Vapaaehtoisuudesta

Yhteistyössä Mammalandia

Onhan vielä viimeiset hetket lokakuuta jäljellä, joten voisinpa paneutua Mammalandian lokakuun aiheeseen, joka on hyväntekeväisyys. 

Lokakuu vilahti ohi nopeasti, hieman liiankin nopeasti. Talven voi jo haistaa ilmassa ja ensilumia on lupailtu tälle viikolle. Kotona on viritelty valoja pitkin poikin tuomaan hieman tunnelmaa pimeisiin iltoihin. Tyttäret ovat talven kynnyksellä tajunneet kuinka mukavaa on napsautella kattovalot katkaisimesta pois päältä, joten pimeys aina yllättää kun he pääsevät vauhtiin. Tänään päätin, että keskiviikkona vapaiden alkaessa ostetaan talven ensimmäiset glögit. 

Aika ennen joulua on myös hyväntekeväisyyden aikaa. Lokakuussa kampanjoidaan rintasyöpätietoisuuden puolesta ja parin viikon päästä on nenäpäivä. Joulun alla ihmiset myös ehkä herkemmin ajattelevat niitä, joilla ei ole samoja etuoikeuksia kuin itsellään. On joulupuu keräyksiä ja muita, joiden kautta saadaan joululahjoja myös heille, joilla ei ole itsellään niitä niin varaa hankkia. Voit vaikka lahjoittaa lehmän, jos et keksi muita lahjaideoita kumminkaimoille. Kun itse pyörii ostoksilla ja tuhlaa satoja euroja näennäisesti turhiin lahjoihin, on myös hövelimpi olo antaa rahaa hyväntekeväisyyteen. 

Helposti ajatellaan, että hyväntekeväisyys on rahan antamista niille, jotka sitä tarvitsevat. Ja onhan se sitäkin. Minulle hyväntekeväisyys on kuitenkin enemmän ollut aina hyvän tekemistä - rahaa minulla harvemmin on ollut pois annettavaksi suuria määriä. Lahjoitan kuukausittain muutamaan kohteeseen ja soittelen Elämä Lapselle konserttia katsoessani keräysnumeroon, mutta sen suurempaan panostukseen minulla ei ole mahdollisuutta. Hyvän tekemiseen minulla kuitenkin on mahdollisuus. 


Olen vuosien saatossa tehnyt monenlaista hyväntekeväisyystyötä. Useimpiin olen päätynyt seurakunnan kautta, mutta väyliä on muitakin. Olen ollut mukana diakoniatyön kautta keittämässä kahvia ja myymässä pullaa. Olen toiminut tukihenkilönä ja pitänyt pienryhmää. Vuosia olin mukana Saapas- toiminnassa. Hyvän tekemisen ohella nämä ovat sellaisia hommia, mistä itsekin saa paljon - toisella tapaa kuin sillä, että tililtä katoaa kuukausittain 15 euroa. 

Hyväntekeväisyystyön hienous on siinä, että se on täysin vapaaehtoista - annat ilmaiseksi aikaasi pois, eikä se sido sinua sen enempää kuin itse tahdot. Voit käyttää siihen tunnin viikossa tai vaikka vain tunnin kuukaudessa. Vapaaehtoistyö on sellaista hyväntekeväisyyttä, joka koskettaa konkreettisesti. Se on työtä, jossa voit hyödyntää omia taitojasi ja lahjojasi hyvin laajasti. Voit pitää pianotunteja nuorelle, jolla ei olisi muuten niihin varaa tai mahdollisuutta. Voit käydä lukemassa vanhukselle, jonka silmät eivät enää itse jaksa lukea. Voit käydä leipomassa pullaa veteraanitalolla mummojen kanssa ja samalla kuunnella tarinoita vuosien varrelta. Voit käydä koirasi kanssa ilahduttamassa kehitysvammaisia ryhmäkodissa. Voit käydä opettamassa englantia nuorelle, joka sen sisäistämisen kanssa kamppailee. Voit tehdä juuri sitä, missä sinä olet hyvä ja tuoda iloa sekä apua toisen elämään.

Vapaaehtoisia harvemmin aktiivisesti haetaan, mutta niille on aina tarvetta. Ota rohkeasti yhteyttä erilaisiin tahoihin, jos koet, että sinulla olisi aikaa ja annettavaa. Pääkaupunkiseudulla voi olla yhteydessä esimerkiksi Tyttöjen taloon, Poikien taloon, Helsingin Diakonissalaitokseen, SPR:n, Animaliaan, SOS-lapsikyliin ja moneen muuhun tahoon. Seurakuntien kautta voit myös hakeutua erilaisiin vapaaehtoishommiin - itse suosittelen lämpimästi esimerkiksi Saapas- toimintaa, joka toimii useammalla paikkakunnalla. Suurella Sydämmellä -sivuston kautta voit myös hakea oman paikkakuntasi vapaaehtoismahdollisuuksia. 

Näin vuoden vaihteen lähestyessä voi pohtia jo tulevaa vuotta - ehkä sinä saisit ujutettua aikatauluusi jonkinlaista vapaaehtoistyötä. 

--

Tutustu Mammalandiaan Facebookissa ja kotisivuilla





Ukko-Kolin komeus

Ensimmäisen päivän sumuisuus ei onneksi ylettynyt toiselle päivälle, vaan saatiin ihastella maisemiakin. Ensimmäisenä päivänä piti isämiehelle näyttää internetin syövereistä kuva - 'tällainen maisema tässä oikeasti on'.  Koli sykähdytti ja sai kaipuun luontoon heräämään jälleen vahvana. Hyvin mahdollisesti keväällä tie vie taas tuonne suuntaan, tai kenties johonkin Suomen muista kansallispuistoista. 









Sumuinen Koli













Huipulla tuulee


Räsävaaran näkötornille noustessa oli reidet maitohapoilla, mutta se oli sen arvoista. Tiukkaan ylämäkeen pujotteleva polku ei sovi perheen pienimmille, mutta loivempaa tietä pitkin huipulle pääsee huonompi jalkaisempikin. Auton sai kätevästi jätettyä kääntöpaikalle, minkä vieressä oli myös nuotiopaikka - jos me joskus muistettaisiin pakata reppuun ne makkaratkin. Huipulla kiipeäminen palkittiin, oli meinaan melkoiset maisemat! Voin kuvitella, kuinka kaunista tuolla onkaan auringon laskiessa ja metsän viheriöidessä tai ruska-aikaan väriloistossa. 

Me satuttiin paikalla äärimmäisen tuulisena päivänä. Heikompi hermoista olisi hirvittänyt, kun tuntui, että koko torni huojuu tuulen voimasta. Pipon päälle piti kiskoa huppu, ettei jouduta etsimään pipoja pitkin metsiä. Tytöt viihtyivät repuissaan tämän retken, maasto olisi ollut turhan haastavaa pienille jaloille. 














Villasukka-arvontaan tuli kivasti osallistujia! Kiitos kaikille, oli hauska lueskella, miten olette tänne eksyneet. Toivottavasti joku tulee uudestaankin! Villasukat on arvottu ja voittajalle laitettu sähköpostia, ehkä saan napattua testikuvat teille voittajalle lähtevistä sukista, jahka ne valmistuu. 

Intialaistyylinen kikherne-perunapata

öljyä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
noin 5 perunaa
1 tlk kikherneitä
kourallinen kukkakaalia
2 porkkanaa
palanen tuoretta inkivääriä

garam masalaa
kurkumaa
mustapippuria
chilijauhetta
suolaa

1 dl vettä

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Kuori ja kuutioit perunat ja porkkanat. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipulia öljyssä, kunnes se on kirkasta. Lisää joukkoon raastettu inkivääri sekä hienonnettu valkosipuli. Lisää peruna- ja porkkanakuutiot sekä kukkakaalin nuput. Paistele seosta hetki ja lisää mausteet. Anna tekeytyä mausteiden kanssa noin 5 minuuttia. Lisää pataan kikherneet ja niiden liemi sekä vesi. Peitä pata kannella ja nosta uunin alatasolle. Anna padan hautua noin 45 minuuttia. 

