Viime viikon parhaat

maanantai 30. tammikuuta 2017

Viime viikko alkoi ja päättyi selkäkipuisena, mutta siihen mahtui silti paljon hyvää. 

--

Mummo ja vaari, joista olen äärimmäisen kiitollinen. Viikonloppu mummolassa antaa voimia äidillekin.

Ystävät, joiden kanssa voi jakaa arkea. Osan kanssa etänä viestitellen, osan kanssa livenä jutellen. Teetä ja sympatiaa, sillä pääsee pitkälle. 

Kevätaurinko, joka jo vähän lämmittää. Huolimatta siitä, että se paljastaa äärimmäisen likaiset ikkunat ja pölyiset hyllyt, niin se piristää ja kaikki näyttää jotenkin kauniimmalta. 

Tuoreet leikkokukat maljakossa tuovat kodikkuutta ja kauneutta arkeen. 

Joka päivä tytöt oppivat jotain uutta ja kehittyvät. On mieletöntä seurata tuota oppimista ja erityisesti puheen kehitystä. 

Laskiaispullat ovat varma kevään merkki ja erityisesti itse tehtyinä niiiiin hyviä. 

Suklaa-kookospiirakka oli kaikessa tuhtiudessaan hyvää. Oli myös piristävää pitkästä aikaa viettää aikaa keittiössä ja kehitellä jotain uutta.

Posti toi mukavia odotettuja paketteja. 

Löysin Facebook -kirppikseltä edullisesti nukkekodin, jota ole etsinyt. Nukkekotiharrastajien maailma on melkoinen ja tästä tulee projekti, johon varmasti uppoaa aikaa. Mutta olen superinnoissani!

Sairasloma ja särkylääkkeet, asia joka on pakko listata viikon parhaisiin. Ilman lääkkeitä ei nimittäin tästä arjesta olisi tullut mitään ja sairasloma on antanut mahdollisuutta levätä.
















--

Seuraathan meitä jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Suklaapiirakka kookostoscalla

lauantai 28. tammikuuta 2017

Nyt tuli niin överiherkku, että vähän hirvittää. Tuhtia, makeaa ja maistuvaa - täydellistä ystävien kanssa jaettavaksi teekupposen äärellä.


Suklaapiirakka kookostoscalla

175 g voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
1,5 dl tummaa kaakaojauhetta
ripaus suolaa
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl vaaleaa siirappia
100 g tummaa suklaata sulatettuna

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahtoon kananmunat yksitellen vatkaten. Lisää taikinaan siirappi sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lisää lopuksi sulatettu suklaa ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan (noin 28 cm). Paista piirakkaa noin 30 minuuttia uunin keskitasolla. Piiras jää mutakakkumaiseksi, eli ei kannata paistaa liian kypsäksi. 

Kookostosca

75 g voita
1,5 dl vaaleaa siirappia
0,75 dl kermaa
3 dl sokeria
200g kookoshiutaleita

Sulata voi, siirappi, kerma ja sokeri kattilassa. Anna seoksen kiehua noin 5 minuuttia - varo polttamasta pohjaan! Lisää viimeiseksi kookoshiutaleet ja kiehauta. Levitä toscakerros varovasti piiraan päälle. Esimerkiksi lusikallinen kerrallaan levittäen - kakku on sen verran pehmeä, että pinta muuten rikkoutuu. Paista vielä noin 10 minuuttia, kunnes kuorrutus on saanut kauniin värin. 

Keitä kaveriksi kupponen teetä, istahda alas ja nauti! 


--

Seuraathan meitä jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Koko perheen sairaspäivä

torstai 26. tammikuuta 2017

Niinhän se selkäkipu sitten lopulta ajoi minut sairaslomalle. Oikeastaan se oli lopulta onni onnettomuudessa, nimittäin tytöt ovat vielä sen verran toipilaita myös, että mielelläni pidän heidät kotona. Joskin selkääni saisin varmaankin paremmin lepuutettua töissä kuin kotona kahden taaperon kanssa. Ilmeisesti minut kuitenkin luokitellaan turvallisuusriskiksi, kun ajoittain kipu vetää toisen jalan tunnottomaksi. 

