Minua pyydettiin taannoin kirjoittamaan lyhyt juttu Helsingin seudun monikkoperhe yhdistyksen lehteen. Juttu ei ole pitkä, eikä julkaisu tavoita suuren suurta määrää ihmisiä, mutta minulle tämä oli hurjan iso asia. Vihdoin tuo lehti viimein ilmestyi ja olin todella ylpeä itsestäni! Ensimmäistä kertaa minun tuottamaani tekstiä painetussa muodossa. Jaan tekstin nyt vielä teillekin, koska olen siitä aika ylpeä.
Kiitos tästä mahdollisuudesta ❤
--
Go with the flow
Reilu kaksi vuotta
sitten kävelimme mieheni kanssa ulos Helsingin Naistenklinikan ovista kädet
täynnä lappusia ja päät pyörällään. Olimme juuri saaneet kuulla odottavamme
kaksosia. Uutinen kaksosista ei tullut yllätyksenä, vaikka tuli kuitenkin.
Minulle on koko elämäni toitotettu, että tulen saamaan kaksoset, koska äitini
on kaksonen. Mieheni puolestaan on aina haaveillut kaksosista ja oli jostain
syystä ajatellutkin, että saisimme kaksoset. Joten vaikka uutinen oli yllätys,
oli se suhteellisen helppo ottaa vastaan.
Kahteen vuoteen on
mahtunut paljon. Raskausaika sujui kohdallamme hyvin ja perheemme kasvoi
lopulta heinäkuussa 2015 kahdella pienellä tytöllä. Vauvavuosi meni ohi vilauksessa
ja pääpiirteittäin on muistiin jäänyt ne hyvät asiat. Saimme viettää
vauvavuoden aikana paljon aikaa koko perheen kesken, mikä teki arjesta helppoa.
Kahden vauvan kanssa oppii nopeasti tekemään asiat rutiinilla.
Tällä hetkellä
kodissamme juoksee kaksi hyvin aktiivista tyttöä. Neitokaiset saivat jalat
alleen jo 10 kuukauden iässä ja siitä lähtien on vauhti vain kiihtynyt. Pientä
uhmaakin alkaa olla ilmassa ja se meitä vanhempia hieman kauhistuttaa. Tytöt
ovat toistensa parhaita kavereita ja pahimpia tappelupukareita. Meillä
pussataan ja purraan, halitaan ja tönitään. Arki täyttyy tanssiaskelista ja
lastenlauluista sekä loputtomista leikeistä pehmolelujen kanssa. On
ilahduttavaa seurata tyttöjen vuorovaikutusta ja yhteiseloa – he ymmärtävät
toisiaan tavalla, jota on vaikea edes kuvailla.
Minulla ei ole
kokemusta siitä, millaista on olla yhden lapsen vanhempi, mutta en usko että
kaksosvanhemmuus eroaa siitä niin paljoa. Kannattaa varautua kuitenkin siihen,
että kaksosuus kiinnostaa ja joudutte todennäköisesti vastaamaan loputtomaan
kysymystulvaan. Jo raskausaikana huomasimme sen, että ajatus kaksosista kiehtoo
suurinta osaa ihmisistä. Vuosien varrella olemme saaneet vastata kysymyksiin
kaikesta maan ja taivaan välillä – raskaus, synnytys, imetys ja vauva-arki
yleensä kaksosten kanssa on monelle kiehtova asia. Välillä tuntuu, että meidän
perhe kiinnittää huomiota, mihin ikinä menemmekin. Kesällä Helsingin täyttyessä
turisteista meidän neidit päätyivät useampaankin loma-albumiin, kun ihastuneet
turistit nappailivat neideistä kuvia.
Jos minulta
kysyttäisiin vinkkejä annettavaksi tuleville kaksostenvanhemmille, sanoisin
vain, että go with the flow. Ole
armollinen itsellesi ja anna kaikelle aikaa vähän enemmän, kuin mihin ole
tottunut. Älä pelkää pyytää apua, se on todellisuudessa osoitus rohkeudesta.
Tarinat siitä, miten 50-luvulla isoäitini hoiti pieniä keskosina syntyneitä
kaksosiaan maatilan töiden lomassa ilman juoksevaa vettä tai sähkölämmitystä
ovat opettaneet itseäni nauttimaan kaikista arkea helpottavista asioista.
Ei kommentteja
Kiitos kun kommentoit! You just made my day a bit better.