Kaveriksi keittelin couscousia, jonka maustoin reilusti pippurilla. Lisäksi leivoin kylkeen ihanaa kauraista vuokaleipää.


Vaatteiden merkkausta (sis. arvonnan)

Yhteistyössä Mammalandia ja Tarramaa

Apua vanhemmat,
meillä on huoli.
Pelaa ei vaatteiden merkkauspuoli.
Vaikkapa miettisi, 
raastaisi tukkaa,
muista ei jokaista 
tumppua, sukkaa.
Kovasti meitäkin harmittaa,
jos lapsenne vääriä vaatteita saa. 

Tällä lorulla tervehditään meitä vanhempia päiväkodin eteisessä. Enkä vallan ihmettele. Ajoittain on itsellänikin vaikeuksia hahmottaa, että missä meidän likkojen vaatteet naulakossa ovat. Jokaisella lapsella toki on oma naulakko ja paikkansa kengille, mutta voitte kuvitella kaaoksen, kun useamman alle kolmivuotiaan kanssa tulee ulkoilulta ja vaatteita riisuu. Siinä voi sujahtaa kengät väärään kohtaan tai haalari naapurin naulakkoon. Puhumatta siitä, että meidän neidit esimerkiksi rakastavat järjestellä päiväkodin kenkähyllyä uuteen uskoon. 

Itselleni tämä vaatteiden merkkauspuoli tuli vähän puskista. Olin siitä kyllä tietoinen, mutta hieman laiskanpuoleisesti jaksoin asiaan kesällä perehtyä. Onneksi on Facebook ja kymmenet muut, jotka pohtivat samaa asiaa. Selvisi sitten itsellenikin, että kannattavinta on merkata vaatteet tarroilla, jotka saa huomaamattomasti pois, kun on aika myydä vaate eteenpäin. Ajatuksista tekoihin en kuitenkaan asiassa ole juuri päässyt, vaan tarrat ovat jääneet tilaamatta. Kun Mammalandian kautta tarjoutui mahdollisuus testata Tarramaan tarroja, lähdin innolla mukaan. Meille kotiutui samoihin aikoihin Tarramonsterin tarroja, joten pääsen vertailemaan näitä kahta 'in action'.  

Meille kotiin saapui tällainen nimikointitarra mix. Arkilla on 73 tarraa, neljässä eri koossa. Meille kotiutui limenvihreitä tarroja ilman kuvaa ja tarroissa on sekä tyttöjen etu- että sukunimi. On kai oikeastaan aikalailla makuasia, että haluaako tarraan pelkän etunimen vai sekä että. Meidän päiväkotiryhmässä tytöillä ei ole kaimoja, joten etunimet olisivat riittäneet, mutta varmuudeksi sukunimi kuitenkin. Seuraava operaatio on liimailla tarrat vaatteisiin, jotta päästään testaamaan kestävyyttä kunnolla. 


Vaatteissa tarra liimataan pesulappuun, mihin se tarrautuu yllättävän tiukkaan. Muutaman pesun jälkeen tarrat ovat vielä hyvin kiinni - mielenkiinnolla odotan, miten kauan tarrat pysyvät. Olen tosin ostanut useampiakin vaatteita kirppiksiltä, missä on edelleen ollut tarrat kiinni, joten kesto lienee melko pitkä. Nimitarrat sopivat myös muiden kuin vaatteiden merkkaamiseen - lelut ja esimerkiksi astiat on helppoa merkata myös. 


Tarramaa tarjoaa myös yhden arkin arvottavaksi teille. Valikoimaan voi tutustua täällä. Kerro kommenttikenttään, että miten teillä merkkaillaan vaatteet päiväkotia varten? Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 30.10. saakka.

--

Jos Mammalandia ei ole tuttu, käy tsekkaamassa Facebook ja kotisivut. 

Nimikointitarrat saatu bloginäkyvyyttä vastaan. 

Playlist #3










Villasukkainventaario + arvonta

Neulominen rentouttaa mieltä, vaikka hartioita se saakin vain entistä enemmän jumiin. Kotona ei ihan entisenlaiseen tahtiin sukkia  ja muuta valmistu, kun tekemistä 'haittaa' nuo kaksi pientä apulaista. Useampi pari sukkia on tippunut puikoilta tämän vuoden aikana ja joitain muitakin kivoja juttuja. Tällä hetkellä puikoilla on Muita ihania- syyssukat, mitkä etenee päivä päivältä. Toivottavasti näille käy paremmin kuin viimevuoden joulukalenterisukille - ne kun on edelleen hieman keskeneräiset, hups. 

Tämän vuoden villasukkien malli on ollut useimmiten jonkinlaista palmikkoa. Niina Laitisen malleja on tullut tikutettua useampia. Palmikot olivat aiemmin melko vierasta kenttää neulonnan saralla, mutta nykyään sujuu jo melkoisen hyvin. Kirjoneuletta täytyy edelleen harjoitella, ei vielä niin supersiistiä ole tuo. 





Mutta sitten jo klassikoksi muodostunut arvonta - nimittäin jakoon yhdet neulomani villasukat!

Kommentoi, miten olet eksynyt blogiini niin pääset mukaan arvontaan. Kerro myös kokosi ja väritoiveesi, niin osaan tehdä oikeanlaiset sukat. 

--

Meillä alkaa koko perheen loma ja blogi saa siinä sivussa lomailla myös. Jos oikein innostun, niin saatan jakaa jotain lomailun ohessa, mutta ilman stressiä. Joten annetaan osallistumisaikaa myös tuo samainen loma - eli ensi viikon sunnuntaihin 23.10 asti. 

Aleppon kellot

Tänään klo 17 ympäri Suomen soi kirkoissa saattokellot. 

Kallion seurakunnasta liikkeelle lähtenyt kirkonkellojen soitto on huomionosoitus, muistaminen Syyrian sodan uhreille. Saattokellot ovat ne kellot, joita soitetaan silloin, kun ruumista kannetaan kirkosta ulos. Tuo soitto on minusta aina ollut jotenkin lohdullinen, kuten kirkonkellot yleensäkin. 

Kellojen soitolla seurakunnat ympäri Suomen haluavat osoittaa myötätuntoa Syyrian sodan ja erityisesti Aleppon pommitusten uhreille. Lasten ja siviilien kärsimys on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että siltä ei voi sulkea silmiään. Käsittämätöntä on myös se, miten kukaan on kykenemätön löytämään ratkaisua asiaan. 

Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo kiteytti asian minusta hyvin "Tämä ei ole viesti siitä, että maailmassa ei ole muuta murhetta tai surua. Tämä ei myöskään pyri kehystämään tätä [Syyrian tilannetta] maailmanhistorian ainoaksi pahuudeksi. Kun katsoo niitä kuvia, joissa isät ja äidit kaivavat betonipölyssä olevia kuolleita vauvoja ja lapsia sieltä romahtaneista ja pommitetuista raunioista. Niin jos tämä ei ole riittävä syy soittaa, niin mikä olisi?".

Kelloja soitetaan päivittäin klo 17 24.10 saakka. Tuo päivä on YKn päivä ja luterilaisessa kirkossa se on rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä. 


Syyrian lapsille ja kriisin uhreille voi lahjoittaa  esimerkiksi;

Unicefin kautta - täällä

Pelastakaa Lapset ry:n kautta - täällä

World Visionin kautta - täällä 


--

Äitinä (ihmisenä yleensä kyllä myös) sydäntäni särkee nähdä kuvia ja videoita Syyrian sodan keskeltä. Tuo sota ja Välimeren pakolaiskriisi ovat asioita, joita on edes vaikea järjellä käsittää. On vaikea ajatella sitä, miten paljon pahuutta tähän maailmaan todellisuudessa mahtuu. Itselläni on suuri tahto auttaa ja jos eläisin edelleen yksin ja olisin vastuussa vain itsestäni lähtisin kriisialueille auttamaan. Minua tarvitaan kuitenkin tällä hetkellä täällä ja minun täytyy ajatella muitakin kuin itseäni, mutta jollain tapaa harmittaa se, että ei voi lähteä konkreettisesti auttamaan. Täytyy tyytyä jakamaan asiaa ja auttamaan vaikkapa vain lahjoittamalla apua tarvitseville. Muista lahjoittamista miettiessäsi se, että sinulle rahasumma on pieni uhraus, mutta kriisien uhreille se voi olla hengenpelastus. Seurakunnilta saattokellojen soitto on minusta mielettömän hieno ele, koska se tuo asian konkreettisesti ihmisten mieleen päivittäin. Toivottavasti ehdin jonain päivänä kuuntelemaan kelloja paikanpäälle, ehkäpä ihan tuonne Kallioon, mistä ajatus on lähtöisin. 

Vanhemmat vapaalla

Ollaan vietetty muutama treffi-ilta menneen vuoden aikana. Sen on mahdollistanut ihanat isovanhemmat, jotka ovat olleet tyttöjen kanssa ja me olemme päässeet liikkeelle kaksistaan. Arjessa lopulta ei aina huomaakaan sitä, miten tärkeää se kahdenkeskinen aika on. Itse ainakin koen, että nuo illat ovat huomaamattaan parantaneet parisuhdetta ja tehneet siis äärimmäisen hyvää. Arjesta irrottautuminen ylipäänsä tuntuu tekevän meille hyvää, helposti siinä kotona ollessa alkaa toisen naama kyllästyttää. Puolin ja toisin tulee helposti nalkutettua, kun on tarpeeksi viettänyt aikaa kotosalla. 

Heinäkuussa vietettiin ensimmäistä kertaa isämiehen kanssa yhdessä yötä erossa tytöistä. Jälleen kerran tämän mahdollisti ne ihanat isovanhemmat. Jätettiin tytöt mökille mummon ja vaarin hoiviin, kun suunnattiin itse Tampereelle festaroimaan. Vaikka matka mökiltä Tampereelle on vain reilu 30 km, ehdotettiin isovanhemmille, että josko me oltaisiinkin hotellissa yötä. Mummo vähän jännittyneenä innostui ajatuksesta - en usko, että vaarilta edes kysyttiin. Niinpä varasin hotellihuoneen, joskin siinä oli onneksi peruutusmahdollisuus aina kirjautumispäivään saakka. 




 Tytöt jäivät mummon ja vaarin syliin vilkuttamaan, kun me kaarrettiin autolla pihasta pois. Minä itkin vain mökkitien päähän asti, sitten jo hyväksyin kohtaloni. Festareilla juhlittiin iltaan asti ja käveltiin ihmeen hiljaisen Tampereen läpi hotellille, käsi kädessä. Yö nukuttiin kertaakaan heräämättä, mikä oli reilun vuoden rikkonaisten öiden jälkeen aika mukavaa. Aamupalaa sai nauttia rauhassa ilman joka paikkaan sinkoilevia lapsia ja vielä ehdittiin löhöillä ennen huoneen luovutusta. Toisen festaripäivän jälkeen oli hyvä ajella takaisin mökille ja päästä halailemaan tyttöjä. 

Ikävähän siinä ehti tulla, ihan kamala sellainen. Tankattiinkin rakkautta ihan ajan kanssa tuona iltana ja vielä seuraavana päivänä. Mutta hyvääkin se teki - minäkin näin, että pärjättiin kaikki hyvin. 

Yhtään aiemmin en olisi ollut valmis jättämään tyttöjä yökylään, mutta nyt aika tuntui kypsältä. Isämies onkin tytöistä ollut erossa pitempiäkin aikoja, kun me ollaan tyttöjen kanssa karattu kolmistaan Jyväskylän mummolaan. Nyt on yksi 'napanuora' katkaistu, tätä voi kokeilla joskus tulevaisuudessa uudestaankin. Kenties joku päivä me vielä lähdetään isämiehen kanssa kaksistaan New Yorkiin, kuten hän haaveilee.

Minkä ikäisenä teillä on lapset olleet ensi kertaa yökylässä? 

Kuvat on Sokos Hotel Tornista, Tampereelta. 

Sipulia sängyssä ja muita flunssan kotihoitovinkkejä

Meillä tuoksui aamulla makuuhuoneessa hieman grillille. Yön sängyn päädyssä muhineet sipulit olivat levittäneet ominaista tuoksuaan. Meillä nimittäin sairastetaan taas. Viikonloppuna olin itse kipeä ja nyt on vuorossa lapset. Neiti A kärsii kovasta yskästä ja nuhasta. Neiti B on ollut vain hieman nuhainen, mutta tänään aamulla hänelläkin tuntui yltyvän yskä. Itse melko helposti pidän tytöt kotona, jos he ovat kipeä oloisia, joten isämies sai viettää laatuaikaa tyttöjen kanssa heidän sairastaessaan, kun itse suuntasin koulutukseen. Levon lisäksi suosin erityisesti lasten flunssanhoidossa mahdollisimman luonnonmukaisia keinoja. Itsekin pyrin pääsemään flunssasta eroon ilman suurempia lääkkeitä, mutta toki ajoittain esimerkiksi antibiootit tulevat tarpeeseen. 

Ajattelin jakaa meillä hyväksi havaittuja flunssanhoito keinoja teillekin.


Limetee 

Tämä Gambiasta mukaan tarttunut flunssantappokeino on tarkoitettu aikuisille. Tämä on sellaista myrkkyä maultaan, että flunssa karkaa yleensä hyvinkin tehokkaasti. Tarvitset vain kaupasta limejä, mielellään luomusellaisia, ja jos limenlehtiä. Limenlehtiä löytyy yleensä jostain mausteosastolta kuivattuna, tuoreet olisivat parhaita, mutta niitä en vielä Suomesta ole löytänyt. Hyvin pestyistä limeistä ja lehdistä keitellään kattilassa teetä - eli noin 10 minuutiksi halkaistut limet ja lehdet kiehumaan. Ensin kannattaa ottaa kupillinen sivuun, suosittelen lisäämään runsaalla kädellä hunajaa, jos ajattelit saada litkun alas asti. Keiteltyä teetä kannattaa käyttää myös höyryhengitykseen, eli kattilan päälle pyyhe, jonka alle sukellat niin, että pääsi ja kattila ovat molemmat pyyhkeen alla. Höyryhengitys itsessäänkin auttaa, mutta lime tuo siihen lisätehoa. 

Inkivääri

Tämä on isämiehen flunssankarkoitus keino number 1. Hän ei juuri koskaan flunssaa sairasta, joten tämä on enemmänkin ennaltaehkäisykeino. Isämies nimittäin jossain muodossa nauttii inkivääriä päivittäin. Välillä hän tekee itselleen inkiväärimehua, mitä juo ja muuten hän pureskelee aamuisin palasen inkivääriä. 

Hunajamaito

Lämmin hunajamaito on lapsille hyväksi havaittu lääke. Illalla annettuna on meillä ainakin helpottanut nukahtamista vähentämällä yskimistä. Keitettyyn veteen liotetaan noin puolikas teelusikallinen hunajaa ja päälle maitoa viilentämään juoma juomakelpoiseksi. 

Mustaherukkamehu

Meillä mummon tekemä mustaherukkamehu on flunssakautena hyvin yleinen juoma. Itse juon sitä lämpimänä ja isämies myös kylmänä. Meillä myös lapset ovat saaneet sairastaessaan laimeahkoa mustaherukkamehua. 

Sipulia sängynpäätyyn

Raakaa sipulia kuorittuna ja pilkottuna sängynpäätyyn. Auttaa öisin avaamalla hengitysteitä. Haittana voimakas tuoksu, joka tarttuu hiuksiin.

Märkiä pyyhkeitä

Ilmankosteuden nostaminen voi auttaa yöllä yskimiseen. Meillä on välillä ripustettu kasteltuja pyyhkeitä kuivumaan makuuhuoneeseen.

Sängyn pääpuolen korottaminen

Taiteltu peitto tai ohut tyyny petarin alla nostaa pääpuolta sen verran, että on helpompi nukkua yskän vaivatessa. Auttaa sekä lapsilla että aikuisilla. 

Mitä flunssan kotihoitokeinoja teillä on? 




Äiti ❤ iskä

Me ollaan isämiehen kanssa tässä kuussa kuljettu yhteistä taivalta neljän vuoden ajan. 

Voisin sanoa, että pitkät neljä vuotta, mutta nopeasti ne ovat ohi vilahtaneet. 

--

 Muistan kuinka pussailtiin rannalta kuutamossa. Muistan kuinka etsittiin taivaalta tähtien joukosta Otavaa. Muistan kun isämies vei minut ensimmäistä kertaa perheensä luo kylään. Muistan kuinka ihailtiin auringonlaskua rannalla. Muistan kuinka juostiin yhdessä lähtevään lauttaan.


Vuosiin on mahtunut monenlaista. 

Monta tuntia on roikuttu puhelimessa ja lähetetty tuhansia viestejä. On itketty lentokentällä eron hetkellä ja jännitetty tapaamista pitkän eron jälkeen. On seikkailtu Senegalissa ja ihailtu poroja Rovaniemellä. On opiskeltu suomea ja mandinkaa - ensimmäistä paremmalla menestyksellä. On käyty pitkiä ja kiivaita keskusteluja monenlaisista aiheista. On kokeiltu yhdessä uusia asioita. On tutustuttu toistemme kulttuureihin. On itketty, naurettu, riidelty ja rakastettu.


Montaa hetkeä en vuosien varrelta vaihtaisi, vaikka välillä on ollut vaikeaakin. 

On selvitty pitkä ja raskas kaukosuhde. On selvitty moninainen ja hankala oleskelulupaprosessi, joka kulutti erityisesti sen epätietoisuuden takia. On selvitty isämiehen kotoutumisesta Suomeen yhdessä. On selvitty raskaasta raskausajasta. On selvitty kaksosten vauvavuodesta. On selvitty uudesta arjesta opiskelujen, töiden ja päiväkodin välillä pelaten. 


Ja onhan me saatu aikaankin jotain, nimittäin kaksi pientä täydellistä itsepäistä valloittavaa neitokaista. 

I love syksy

Koko kesän on mielen päällä ollut ajatus Ron Mueckin näyttelystä, joka on esillä Sara Hildenin taidemuseossa Tampereella. Havahduin asiaan jälleen, kun Facebookin feediin pärähti kuvia kyseisestä näyttelystä ja huomasin, että se on auki enää pari viikkoa - 16.10 saakka. Isämiehelle sattui yllättävä vapaa keskelle viikkoa, joten päätettiin tehdä ex tempore retki Tampereelle taidenäyttelyyn. Isämies hieman epäili, että kannattaako sitä nyt ajella vain yhden näyttelyn vuoksi Tampereelle asti, mutta onneksi suostui hullulta kuulostavaan ajatukseeni. Nimittäin näyttelyn jälkeen hän oli vahvasti sitä mieltä, että kannatti! 

Kannattaa vielä käydä, kun ehtii. 


Pitkän automatkan päätteeksi tytöillä oli energiaa, joten leikittiin vähän aikaa museon patsaspuutarhassa ja napsittiin syksyisiä kuvia. Melkoisen koleaa oli muuten jo, vaikka aurinko vielä mukavasti lämmittääkin!