Tänään ollaan kuitenkin erittäin poikkeuksellisesti vietetty sairaspäivää koko perheen voimin. Nimittäin myös isämies, joka ei ole koskaan sairaana, onnistui saamaan tytöiltä pienen flunssan ja päätti jäädä kotiin parantelemaan. Ei sairastaminen ole se kivoin tapa viettää päivää, mutta on kuitenkin kivaa olla pitkästä aikaa koko päivä perheen kesken. 

Nukuttiin aamulla yllättävän myöhään, noustiin vasta kahdeksan maissa. Puuhailtiin aamutoimia ja syötiin aamupalaa yhdessä koko perhe. Minä tein pullataikinan kohoamaan ja tytöt katselivat isämiehen kainalossa lastenohjelmia. Pullataikinan kohotessa rakenneltiin yhdessä vähän duploilla ja tytöt juoksivat kilpaa asuntoa ympäri kiljuen. Tuo taaperoiden sairastaminen poikkeaa niin kovin omasta tyylistäni - itse käperryn mielelläni sohvan nurkkaan teekupin kanssa, mutta noilta kahdelta ei virta lopu vaikka vähän flunssa vaivaisikin. 





Tällä kertaa leivoin pullat itsekseni enkä ottanut räkänokkaisia neitejä puuhaan mukaan. Neiti A kyllä kiipesi tuolille seuraamaan puuhailua sivusta - pitäähän se ottaa oppia pienestä pitäen. Lounaaksi syötiin isämiehen eväspitsaa ja tuoretta pullaa. Maistui yllättävän hyvin, varsinkin jälkimmäinen. Päiväunille tytöt kömpivät isämiehen kanssa, kun itse jäin katselemaan Greyn anatomiaa ja naputtelemaan tätä postausta. 


Loppuperheen herättyä leivottiin yhdessä tyttöjen kanssa grahamsämpylöitä ja tehtiin punajuurisosekeittoa. Suuremmin neideistä ei ollut apua kokkailuissa, kun leikit kiinnostivat tällä kertaa enemmän. Välipalan jälkeen lähdettiin koko perheen voimin kävelylle. Käveltiin (tai liukasteltiin) postiin hakemaan pari pakettia, joita olikin jo odotettu - niistä lisää myöhemmin. Minulle fysioterapeutti ehdotti kävelylenkkejä avuksi selän kuntouttamiseen, mutta ainakaan tänään selkä ei kävelystä tykännyt, vaan on ollut illan entistä kipeämpi. 

Kävelyretkessä meni yllättäen pidempi tovi kuin ajateltiin ja kotiin päästyämme olikin jo päivällisaika. Tytöt söivät aiemmin tehtyä punajuurikeittoa, joskin kovin hyvin se ei uponnut. Loppuillan tytöt leikkivätkin keskenään - vuorotellen naurettiin ja itkettiin. Lopulta leikit menivät niin rajuiksi, että ne oli pakko keskeyttää ja alettiin iltapuuhiin. Kylpyhetket ovat arjessa nykyään tyttöjen lemppareita ja  useimmiten alkaa kiukuttaa kun sieltä pitäisi nousta pois, tämä ilta ei ollut poikkeus. Kylvyn jälkeen iltapalaksi syötiin tuoreita sämpylöitä ja hedelmiä. Sitten vielä hetki leikittiin ja luettiin kirjoja. Hampaitten pesun kautta neitokaiset kömpivät isämiehen kanssa sänkyyn ja minä jäin siivoilemaan. Kun lelut oli kerätty pois ja tiskikone saatu hurisemaan, istahdin alas kirjoittelemaan tätä loppuun. Vielä tuolta makuuhuoneesta kuuluu neitien ääniä, joskin vaimenemaan päin.







Kohta painan enteriä ja julkaisen tämän. Sitten istahdan sohvannurkkaan pop corn -kulhon kanssa ja tuijota pari jaksoa Greyn anatomiaa ennen nukkumaanmenoa. Melkoisen mukava arkipäivä tänään.

Millainen päivä teillä oli tänään?



--

Seuraathan meitä jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut


Täydellinen irtiotto

tiistai 24. tammikuuta 2017

Ajeltiin tänään tyttöjen kanssa kotiin Jyväskylän mummolasta. Tytöt tuhisivat nukkua takapenkillä, auriko paistoi ja radiosta tuli hyvää musiikkia - siinä mietin, että olipa tällainen irtiotto juuri sitä, mitä tarvitsin!

Suunnattiin perjantaina kohti mummolaa. Olin itse siivoillut yön töissä alkaneen vatsataudin aiheuttamia sotkuja ja samalla stressannut kotona flunssaisina olevista tytöistä. Neiti A:lla nousi torstai-iltana kuume ja yö olikin ollut hieman levoton - niitä hetkiä, kun äiti mielellään olisi kotona. Perjantaina uhmasin väsymystäni ja lähdettiin tyttöjen päiväuniajan koittaessa kohti Jyväskylää. Matka meni yllättävän kivuttomasti yhden pysähdyksen taktiikalla. Siinä pysähdyksellä tyttöjen touhutessa leikkipaikalla teki kyllä mieli painaa pää pöytään. Mummolassa sain lopulta nukkua, kun mummo ja vaari leikittivät tyttöjä. 

Pitkä viikonloppu oli ihana! Tytöt olivat tosin koko viikonlopun melko flunssaisia, mutta himmailivat mummon ja vaarin kanssa kotona. Itse kävin tapaamassa useampaa ystävää. Lauantaina ulkoilutin ystävääni ja tämän pientä vauvaa. Käytiin täsmäshoppailemassa ihanassa Harjun paperissa ja Pandan tehtaanmyymälässä. Lounaallakin istuttiin pitkä tovi ihan vain niitä näitä jutellen. Illalla saunan kautta aikaisin sänkyyn - aikalailla täydellinen ilta. Sunnuntaina saatiin vierailulle ystäväni pienen tyttärensä kanssa. Voi mikä hymytyttö! Ihan vie tämän tädin sydämen tuo pienokainen. Illalla jätinkin tytöt mummon nukutettavaksi, kun suuntasin erään ystäväni luo. Saunankin missasin kun juttua riitti pitkästä aikaa ja ajankulu unohtui täysin - teetä ja sympatiaa parhaimmillaan. Maanantaina sain nukkua aamulla pitkään ja iltapäivän vietin taas ystävien seurassa. Tiistaina vielä nähtiin pikaisesti ihanaa kummityttöäni ja tämän äitiä. 

Oikeastaan siis hyvin tavanomainen viikonloppu, eikä tapahtunut mitään erikoista. Sai vaan heittäytyä ihan kokonaan vapaalle, kamerakin lojui koko viikonlopun kassin pohjalla. Oli ihanaa pitkästä aikaa nähdä monia ystäviä kunnolla. Oli ihanaa, kun sai aamulla nukkua pitkään ja mummo hoiti hammaspesut sekä aamupuurot. Lauantain shoppailureissulta tein mainioita löytöjä, enkä malta odottaa, että pääsen kertomaan niistä lisää. Vauvakuumetta ei viikonloppu helpottanut, nimittäin niin valloittavia pieniä taas tapasin sekä yhden ihanasti hehkuvan odottavan äidin. 





Alkanutta viikkoa vähän varjostaa kova selkäkipu. Syksyllä lääkäri pelotteli välilevynpullistumalla, huomenna jännityksellä taas lääkärin pakeille. Toivottavasti ei napsahda pidempää sairaslomaa. Lääkäri aiemmin kehotti välttämään turhia nosteluja, mutta voin kertoa, että tuo kehoitus on vähän jäänyt toteuttamatta - tytöt eivät anna äidin selälle turhaa armoa.

Miten teillä sujui viikonloppu?

--

Seuraathan meitä jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Meidän perhe

perjantai 20. tammikuuta 2017

Mammalandian tammikuun yhteistyöpostauksen aiheena on esitellä omaa perhettä. Kovin suureellisia esittelyjä meidän perhe ei kaipaa, mutta tiivistetysti näin;

Minä.


28 -vuotias yötöitä pakertava äiti. Nautin uppoutumisesta hyviin kirjoihin ja siitä, että saan upottaa sormet taikinaan. Näen maailman kauniina paikkana ja haluan ympäröidä itseni kauneudella - tämä näyttäytyy välillä pienenä materialismina. Olen oppinut olemaan armollinen itselleni ja yritän nähdä muissa hyvää. 


Isämies.


Tuo 31 -vuotias suomalaistunut gambialainen. Superaktiivinen ja liikunnallinen mies. Uppoutuu jalkapalloon niin, että lapset piirtelevät seiniin. Haluaisi matkustaa maailman ympäri. Aloittaa innolla lukemaan kirjaa, mutta jättää ne aina lopulta kesken. On usein ensin ennakkoluuloinen uusia asioita kohtaan, mutta innostuu lopulta helposti. 


Neiti A.


Perheen esikoinen on melkoinen tättähäärä. Omaa vahvan tahdon ja ilmaisee sitä tehokkaasti. Käkättää ja ilveilee mielellään - on perinyt äidiltään ilmeikkäät kasvot. On äärimmäisen mustasukkainen erityisesti isästään ja äiti saa sen tuta, jos kehtaa vaikka iskälle suukon antaa. Tykkää laulaa ja seuraa mielellään äidin ruoanlaittoa.


Neiti B.


Meidän perheen pienokainen. On monessa mielessä siskonsa vastakohta. Ujo ja rauhallinen tyttö, joka syttyy asioihin hitaammin. Nauttii sylissä istumisesta ja kirjojen lukemisesta. Siskonsa tavoin on jääräpäinen ja ilmaisee tahtonsa. Tykkää touhuta kaikenlaista ja tanssiminen on neidin lempipuuhaa.  






Pienen ydinperheemme lisäksi kuvioissa on minun vanhempani eli mummi ja vaari sekä tietenkin rakas vintiö. Tyttöjen eno ja tämän tyttöystävä ovat myös osa arkeamme. Tyttöjen kummit sekä muut meidän vanhempien ystävät luetaan myös osaksi perhettä, koska ilman heitä ei homma pelittäisi puoliksikaan niin hyvin kuin nykyisellään. Erityisessä roolissa on meidän pieni suomalais-gambialainen perheemme, joka koostuu meidän ydinperheen lisäksi parista muusta suomalais-gambialaisesta perheestä. 

Gambiassa perhettä puolestaan riittää sitäkin enemmän - isämiehen äiti sekä kuusi sisarusta ja näiden 18 lasta ovat osa perhettämme siinä missä Suomessa asuva osakin. Gambian perhe on mukana arjessa puhelimen välityksellä ja tytötkin ajoittain saavat jutustella Gambiaan asti. 


Kuvat on ottanut Rimma Photographyn Marjaana Tasala tyttöjen yksivuotiskuvauksen yhteydessä.



--

Seuraathan meitä jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Diktatuurista demokratiaan

torstai 19. tammikuuta 2017

Levottomat on ajatukset. 
Yritän keskittyä ja tehdä jotain työhön liittyvääkin, mutta ajatukset karkaavat nopeasti tuonne toiseen kotimaahan. 

Suomenkin uutiskanavat ovat täynnä isoja otsikoita Gambiasta ja maan poliittisista levottomuuksista. Haastatellaan turisteja ja ihmetellään, että miten suomalaisia on siellä 'loukussa'. Itse en huolehdi niinkään suomalaisista turisteista, vaan omasta perheestä - ei heille lennätetä tyhjää konetta hakemaan turvaan, jos jotain tapahtuu.

Joulukuun alkupuolella iloittiin - Gambiassa itsevaltiaana ollut itseään presidentiksi kutsuva herra sai tuta tappion vaaleissa ja uusi presidentti valittiin. Demokratia oli palaamassa maahan, missä sitä ei ole yli 20 vuoteen tavattu. Herra diktaattori jopa myönsi tappionsa, vain kieltääkseen sen kuitenkin viikkoa myöhemmin. Jännitettiin mekin, että päästänkö reissuun - sen verran epämääräinen tilanne on ollut. Mutta me päästiin ja nautittiin täysillä - olen jakanut tarinoita rennosta ja rakkaasta Gambiasta, vaikka taustalla on koko ajan kytenyt huoli ja epävarmuus. 

Kahden kuukauden ajan ollaan seurattu erilaisia uutiskanavia ja puhuttu paaaaljon politiikkaa. On mietitty sitä, mihin tämä tulee vielä johtamaan - rauhaa vai sotaa? Erilaisia kantoja on ollut ilmassa. Osa on uskonut herra diktaattorin lopulta myöntyvän ja lähtevän. On heitelty ilmaan ajatuksia kansanmurhista ja heimosodista. On väläytelty sisällissotaa ja palkkasotilaiden armeijoita. 

Tätä kaikkea tapahtuu ja on tapahtunut historiassa paljon. Ei tarvitse katsoa kovin pitkälle menneisyyteen ja vaikka Afrikan sisäisiin sotiin - esimerkiksi Nigerian sisällissotaan ja Ruandan kansanmurhiin. Kun pelko moisista raakuuksista koskettaa yhtäkkiä maata, missä asuu paljon rakkaita on vaikea suhtautua siihen niin 'kevyesti' kuin jos se tapahtuisi jossain muualla. 

Kukaan ei vielä tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Syttyykö sota vai saapuuko rauha. Muutama tunti sitten oli takaraja herra diktaattorille hyväksyä tappionsa ja luopua vallasta. Vielä ei tarina kerro, että onko hän asemapaikallaan vai karannut maasta vähin äänin. Onneksi naapurimaat ja myös Euroopan maat ovat ottaneet tilanteen vakavasti. Sen ansiosta jaksan uskoa siihen, että suurempaa sotaa maassa ei tule syttymään. On toivottavasti otettu oppia menneestä ja asiaan puututaan nopeasti sekä radikaalisti, mikäli herra diktaattori alkaisi rettelöimään. 


Moni läheinen on iloinnut siitä, että me tultiin pois jo ennen tätä tilanteen kärjistymistä. Olen toki iloinen siitä, että ollaan täällä turvassa, mutta tosiasiassa olisin ehkä kenties mieluummin Gambiassa perheen kanssa. Tiedän, että isämies olisi ja hänellä huoli on vielä omaani isompi. Meidän perhe on toistaiseksi vielä ainakin hyvin turvassa. Itse ehdottelin, että josko he kuitenkin vetäytyisivät sisämaahan sukulaisten luo, mutta he päättivät jäädä kotiin. Lähialueelta perheenjäseniä on kokoontunut yhteen ja kotiin on ostettu muutamaksi päiväksi ruokatarpeita varastoon. Kovin huolestuneen oloisia eivät läheiset tuolla ole olleet, mutta varmasti melko jännittynyt on ilmapiiri.

Sen sanon, että odottavan aika on tosiaan pitkä


--

Seuraathan meitä jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

On the beach

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Hotellilta pääsi suoraan rantaan. Siellä käytiin leikkimässä hiekkaleikkejä, ihailemassa aaltoja, juoksemassa koirien perässä ja ihmettelemässä hevosia. Tytöt ottivat pikaisesti jalat alleen, kun sanottiin, että mennään rannalle. 'Kopotikopoti' kuului vaan, kun he juoksivat hevosia katsomaan. 

Oli itsekin mukavaa upottaa varpaat lämpimään hiekkaan ja rakennella vähän hiekkakakkuja. Neiti B pelkäsi sisartaan enemmän merta, mutta neiti A uskaltautui mummon kanssa veteen läpsyttelemään. Viimeisellä viikolla käytiin aamuisin rannalla kävelyllä aamupalan jälkeen - välillä istuttiin mehubaariin juomaan jotain ja välillä vaan tallusteltiin rauhassa eteenpäin. Tytöt saivat rauhassa juoksennella ympärillä, eikä ollut huolta huomisesta. Muistoja aurinkoisista hetkistä, jotka kantaa pimeissä talviaamuissa.















Tämä oli tältä erää viimeinen katsaus Gambian matkaan. On aika palata arjen pyörteisiin. 

Jäikö joku juttu meidän matkan tiimoilta mietityttämään?

--

Seuraathan meitä jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Makasutu

tiistai 17. tammikuuta 2017

Matkan ainoa turistiretki tehtiin Makasutun pyhään metsään. Noin puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitseva metsä on mukava päiväretkikohde, jos tahtoo nähdä palasen Gambian monimuotoista luontoa. Puistossa saa mukaansa oppaan, joka kierrättää ennalta määrätyn reitin. Kierrokseen sisältyy veneretki sekä tutustuminen paikallisen shamaanin toimintaan. Opas kertoili kierroksen aikana kivoja yksityiskohtia maasta ja sen luonnosta, mikä teki kierroksesta mielenkiintoisen, vaikka monessa mielessä kierros oli itselleni hieman liian turisti. 












--

Seuraathan meitä jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan