Käyn kohti sinua,
oi Herrani,
tietäni viitoittaa
pyhä ristisi.
Virteni matkalla
soi täynnä toivoa.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
Meidän perheen syksy alkoi hieman suruisissa merkeissä, kun elokuun lopulla isotätini nukkui pois. Minulle äärettömän tärkeä ja rakas täti oli jo 92 -vuoden ikäinen, joten sinällään odottamaton tämä pois nukkuminen ei ollut, mutta nopea ja yllättävä kuitenkin. Täti oli toivonut jo pitkään pääsevänsä kotiin sisarustensa luo ja olenkin suruni rinnalla onnellinen, että hän sai rauhansa.
Kun päivä pilvinen
tien pimentää,
kun synkkä, raskas yö
usein yllättää,
niin katseen kaipaavan
taivaalle kohotan.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
Viime vuosina olemme haudanneet
monia - isoäitini sekä useamman isotätini. Eilen hyvästelty täti oli äitini puolelta viimeinen läheisempi vanhus. Olen onnellinen, että olen saanut kasvaa tuntien nämä isotätini ja -setäni sekä tottakai isoäitini ja isoisäni. Äitini on ollut hyvin läheinen tätiensä ja setiensä kanssa, mikä on luonnollisesti myös vaikuttanut siihen, että olemme veljeni kanssa heihin hyvin tutustuneet ja usein heidän luonaan vierailleet.
Suo, että näkisin
tien taivaaseen,
vaikka se peittyisi
vaivaan, murheeseen.
Lohduta sanalla,
uskoa vahvista.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
Minua kuitenkin harmittaa, että vasta itse aikuistuttuani ymmärsin sen, miten paljon voisinkaan näiltä vanhuksilta oppia. Nuorempana en niinkään nauttinut heidän kertomistaan tarinoista, enkä tajunnut kysellä tarkemmin. Muutaman viime vuoden aikana olen onneksi kuullut lukuisia tarinoita ja kertomuksia sotavuosilta ja isotätini lapsuusvuosilta - isotätini esimerkiksi oli isoäitini apuna hoitamassa vastasyntyneitä äitiäni ja enoani. Tarinat 50 -luvulta 1,5 kg painaneiden kaksosten hoidosta ja samalla maatalon arjen pyörittämisestä ovat aikamoista kuultavaa. Paljon jäi kuulematta, mutta onneksi tätini on ollut minua viisaampi ja jo vuosia kuunnellut tarinoita, hän voi puolestaan kertoa niitä minulle talteen.
Kun taival päättynyt
on päällä maan,
käyn luokse Jeesuksen
riemuun ihanaan.
Ei tuska yltää voi,
kirkkaana laulu soi.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
Eilinen oli raskas päivä, mutta nyt on täti saatettu viimeiselle matkalle. Olen onnellinen, että hän sai tavata tytöt ja nähdä heidän ensimmäisen vuotensa. Tytöille on muistona valokuvia ja tarinoita.
Virsi 396
En itsekään esimerkiksi mummoni tarinoista niinkään välittänyt, mutta näin vanhempana aina kaikki tarinat kiinnostivat kuulla. Mummoni kuoli puoli vuotta sitten, hankimme hänelle nätin arkun ja tilaisuus oli hieno. Otan osaa!
VastaaPoista