunnolla. Neuvolasta kun kotiuduttiin, nukuttiin koko perhe parin tunnin päiväunet. Lounas maistui tytöille onneksi hyvin ja sen jälkeen vähän touhuttiinkin. Pian kuitenkin tytöt menivät jälleen nukkumaan - nukkuvat usein päiväunet vaunuissa ja nytkin hakeutuivat vaunujen luo, ikäänkuin pyytämään, että jos pääsis nukkumaan. Toisten päiväunien jälkeen onkin vaan löhöilty. Syötiinkin sohvalla - herkuteltiin hedelmillä ja smoothiella. Vuorotellen äitin sylissä löhöillen ja toinen kainalossa - siinä vähän tuhistiin kaikki kolmekin jossain vaiheessa silmät luppasten. Neiti B sai jossain vaiheessa vähän energiaa leikkeihin, mutta kömpi pian siskon viereen sohvalle, kun ei saanut leikkikaveria. Onneksi on kaikenmaailman tv-kanavia - ei ole aika käynyt pitkäksi. Löydettiin uusi lempisarjakin - Henry Hugglemonster! 



Katsotaan, riittääkö unta yöksi asti kun vieläkin tuossa tuhisevat. Hyvää on tehnyt kaikille tällainen lepopäivä, vaikka onkin tylsää kun karhunpoikaset sairastaa. 

Rakkaat raastavat riiviöt

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Tiedättekö, sen tunteen?

Se tunne..

.. kun ripustat pyykkejä kuivumaan ja samaan tahtiin joku repii niitä alas.

.. kun saatuasi vihdoin pyykit ripustettua, nostelet niitä takaisin, kun pyykkiteline kaatuu vähintään 4 kertaa tunnissa.

.. kun etsit (jälleen kerran) omia tai lasten kenkiä pitkin asuntoa.

.. kun siivoat mustikkaa juuri pesulasta tulleesta matosta.

.. kun heräät aamulla siihen, kun sinua kiskotaan hiuksista (lujaa).

.. kun sinua ammutaan täydellä lusikallisella puuroa ja räkätetään päälle.

.. kun lapsella on suu täynnä smoothieta ja hän päättää päristää sen päällesi.

.. kun lapsesi yltää joka paikkaan ja repii kaiken alas.

.. kun ostat lapsellesi jonkun uuden kivan jutun (esimerkiksi pannan) ja 5 minuutin päästä se on rikki.

.. kun yrität tehdä jotain (ihan mitä vaan) ja molemmissa jaloissa roikkuu taapero.

.. kun kymmenen kiellon ja estämisen jälkeen lapsesi saa käsiinsä vessaharjan ja juoksee nauraen sinua karkuun.

Siis tiedätkö sen tunteen, kun tekisi mieli hakata päätä seinään ja repiä hiuksia päästään. Se tunne, kun mietit, että miten lapsistasi on tullut moisia täystuholaisia.

Ja sitten toisaalta on se tunne..

.. kun lapsi tulee ja antaa märän pusun poskelle.

.. kun pienet kädet pyytävät päästä syliin.

.. kun lapsesi nauraa kihertää ja tulee kylkeen kiehnäämään.

.. kun katselet nukkuvaa lastasi ja mietit, että onhan he täydellisiä.

--

Meillä asuu kaksi melkein vuoden vanhaa täystuholaista, jotka ajavat minua lähes päivittäin hermoromahduksen partaalle. Silloin avaudutaan ystäville ja jos ei dieettailtaisi niin saattaisin syödä paljon suklaata. Mutta silti, hetkeäkään en vaihtaisi pois - lapsivapaan päivän voisin kyllä ottaa. 




CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan