Miten sujui vauvavuosi?

Kun meillä nykyään asuu taaperoita, niin sitä ajoittain miettii, että miten se vauvavuosi vilahtikaan ohitse. 

--

Monen monituista kertaa sain (saan edelleen) vastata kysymyksiin siitä, millaista on arki kahden vauvan kanssa. Moni on sanonut nostavansa hattua kaksosten vanhemmille ja todennut, että itse ei moisesta selviäisi. Olen eri mieltä, selviäisit sinäkin ihan hyvin kaksosten kanssa - siihen kasvaa, samalla tapaa kun vanhemmuuteen ylipäänsä. 

Mutta millainen oli kaksosten vauvavuosi meillä?

Moni asia alkutaipaleelta on jotenkin jo unohtunut - siirtynyt muistoissa sellaiseen utuiseen onnentunne kategoriaan. Huomaan nykyään, että tietyt tuoksut tuovat mieleen paljon muistoja viime kesältä ja olen monta kertaa saanut itseni kiinni siitä, että muistelen (tai yritän muistella) sairaala-aikaa ja kotiutumista. Muistan kyllä ne tunteet, mutta jotenkin se todellisuus on unohtunut. 

Meillähän oli alkuunsa sellainen ihana tilanne, että isämies oli kaksi kuukautta kotona tyttöjen syntymän jälkeen. Saatiin kasvaa perheenä ja tutustua toisiimme rauhassa. Vietettiin pari viikkoa mummolassakin, mikä teki hyvää uuden arjen keskellä. Kun isämies aloitti koulun, me jäätiin tyttöjen kanssa keskenään opettelemaan taas uudenlaista arkea. 

He ovat alusta asti olleet suhteellisen 'helppoja' lapsia - eivät siis itkeskele turhasta, joskin toki on ollut niitä itkuisempiakin kausia. Alun jälkeen arki rutinoitui ja tuli itsekin rohkeammaksi esimerkiksi liikkumaan tyttöjen kanssa yksin. Paljon tuli kuitenkin arjessa vietettyä aikaa kolmistaan kotona. Isämies oli koulussa illat ja vietettiin usein aamut perheen kesken. Tästä syystä jämähdettiin aikalailla kotiin, koska pimeänä aikana ei tullut iltaisin enää mihinkään kahden pienen vauvan kanssa lähdettyä. Arjen kohokohtia oli vierailulle tulleet ystävät. Ainoita 'huonoja' muistoja onkin se yksinäisyyden tunne - varsinkin marraskuulta aina helmikuulle asti yksinäisyys painoi arjessa aika paljon, se oli ehdottomasti vauvavuoden raskainta aikaa. 

Meidän tytöt alkoivat liikkua jo puolen vuoden iässä aktiivisesti, mutta viihtyivät silti rattaissa hyvin. Aktiivisia ja ympäristöstään kiinnostuneita he ovat olleen aina, mikä on toisaalta helpottanut ja toisaalta vaikeuttanut liikkumista. Oli vaikea lähteä kahden ryömivän/konttaavan vauvan kanssa erilaisiin ryhmiin, jotka selkeästi on suunniteltu niin, että on yksi lapsi aikuista kohti. Siksipä meille ainakin kävi niin, että jämähdettiin siitäkin syystä pitkälti kotiin. Vaunuissa he tosiaan viihtyivät vielä ja käytiin ajoittain seikkailemassa esimerkiksi kaupungilla keskenämme. Pääasiassa liikuttiin tuolloin kuitenkin niin, että isämies oli mukana. Sen jälkeen kun jalat saatiin alle, ei vaunuissa olla viihdytty enää niin hyvin, mutta kesällä onkin ollut mukavaa hengailla puistossa ja omalla pihalla.

Kaksosten kanssa asioita oppii tekemään rutiinilla - varmaan yhdenkin kanssa? Vaipat vaihtuu vuorotellen ja lapsetkin oppivat odottamaan vuoroaan. Kulmakivi vauvavuodessa oli ehdottomasti se, kun pystyi molemmat tytöt nappaamaan yhtäaikaa syliin. Pikkuvauva-aikana oli raastavaa, kun jouduit valitsemaan kumpaa lasta rauhoitat sylissäsi - tai vaihtoehtoisesti et kumpaakaan, vaan yritit parhaasi mukaan rauhoittaa lapset sitterissä tai lattialla. Kaksoset myös ehkä oppivat yksösiä nopeammin omatoimisiksi joissain asioissa - esimerkiksi tuttipullosta meidän tytöt oppivat juomaan omatoimisesti todella varhain. 

Nykyään menee jo rutiinilla kaksi lasta - en silti sanoisi, että kaksi menee siinä missä yksikin. Mutta koska ei ole kokemusta arjesta yhden lapsen kanssa, en voi sanoa kahden olevan paljon sen haastavampaa. 


Tyttöjen kehitysaskelia ja kuulumisia vauvavuoden varrelta voi lukea näistä postauksista;

6 kommenttia

  1. Uskon kyllä, että kahdessa on myös kahden verran tekemistä! :) Täällä ulos suoriutuminen yhdenkin vekaran kanssa tuntuu välillä niiiiin työläältä, ja talven kerrospukeutuminen on vasta edessä. :D Yksinäisyyden tunteen tunnistan, etenkin nyt kun vaihdettiin paikkakuntaa, mutta jospa löytyisi jokin kerho, muskarit oli jo täynnä. :( Mutta aika tympeä kyllä tuo kokemus ryhmistä sulla, monikkoperheetkin tosiaan pitäisi ottaa huomioon toimintoja suunnitellessa. Ei muuta kuin palautetta kehiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talven pukeutumisrumbaa en kyllä odota! Viime talvi oli vielä helppo, kun lapset ei juosseet karkuun ja pistäneet vastaan :D Kannattaa hakeutua johonkin kerhoon - varmasti joku perhekerho löytyisi, ehkä seurakunnalta, jos se ei ole vieras ajatus. Monikkoperheet ovat varmaan niin vähemmistö, että vaikea ottaa huomioon suunnittelussa - harkitsin palautteen laittoakin, mutta enpä ole jaksanut. Muskariin täällä vaadittiinkin yksi aikuinen per yksi lapsi, eli etukäteen sentään ilmoitettiin..

      Poista
  2. Henna28
    Ihania nuo sinun tyttöset ovat, oikein pikkuisia söpöläisiä, toivotan paljon onnea teille eteenpäin ja kiitän vielä sinua arvontavoitosta jonka kerran sain, itse saan nyt kohta vauvan ja sitä vauvaa jo odotetaankin taaperomme myös odottaa pikkuveljeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos :) Ihaniahan he on <3 Ja onnea teille loppuodotukseen! Ihana vauvantuoksuinen arki edessä :)

      Poista
  3. Kiva kirjoitus! :) On mielenkiintoista lukea minkälaista arki on kahden pienen tyypin kanssa. Kaikkeen varmasti tottuuu. Eniten kahden pienen vauvan kanssa pelottaisi ne yöt. Miten ne ovat teillä sujuneet? Meillä kun jo esikoinen valvotti meitä aikalailla ja häntä oli vain yksi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kaikkeen tosiaan tottuu! Ja veikkaisin, että oli jotenkin helpompaa saada kaksoset esikoisina, niin ei ollut mitään ennakkokäsitystä asiasta :D Meillä yöt ovat sujuneet aina aika hyvin. Tytöt tajusivat jo pienenä, että öisin nukutaan ja vaikka heräilivät toki syömään, välillä useinkin ja eri aikaan, niin ei sellaisia unettomia öitä ole ollut vuoden aikana montaa..

      Poista

Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.