Äidin ikiomat jutut

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Mammalandian bloggaajat kirjoittelevat kuukausittain yhteistyöpostauksen annetusta aiheesta. Minä ajattelin vielä pureutua syyskuun aiheeseen - äidin ikiomat jutut. 

--

Lastenvaatteet

Olen täysin hurahtanut lastenvaatteisiin. Facebookissa seurailen useampia aiheeseen liittyviä ryhmiä ja muuten lueskelen lastenvaatteiden ympärillä pyöriviä blogeja. Öisin on aina muutama tunti kun aivotoiminta ei riitä mihinkään järjelliseen, ja tuo aika on hyvä käyttää verkkokauppoja ja Facebookin kirpputoreja selaillen. Nautin myös siitä, että saan suunnitella tytöille erilaisia asukokonaisuuksia. 




Leipominen

Ihan oma juttu tämä ei nykyään enää ole, koska useimmiten saan seurakseni pari innokasta assistenttia. Leipominen on kuitenkin minulle keino purkaa ahdistusta ja väsymystä, sellaista omaa kehittävää puuhastelua. Kun kaipaan vain lohtua, leivon jotain helppoa ja tuttua. Ajoittain tartun haasteeseen ja kokeilen jotain uuttakin - vaihtelevalla menestyksellä. Lueskelen myös leivonta-aiheisia blogeja ja seurailen useampaa leipojaa Instagramissa.



Käsityöt

Minun oma juttuni - sellainen, missä edes pienet apulaiset eivät saa auttaa. Käsityöblogit ja -lehdet sekä jopa kirjat ovat mieluista luettavaa. Tykkään myös piirrellä ja suunnitella omia kuvioita ja ohjeita. Tällä erää on tullut paljon neulottua, töiden lomassa lähinnä. Haaveissa siintää ompelukoneen esiin kaivaminen ja myös virkkuukoukun etsintä - talveksi pitäisi saada muutama valopallo. 



Omaa aikaa minulla on tätä nykyä melko ruhtinaallisesti, tai ainakin se siltä tuntuu. Työ on minulle omaa aikaa, koska suurimman osan aikaa olen ainoa hereillä oleva. Lisäksi omaa aikaani on ne arkipäivät, kun tytöt ovat hoidossa ja itse olen vapaalla. En siis kaipaa enempää omaa aikaa, ehkä enemmänkin kaipaan lisää perheen yhteistä aikaa. Se on tällä hetkellä rajoittunut lähinnä niihin viikonloppuihin, kun satun olemaan vapaalla. 

Mitä omia juttuja teillä on? 

Jos Mammalandia ei ole tuttu, tutustu siihen esimerkiksi Facebookissa ja kotisivuilla.

Hyvästien haikeus

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Käyn kohti sinua, 
oi Herrani,
tietäni viitoittaa
pyhä ristisi.
Virteni matkalla
soi täynnä toivoa.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua. 

Meidän perheen syksy alkoi hieman suruisissa merkeissä, kun elokuun lopulla isotätini nukkui pois. Minulle äärettömän tärkeä ja rakas täti oli jo 92 -vuoden ikäinen, joten sinällään odottamaton tämä pois nukkuminen ei ollut, mutta nopea ja yllättävä kuitenkin. Täti oli toivonut jo pitkään pääsevänsä kotiin sisarustensa luo ja olenkin suruni rinnalla onnellinen, että hän sai rauhansa. 


Kun päivä pilvinen
tien pimentää,
kun synkkä, raskas yö
usein yllättää,
niin katseen kaipaavan
taivaalle kohotan.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

Viime vuosina olemme haudanneet 
monia - isoäitini sekä useamman isotätini. Eilen hyvästelty täti oli äitini puolelta viimeinen läheisempi vanhus. Olen onnellinen, että olen saanut kasvaa tuntien nämä isotätini ja -setäni sekä tottakai isoäitini ja isoisäni. Äitini on ollut hyvin läheinen tätiensä ja setiensä kanssa, mikä on luonnollisesti myös vaikuttanut siihen, että olemme veljeni kanssa heihin hyvin tutustuneet ja usein heidän luonaan vierailleet. 


Suo, että näkisin
tien taivaaseen,
vaikka se peittyisi
vaivaan, murheeseen.
Lohduta sanalla,
uskoa vahvista. 
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

Minua kuitenkin harmittaa, että vasta itse aikuistuttuani ymmärsin sen, miten paljon voisinkaan näiltä vanhuksilta oppia. Nuorempana en niinkään nauttinut heidän kertomistaan tarinoista, enkä tajunnut kysellä tarkemmin. Muutaman viime vuoden aikana olen onneksi kuullut lukuisia tarinoita ja kertomuksia sotavuosilta ja isotätini lapsuusvuosilta - isotätini esimerkiksi oli isoäitini apuna hoitamassa vastasyntyneitä äitiäni ja enoani. Tarinat 50 -luvulta 1,5 kg painaneiden kaksosten hoidosta ja samalla maatalon arjen pyörittämisestä ovat aikamoista kuultavaa. Paljon jäi kuulematta, mutta onneksi tätini on ollut minua viisaampi ja jo vuosia kuunnellut tarinoita, hän voi puolestaan kertoa niitä minulle talteen. 


Kun taival päättynyt
on päällä maan,
käyn luokse Jeesuksen
riemuun ihanaan.
Ei tuska yltää voi,
kirkkaana laulu soi.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua. 

Eilinen oli raskas päivä, mutta nyt on täti saatettu viimeiselle matkalle. Olen onnellinen, että hän sai tavata tytöt ja nähdä heidän ensimmäisen vuotensa. Tytöille on muistona valokuvia ja tarinoita. 


Virsi 396

Halpa henkivakuutus

perjantai 23. syyskuuta 2016

Olin eräänä aamuna poikkeuksellisesti liikkeellä samaan aikaan, kuin iso määrä koululaisia. Oli hauskaa seurailla pieniä koululaisia matkallaan ja vähän isompiakin - tuli paljon kaikenlaisia muistoja mieleen.

Huomioni kiinnitti kuitenkin erityisesti kaksi koulumatkalaista - ensin vastaani tuli noin viidesluokkalainen poika ja pian tämän perään ehkä yhdeksäsluokkalainen poika. Ensimmäinen taittoi koulumatkaansa pyörällä ajellen, ilman käsiä ja ILMAN KYPÄRÄÄ. Toinen poika puolestaan tallusteli ihan jalan, mutta TUPAKKAA POLTTAEN. 

Tuo kaksikko pisti ajattelemaan - en nimittäin lähtökohtaisesti hyväksy kumpaakaan noista asioista, mutta tavallaan jopa toivon, että joutuisin tappelemaan lasteni kanssa ennemmin jälkimmäisestä asiasta. 

En hyväksy teinien tupakointia millään tapaa, joskin olen hieman jäävi siitä nalkuttamaan, koska itse aloitin tupakoinnin 15-vuotiaana. Mutta toisaalta se antaa minulle perustaa asiasta nuorille jäkättää, koska on omakohtaista kokemusta. Nuorten tupakointi on kuitenkin mielestäni vähentynyt viime vuosina ja erään nuoren mukaan tupakointi on tällä hetkellä 'out'. Nuuskankäyttö sitten kuulemma onkin nykyään 'cool' - en tue kyllä sitäkään. Tulen nalkuttamaan lapsilleni asiasta, jos he tupakan poltosta kiinni jäävät. En aio heitä asiassa tukea tai tehdä siitä helppoa, mutta toisaalta en myöskään pelkää aktiivisesti heidän henkensä puolesta, vaikka tietäisin heidän tupakoivan. 

Pyöräily ilman kypärää taas on mielestäni ihan omalla hengellä leikkimistä. Tupakointi tuo mukanaan omat terveysongelmansa, mutta ilman kypärää pyöräilyssä terveys on vaakalaudalla reaaliaikaisemmin. Kaatuminen voi pahimmillaan viedä hengen tai hyvällä tuurilla aiheuttaa vain aivovamman tai erittäin hyvällä tuurilla vain aivotärähdyksen. Jäkätän tarvittaessa kypärän käytöstä vaikka naapurin lapsille, mutta erityisesti omien suhteen tulen olemaan asiasta tarkka. Ei kypärää - ei pyörää. Minusta hyvin yksinkertaista.  Itseasiassa kipuilen asiasta usein, nimittäin meidän naapurin lapset saavat ajella pihassa pyörillään ilman kypärää - mitä en itse hyväksy. En kuitenkaan vielä toistaiseksi ole viitsinyt pilata naapurisuhteita, vaikka toiselta lapsista kysyinkin joskus, että missä hänen kypäränsä on. Vaikea seikka muuten, kun tahtoisin lapsia suojella ja saada heidät käyttämään kypärää myös pihassa, mutta en viitsi kävellä vanhempien ylitsekään tai 'ojentaa' heitä.

Meidän parisuhteen suurimpia riitoja ollaan käyty kypärän käytöstä. Gambiassa asuessaan isämies ajeli ajoittain moottoripyörällä ilman kypärää (Gambiassa hyvin tavallista) ja aiheutti minulle tällä harmaita hiuksia. Siitä riideltiin monta kertaa puhelimen välityksellä ja ihan kasvokkainkin. Lopulta hän lupasi käyttää kypärää, mutta myöhemmin kävi ilmi, ettei tuo lupaus ihan aina pitänyt. Suomeen tultuaan hän pyöräili alkuun kypärä pyörän tangossa riippuen - minä toki luulin, että kypärä on päässä, koska hän sen aina mukaan otti. Jäätyään kiinni, sai hän kyllä kuulla kunniansa. Lopulta se, että pyöräily ilman kypärää on 'laitonta' sai hänet käyttämään kypäräänsä. 

Minä tavallaan ymmärrän nuo teinit, jotka eivät käytä kypärää - ovathan he vielä teinejä. Joskin vanhempana jollain tapaa yrittäisin pakottaa ja kontrolloida asiaa. Mitä en ymmärrä, ovat aikuiset, jotka eivät käytä kypärää. Liikenteessä näkee paljon työmatkalaisia ja muita pyöräilijoitä, joilla ei kypärää päässä ole - kysynpä vaan, että miksi ei? 



Aina ei riitä se, että osaa pyöräillä. Liikenteessä on paljon muitakin ja yllättäviä asioita tapahtuu. Tielle voi rynnätä esimerkiksi lapsi tai koira, jota joutuu yllättäen väistämään. Tiessä voi olla kuoppa tai kumpare, mitä ei etukäteen huomaa. Tietä ylittäessä tai autojen seassa ajaessa voi auto vahingossa törmätä pyörään. Voit itse olla maailman paras pyöräilijä, mutta silti voi sattua pahasti. 

Käytä siis kypärää, jos et itsesi, niin rakkaittesi vuoksi. 

Onko sinulla kypärä päässä kun pyöräilet?

ps. oletko koskaan nähnyt ihmisen päässä ollutta kypärää kolarin jälkeen - minä olen ja se oli keskeltä halki. Mietinpä vain, että mitäs, jos kypärää ei olisi ollutkaan. 

3 asiaa

tiistai 20. syyskuuta 2016

Bongasin Mutsie-blogista tällaisen 'haasteen' ja tässä vältellessäni koulutehtävien tekemistä ajattelin naputella omia kolmosiani. Kuvituksena meidän tämän päivän ulkoiluja - päästiin monen päivän sisällä sairastamisen jälkeen tänään taas pihalle touhuamaan. Sekä äiti että lapset olivat suhteellisen onnellisia tästä. 

--

3 asiaa, joista pidän

- matkustelusta. 

- suomalaisista vuodenajoista.

- rauhallisista hetkistä perheen kesken.


3 asiaa, joista en pidä

-kapeakatseisista ihmisistä.

- yksinäisyyden tunteesta.

- suolakurkusta.

3 asiaa, joita tein viime viikonloppuna

- vierailtiin perheen kanssa kurpitsamarkkinoilla.

- istuttiin useampi tunti Lastenklinikan päivystyksessä pienen sairaan potilaan kanssa. Sydäntä se raastaa kun toinen on kipeä, eikä itse oikein voi tehdä mitään.

- säilöin kurpitsaa ja leivoin syksyisiä herkkuja.


3 asiaa, jotka osaan

- leipoa ja laittaa ruokaa.

- neuloa ja virkata.

- nähdä yksityiskohtia kokonaisuudesta.

3 asiaa, joita en osaa

- pitää suutani kiinni, silloin kun kannattaisi.

- pitää tavaroita järjestyksessä. Uskokaa pois, halua tähän on, mutta ei vaan luonnistu.

- vislata.

3 asiaa, jotka haluaisin osata

- soittaa jotain istrumenttia sujuvasti.

- puhua espanjaa.

- puhua mandinkaa. 

 3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä

- aloittaa koulutehtävien tekeminen.

- lukea iso kasa töihin liittyviä papereita.

- täyttää tulevaa reissua varten rokotussuunnitelmat.

3 asiaa, joista stressaan

- tekemättömistä asioista.

- opiskelutehtävien aikatauluista.

- siitä, mitä kaikkea olenkaan lahopäisenä unohtanut tehdä. 


3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan



- hyvä kirja.

- kesämökki. Saunominen, uiminen, riippumatossa löhöily ja mökkeilyyn kuuluva oleminen. 

- pitkä, lämmin ja rauhallinen suihku. 

3 asiaa, joista puhun usein

- lapsistani.

- työstäni ja siihen liittyvistä ilmiöistä.

- haaveistani. 



3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle

- legginssit.

- mukavan ison neule- tai collaripaidan.

- talvitakin. 

3 asiaa, joita en (mielelläni) pue päälleni

- pakko sanoa, että perus rintaliivit menee nykyään tähän kategoriaan. Kenties johtuu siitä, että ne ovat yksinkertaisesti liian pieniä ja sen vuoksi äärimmäisen epämukavia. Imetysliiveillä mennään vieläkin pääasiassa.

- ohuet sukkahousut.

- mitään liian kireää.

 3 asiaa, jotka haluaisin hankkia

- ehkäpä niitä uusia rintaliivejä ainakin.

- uuden tatuoinnin.

- lapsille uusia vaatteita ja leluja, mitä he eivät tarvitsisi. 

3 asiaa, joista unelmoin

- että joskus tulevaisuudessa asuttaisiin perheen kanssa Gambiassa. Ei lopullisesti, mutta jonkin aikaa.

- maisterin opinnoista jossain ulkomaisessa yliopistossa.

- työstä, jossa voisin oikeasti auttaa monia ihmisiä. Työstä, jossa voisin osaltani parantaa lasten ja naisten asemaa maailmalla.


3 asiaa, joita pelkään

- että lapsille tai muille läheisille tapahtuisi jotain.

- Yhdysvaltain presidenvaalien lopputulosta. Kovin positiivinen se ei tule olemaan, mutta kauhulla odotan, että mitä tapahtuu, jo Donald Trump voittaa.

- että joulukuulle suunnitteilla oleva Gambian matka peruuntuisi.  


3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa

- löydettäisiin uusi ja pysyvä koti. Tai oikeastaan ihan vaan, että nämä asuntoasiat selkenesivät.

- toivon saavani opiskelutehtävät ajallaan valmiiksi.

- lapset tervehtyisivät täysin ja arki palaisi uomiinsa. 

Osa blogiyhteisöä

Pääsin ilokseni blogin kanssa osaksi Mammalandia yhteisöä, mikä tuntuu hurjalta askeleelta. Reilun kolme vuotta kirjoittaneena en edes ole kummemmin ajatellut mitään blogikotia, mutta toisaalta se tuntui nyt luontevalta askeleelta. Jatkossa siis tulee näkymään ehkä yhteistyöjuttuja sekä kuukausittaisia postauksia Mammalandian yhteisistä aiheista. Mammalandian kohderyhmää on äidit ja äitiydestä haaveilevat - me sovitaan joukkoon mielestäni aika mainiosti. 

On kiva kokeilla jotain uutta! Jos Mammalandia ei ole entuudestaan tuttu, niin tutustu siihen kotisivujen ja Facebookin kautta. 



Kurpitsasämpylät

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Eilen kurpitsamarkkinoilla ja tänään kurpitsansäilöntää. Näillä kahdella ei kyllä kummemmin ole tekemistä toistensa kanssa, sillä meidän kurpitsat olivat lähtöisin ihan automarketista. Paahdoin ja soseutin kurpitsat, minkä jälkeen pakastin soseen. Sama show tehtiin viime syksynä ja nautittiin sadosta pitkin vuotta - tänä vuonna täytyy pakastaa jopa enemmän kuin viime vuonna. Kurpitsasosetta käytetään talven aikana keitoissa, leivonnassa sekä ihan laatikkoruoissa makua tuomassa. 

Meidän perheen ehdotonta lempparileipää on kurpitsasämpylät. Kurpitsasose tuo sämpylöihin ihanaa mehevyyttä, makua ja väriä. 


Kurpitsasämpylät
noin 25 kpl

5 dl kurpitsasosetta
5 dl vettä
2 rkl tummaa siirappia

2 pss kuivahiivaa
2 tl suolaa
noin 18 dl vehnäjauhoja

1,5 dl öljyä

Lämmitä kurpitsasose ja vesi kattilassa reilusti kädenlämpöiseksi (42 astetta). Sekoita joukkoon siirappi. Yhdistä leivontakulhossa kuivahiiva, suola sekä muutama desi jauhoja. Kaada kuivien aineiden päälle kurpitsaseos ja sekoita. Lisää jauhoja koko ajan sekoittaen - kun taikina on tarpeeksi kiinteää, ala vaivaamaan käsin. Lisää vaivaamisen lopuksi öljy. 

Nostele kahden lusikan avulla taikinasta pellille 'kasoja'. Anna kohota hetki ja paista 225 asteessa, kunnes kauniin ruskeita. 

Taikina saa jäädä melko löysäksi, sen ei varsinaisesti tarvitse olla leivottavaa - eli ei ole tarkoitus tehdä pyörittelemällä sämpylöitä. Sämpylöistä tulee kuohkeampia, kun jauhoja ei laita liikaa. Osan jauhoista voi korvata myös esimerkiksi kaurahiutaleilla tai -jauhoilla. 


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan