Jättimäinen perhepeti

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Meillä siirryttiin kevään korvilla jälleen uusiin nukkumisjärjestelyihin. Viime keväänä kirjoittelin tyttöjen siirtymisestä perhepedistä pinnasänkyihin - se oli projekti ja tuntui silloin hyvältä ratkaisulta. Kesä sujui hyvin tyttöjen nukkuessa omissa sängyissään. Alkusyksystä taas siirryttiin enenevissä määrin perhepetiin kun aloitin työt elokuun alussa. Oikeastaan kokonaisia öitä tytöt eivät juurikaan omissa sängyissään nukkuneet, koska isämies usein siirsi tytöt väliin jossain vaiheessa yötä. Gambialaiseen kulttuuriin ei istu yksin nukkuminen, vaan vielä aikuisiälläkin nukutaan yhdessä jonkun kanssa - jos ei puolison, niin esimerkiksi sisarusten kanssa. Isämies jakoi petinsä Gambiassa ollessaan ystävänsä kanssa, jonka kanssa siis asui saman katon alla. Gambiassa kun ei ole kovinkaan yleistä myöskään yksin asuminen. Tämä siis selittää hiukan sitä, miksi isämiehelle on niin kovin vieras ajatus siitä, että lapset nukkuisivat yksin omissa sängyissään (saati omassa huoneessaan).

Perhepeti on asia, mikä jakaa aika paljon mielipiteitä. Jossain lähteissä sitä suositellaan ja toisissa kehotetaan välttelemään. Meillä selkeästi minun vanhempieni puolesta on tullut ihmettelyä meidän nukkumisjärjestelyjä kohtaan, mutta sen kummemmin he eivät ole asiaan puuttuneet. Neuvolassa asiasta on kysytty ja 1 -vuotis neuvolassa todettiin, että voisimme siirtää lapset jo omaan huoneeseen nukkumaan. Ohitimme moiset kehotukset sujuvasti, koska se ei meistä tunnu hyvältä ajatukselta. 

Syksystä lähtien tytöt ovat siis enemmän ja vähemmän nukkuneet meidän vieressä. Aina ajoittain otin itseäni niskasta kiinni ja yritin saada heidät omiin sänkyihin nukkumaan, mutta aina se kaatui johonkin. Pikkuhiljaa siirryttiin sellaiseen järjestelyyn, että minun ollessani kotona nukuin tyttöjen kanssa sängyssä ja isämies nukkui lattialla. Kun olin töissä, isämies sai valloittaa sängyn tyttöjen kanssa. Tämäkin järjestely toimi, mutta lopulta kyllästyttiin petaamaan isämiehelle joka ilta peti lattialle ja alettiin pohtia vaihtoehtoja. 

Pohdittiin kaikenlaisia ratkaisuja, mutta lopulta koottiin tyttöjen pinnasängyt kasaan ja tilattiin olemassaolevien sänkyjen rinnalle yksi 80 cm leveä runkopatja lisää. Näin meidän sänky muuntui 160 cm leveästä 240 cm leveäksi. Makuuhuoneemme on onneksi niin hyvän kokoinen, että jättisänkymme sinne hyvin mahtuu. Ja voin kertoa, että koko perheen unenlaatu on parantunut huomattavasti! Tytöt nukkuvat nykyään yöt läpeensä, eikä me vanhemmatkaan enää heräillä kipeisiin potkuihin kyljessä.






Rinnakkain meillä on siis kolme 80 cm leveää sänkyä, jotka ovat alta kiinni toisissaan. Sänkyjä peittää kaksi petauspatjaa, joista toinen on 80 cm leveä ja toinen 160 cm leveä - näiden päällä on patjasuoja, mikä estää petareiden väliin muodostuvaa rakoa. Vielä kun löytäisin (tai jaksaisin ommella) sänkyyn sopivia lakanoita, niin kaikki olisi hyvin.

Millaisia nukkumisjärjestelyjä teillä on? 
Onko muita perhepedin kannattajia?

--

Seuraathan meitä jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Vanhemmat vapaalla

maanantai 29. toukokuuta 2017

Me vietettiin isämiehen kanssa viikonloppuna hieman kahdenkeskistä laatuaikaa. Alkuperäisenä ajatuksena oli nauttia lapsivapaata viikonloppua perjantaista sunnuntaihin, mutta neiti B sairastui viikolla enterorokkoon ja täytyi tehdä hieman uusia suunnitelmia. Koko viikonloppureissu uhkasi peruuntua kun myös neiti A:lle nousi kuume, mutta lopulta molemmat tytöt tervehtyivät ja päästiin reissuun, vaikkakin päivää tarkoitettua myöhemmin. Kieltämättä oli hieman absurdi olo kun kaarrettiin autolla parkkipaikalta - oli vaikea uskoa, että oikeasti päästiin lähtemään. 

Viikonloppureissun päätarkoituksena oli juhlia ihanien ystävien rakkautta. Samalla saatiin viettää vähän tarvittua laatuaikaa kahden kesken ja ihan vaan levätäkin - arki kahden esiuhmailijan kanssa on ajoittain aika raskasta. 











Tekipä hyvää ja olipa kivaa! 

Tytöt olivat pärjänneet mummon ja vaarin hoivissa mainiosti - ei merkkiäkään uhmasta ja kiukuttelusta. Pitäisi uskaltaa useammin ottaa aikaa ihan itselleen tai näin parisuhteelle, ei nuo lapset tunnu siitä rikki menevän. Taitaa päinvastoin olla koko perheen etu, että vanhemmat saa vähän relata ja tytöt nauttia isovanhempiensa hoivasta ja huomiosta. 


--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

7 faktaa minusta, joita et ehkä tiennyt!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Lapsiparkki-blogin Såfin haastoi kertomaan itsestään seitsemän faktaa, joita ei ole vielä paljastanut. Näitä faktoja oli hankala keksiä, mutta jos tässä olisi jotain uutta kuitenkin! 

--

Minulla on tatuointi - pieni risti vasemmassa sisänilkassa. Otin tatuoinnin muutamaa päivää ennen kuin täytin 18 kertomatta vanhemmilleni. Meni pitkään, ennen kuin vanhempani huomasivat tatuoinnin. Kärsin koko ajan tatuointikuumeesta ja minusta tatuoinnit ovat äärimmäisen kauniita - en kuitenkaan itse todennäköisesti tule koskaan enää ottamaan lisää tatuointeja.



Rakastan vesisadetta. Varsinkin kesäiset sadekuurot ja niiden jälkeen ilmassa leijaileva raikas tuoksu ovat ihania. Myös syksyiset sadepäivät ja Gambian lämpimät monsuunisateet kuuluvat lempiasioihini.

Vihaan äänekkäitä syöjiä. Ja siis oikeasti vihaan ja en voi sietää. Kammoan tilanteita, joissa joudun tällaisten ihmisten kanssa tekemisiin ja jos pystyn, niin poistun tilasta tilanteen tullen. Pystyn nimeämään useampia, joiden kanssa en mielelläni samaan pöytään istu - vaikka ihania ihmisiä muuten ovatkin! Ruoka suussa puhuminen menee myös samaan inhokategoriaan - siitä myös herkästi huomautan läheisille. 

Nukun mieluiten viileässä monen painavan peiton alla. Yövuoroissa parasta on ollut se, että sain talvellakin nukkua päivisin ikkuna auki kahden (tai kolmen) untuvapeiton alla.

Ihastun helposti. Ihmisten lisäksi kaikenlaisiin asioihin - vaatteisiin, sisustusjuttuihin, ruokiin tai vaikka taivaan pilviin. Kun oikein ihastun esimerkiksi johonkin ihmiseen, saatan olla jopa vähän päällekäyvä/innokas - vaikken siis ihastu romanttisessa mielessä. 

Jään helposti koukkuun asioihin. Tupakka, sokeri, kofeiini, tv-sarjat, kirjat - you name it. Hoksasin tämän asian jo nuorena ja osittain sen vuoksi en ole koskaan opetellut juomaan alkoholia.

Vihaan matematiikkaan ja olen siinä suhteellisen huono. Ristiriidassa tämän kanssa on se, että numerot ovat minulle helppoja ja muistan pitkiäkin numerosarjoja ulkoa. Ollessani kaupalla töissä viihdytin itseäni opettelemalla tuotteiden EAN -koodeja ja työkavereiden henkilökuntanumeroita ulkoa.

--

Any major surprises? 

Osallistukaa tekin!

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Kesän kivoimmat mekot

torstai 25. toukokuuta 2017



Meidän tytöt on ehdottomasti mekkotyttöjä! Liehuvat helmat, mitkä hulmuavat pyöriessä ja mitä voi nostella ovat meillä arkiasuja. Päiväkodissa talvella mekot olivat hieman epäkäytännöllisen oloisia, mutta nyt kesällä niistä voi nauttia huolettomasti. Lämpimällä säällä paljain säärin ja viileämpinä päivinä sukkahousujen kanssa. Meiltä löytyy mekkoja moneen makuun ja tyyliin, kirppislöydöt ja kalliimmat merkit roikkuvat vaatekaapissa sulassa sovussa. 

Tämän kesän ehdottomia lempimekkoja meillä tulee kyllä olemaan Alice & Ames merkin mekot. Ihastuin näihin mekkoihin alunperin Instagramissa ja aloin pohtia tilaamista. Syksyllä olin tekemässä tilausta kun surukseni huomasin, että verkkokauppa toimittaa Yhdysvaltojen lisäksi vain Iso-Britanniaan ja Australiaan. Laitoin jopa viestiä asiakaspalveluun, että onnistuisiko toimitus Suomeen, mutta valitettavasti se ei ollut mahdollista. 

Kauniit kuvat Instagramin feedissä loivat mekoista kuitenkin jonkinmoisen pakkomielteen ja pohdin tilaamista uudelleen. Ystäviä minulla oli kaikissa kolmessa maassa ja päädyin lopulta kysymään ystävältäni Englannissa, josko hän toimisi välittäjänä.

 And she said yes! ❤

Niinpä laitoin tilauksen vetämään ja jäin odottelemaan pakettia. Onneksi Englannin Royal mail toimii huomattavasti suomalaista kollegaansa nopeammin ja paketti rantautui todella nopeasti Suomeen. Toki ensin täytyi odottaa tovi, että paketti löysi tiensä Atlantin yli.

Odotus kuitenkin palkittiin ja nämä mekot ovat livenä ihan yhtä ihania kuin kaikissa niissä ihailemissani kuvissa. Ihanaa pehmeää puuvillaa, mikä laskeutuu kauniisti ja leikkaukset ovat myös mielestäni ihanat. Tilasin vähän riskillä kokotaulukkoa parhaani mukaan tulkiten kokoa 2T ja 3T - jotka vastaavat nyt kokemukseni mukaan noin kokoja 80/86 ja 92/98. Sopivia tällä hetkellä kaikki, mikä toki oli positiivista. 

Näitä ihanuuksia tulee vilkkumaan meidän kesäkuvissa varmasti paljon. Meillä on kyllä tällä hetkellä tytöillä niin överipaljon kesävaatteita, että ihan hirvittää. Pärjättäisiin varmaan koko kesä pesemättä pyykkiä - kuinka tässä näin pääsikään käymään? 






 Onko Alice & Ames tuttu merkki?
Ihastuttaako muita yhtä paljon kuin minua? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Erilainen äitienpäivälahja

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Viime vuonna avauduin jo siitä, miten meillä ei äitienpäivää kotona huomioida - kulttuurierot iskee kasvoille tämän asian suhteen vahvasti. Isämies ei vieläkään hahmota sitä, että minulle olisi yksinkertaisesti iso juttu tulla huomioiduksi edes yhtenä päivänä vuodessa. Jatkamme asiaan vihkiytymistä siis edelleen. Tänä vuonna taktisesti karattiin tyttöjen kanssa reissuun juuri äitienpäivän aikaan ja se oli aika hyvä ratkaisu. Parastahan äitienpäivässä on se, että saa nauttia lasten seurasta - en kaipaisikaan aamupalaa sänkyyn tai muita suuria juhlallisuuksia. Olihan se mukavaa saada nauttia hotellin runsaasta aamupalapöydästä ja päivällisen jälkeen herkuteltiin vielä jäätelöllä - oma isäni muistaa onneksi huomioida äitienpäivänä myös minut äitinä.

Tänä vuonna sain poikkeuksellisesti aivan täydellisen äitienpäivälahjan - jotain, mikä melkein vetää vertoja aamun märille onnittelusuukoille. Voitin nimittäin Instagramissa AVA tv:n ja Stockmannin äitienpäiväarvonnassa Balmuirin huivin! 

Luksusta, jota en itse olisi itselleni ostanut ja joka täydellisesti sopi äitienpäivälahjaksi. Sain itse valita tietyillä kriteereillä huivin ja valitsin Capri huivin hennon vaaleanpunaisena. Ihan täydellisen pehmeä silkin ja puuvillan liitto, mikä hellii käyttäjäänsä. Pitäisi vielä opetella tätä ihanuutta käyttämään! 




Ehkä saan teille in action -kuviakin tulevina päivinä, tuo äärimmäisen kaunis väri ei pääse edukseen näissä otoksissa. 

Mitä ihanan turhaa te olette saaneet lahjaksi tai ostaneet itsellenne?

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Meidän kokemuksia päivähoidosta

tiistai 23. toukokuuta 2017


Käytiin tänään neiti B:n kanssa laulelemassa päiväkodin kevätjuhlassa. Saatiin kutsu osallistua, vaikka tytöt ei tällä hetkellä hoidossa olekaan ja se oli minusta ihanaa. Neitiä vähän jännitti alkuun ja oli hiukan ihmeissään kun käveltiin päiväkodin portista sisään. Kolme viikkoa on pienelle suurelle ihmiselle pitkä aika ja selkeästi hän oli jo unohtanut osalta arjen aamut päiväkodissa. Toisaalta taas selkeästi huomaa, miten jotkut asiat ovat iskostuneet päähän päiväkotiuran aikana ja esimerkiksi käsien pesulle oli neiti ensimmäisenä suuntaamassa. 

Meidän tytöthän menivät hoitoon viime vuoden elokuussa ollessaan hieman reilun vuoden ikäisiä. Käytiin kesällä kerran tutustumassa ja elokuun alussa aloitettiin pehmeä lasku. Tytöt olivat päiväkodissa alusta asti tosi reippaasti. Jo ensimmäisenä päivänä jäivät hetkeksi hoitoon kaksistaan ja me isämiehen kanssa käytiin kaupassa. Itku siinä oli tullut, mutta siitäkin selvittiin. Ensimmäisen kuukauden ajan hoitoon viedessä saattoi tulla itkua - ei joka päivä, mutta useimpina. Pikku hiljaa tytöt tottuivat päiväkotiarkeen ja aamuisin jo odotettiin hoitoon menoa. Sittemmin ongelmaksi muodostuikin se, että tytöt eivät halunneet lähteä hoidosta kotiin.

Meillä harvoin tytöt olivat päiväkodissa aikaisin aamusta ja harvemmin haettiin kovin myöhään. Useimpina päivinä hoitopäivän pituus oli noin 7 tuntia, joskus vähemmän ja joskus enemmän. Syysloma, joululoma ja hiihtoloma pystyttiin viettämään perheen kesken lomaillen, eikä tyttöjen ole tarvinnut tutustua varahoitopaikkaan. Tytöt ovat päiväkotiuransa aikana sairastelleet paljon, joten vajaita hoitoviikkoja on sen ansiosta tullut. Minun arkivapaani ovat lisäksi mahdollistaneet sen, että ollaan välillä pidetty ylimääräisiä vapaita ja vietetty rauhallisia aamuja kotona ennen päiväkotia. 

Näin vajaan vuoden jälkeen voin sanoa, että me ollaan kokonaisuudessaan oltu tosi tyytyväisiä meidän päiväkotiin. Aina löytyisi parannettavaa, mutta ei mistään koskaan saa täydelistä kuitenkaan. Tyttöjen ryhmän aikuiset ovat ammattitaitoisia ja mukavia - toisten kanssa kohtaa kemiat paremmin kuin toisten, mutta kaikkiin tasavertaisesti luotan ja kaikista tytöt tuntuvat pitävän.  

Tytöt ovat oppineet päiväkodissa monia asioita ja päiväkodin varhaiskasvatus on minusta tukenut hyvin kotia. He ovat selkeästi viihtyneet hoidossa hyvin ja sinne on menty aamulla innoissaan. Päiväkodista on tarttunut into piirtämiseen ja muovailuvahalla muovailuun. Kotiin on kannettu erilaisia taideteoksia ja niistä minä ainakin nautin kovin. En osaa nimetä yhtään yksittäistä asiaa, mikä olisi opittu pelkästään päiväkodissa, mutta moni asia on siellä saanut boostia. Vasu-keskusteluja kritisoin ennen päiväkotiarkeen tutustumista, mutta nekin ovat lopulta olleet mukavia koonteja tyttöjen arjesta. Tämän vuoden aikana tytöillä oli sovitusti yhteinen vasu, mutta ensi vuonna molemmilla on jo omat. 

Vaikka päiväkotiarki näin ulkopuolisen silmin on aikamoista hulinaa ja pienelle virikkeiden tulva on melkoinen, niin en sinällään kadu, että tytöt menivät hoitoon niinkin pieninä. Päivähoito on tukenut kotiarkea ja antanut tytöille mahdollisuuden hieman irtautua minusta - tulla enemmän omiksi yksilöikseen. Päivähoidossa he ovat myös saaneet leikkiä muiden lasten kanssa ja irtautua myös toisistaan - jos olisimme olleet vain kotona, olisi usein leikkikaverina ollut pelkkä sisko. Päiväkodin arjessa on toki ollut paljon sijaisia ja välillä on huomannut sen, että ryhmää pyöritetään melko kompaktilla miehityksellä. Meidän tytöt ovat kuitenkin suhteellisen sopeutuvaisia, enkä ole huomannut muutosten vaikuttaneen heihin kovasti. Ryhmässä on myös selkeästi pyritty siihen, että ainakin joku aikuinen olisi tuttu ja turvallinen sijaisten viidakossa. 

Kovasti odotan sitä, että ensi vuoden aikana tytöt solmisivat ensimmäisiä ystävyyssuhteitaan ja saisivat ottaa 'isomman' tytön roolia, kun eivät enää ole ryhmänsä pienimpiä. 

Ensin kuitenkin nautitaan yhteisestä kesästä ja unohdetaan tavoitteellinen varhaiskasvatus kesän ajaksi!

Miten teidän päiväkotielämä on sujunut? 
Oletteko olleet tyytyväisiä vai tyytymättömiä?

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Home again

maanantai 22. toukokuuta 2017

Kotiinpaluu on aina vähän ristiriitaista, mutta tällä kertaa oli kyllä erityisen ihanaa palata kotiin, vaikka reissussakin oli hyvä olla. En tiedä, kuka oli onnellisin jälleennäkemisestä -  minä, tytöt vai lentokentällä vastassa ollut isämies. Aikamoinen ikävä ehti kahden viikon aikana tulla. 

Koska en osaa olla olematta tavoitteellinen lomallakaan, niin asetin itselleni pieniä lomatavotteita ja kerron teille, kuinka ne onnistuin täyttämään;

Tsatsikiöverit - halusin matkustaa nimenomaan Kreikkaan tai Kyprokselle ruoan takia ja yksi suurimmista herkuista on tietysti tsatsiki. Ihan hetkeen en ala tuota herkkua kotona tekemään, sen verran reilusti sitä tuli parin viikon aikana syötyä - vähinkään kerran päivässä, aika usein kaksikin. 

Someloma - ihan täysin en tässä onnistunut, mutta useamman somettoman päivän onnistuin viettämään. Sometin myös pääosin tyttöjen nukkuessa ja pyhitin heidän hereillä olo aikansa heille. 

Ainakin yhden kirjan lukeminen - tämä onnistui! Itseasiassa loman saldona oli kolme luettua kirjaa ja yksi aloitettu vielä lisäksi. 

Päivittäiset päiväunet - melkein joka päivä onnistuin tässäkin.

Rusketusrajat - checked!













Päätavoitteena oli kuitenkin arjesta irtaantuminen sekä rentoutuminen, ja nämä onnistuivat aika mainiosti. Tästä on hyvä jatkaa kesää! 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Meidän perheen matkat

lauantai 20. toukokuuta 2017

Joskus aikoinaan veljelläni oli huoneensa seinällä maailmankartta, mihin hän merkkaili maat, joissa matkustettiin. Kävin mielelläni veljeni huoneessa karttaa ihailemassa ja suunnittelin omia tulevia matkojani. Sittemmin kodeissani on toistunut teemana maailma ja maailmankartta, vaikka varsinaista maailmankarttaa ei kodistani ole koskaan löytynytkään. Olen kai odottanut, että kohdalleni osuu se oikea - the kartta. 

Isotätini jäämistöstä meille kotiutui vanha karttapallo, johon ole vallan rakastunut ja se onkin tyydyttänyt tarpeeni ostaa seinälle sijoitettava taulumainen maailmankartta. Ennen joulua törmäsin kuitenkin Bold Tuesdayn karttoihin ja klikkailin ostoskoriin useamman - vaarille ja veljelleni ostin maailmankartat irrotettavilla tarroilla, kun taas meille kotiin ostin väritettävän maailmankartan. 



Tähän karttaan on tarkoituksena värittää minun ja isämiehen matkat. Minun keltaisella ja isämiehen punaisella - näin yhteisistä kohteista lopulta tulee oranssit. Haaveilen ostavani tytöille joskus oman kartan, mihin väritellään heidän matkojaan. Toivottavasti he perivät halun tutkia maailmaa ja valloittavat monia kohteita. 

Minusta tämä on ihana. Se on yksinkertainen sisustuselementti, mutta kertoo samalla tarinaa. On mukava muistella menneitä matkoja ja toisaalta voi kunnianhimoisesti pyrkiä saamaan koko maailman väritetyksi. 


--

Seuraathan meitä jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Tänä kesänä tahtoisin...

maanantai 15. toukokuuta 2017


... käydä Suomenlinnassa ja Vallisaaressa.

... syödä paljon jätskiä.

 ... uida ja rakentaa hiekkalinnoja rantahiekkaan.

... grillata.

... käydä Korkeasaaressa moikkaamassa tiikerinpentuja.

... käydä Ruotsissa.

... viettää mahdollisimman paljon aikaa mökillä.

... käydä kirjastossa tyttöjen kanssa.


... käydä Sealifessa.

... seikkailla Helsingin saarilla.

... käydä Virossa.

... saunoa.

... lukea kirjan tai monta.


... käydä torikahvilla/-lounaalla. 

... tehdä eväsretkiä luontoon tyttöjen kanssa.

... syödä yliannostuksen mansikoita ja herneitä ja muita kesäherkkuja.

... käydä Linnanmäellä.


... tehdä road-tripin.

... viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkoillen ja touhuillen.

... leipoa mansikkakakkua.

... juhlia tyttöjen synttäreitä ystävien kanssa. 

... nauttia auringonpaisteesta hiekkalaatikon reunalla istuen. 

... veneillä.

... istua laiturin nokassa ja ihailla ilta-auringossa kylpevää järvenselkää.


--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Pikaiset lomakuulumiset

lauantai 13. toukokuuta 2017










Ajattelin ensin pitää kokonaan somelomaa tämän pariviikkoisen, olin kevään jäljiltä niin ultimaattisen uupunut, että myös ajatus blogin kirjoittamisesta uuvutti. Tuntui, että raskas kevät uuvutti koko kropan ja loppuviimein oli kyse vain selviytymisestä. Vielä kun viime viikolla sairastuin vatsatautiin, mikä lopulta kesti useamman päivän, oli voimat ihan pois. 

Maanantaina puolikuntoisena matkasin tyttöjen ja omien vanhempieni kanssa Kyprokselle. Olin niin voimaton, että en oikein osannut edes innostua  vaan kaduin koko matka-ajatusta. 

Mutta ei kaduta enää! 

Viikko aurinkoa ja lämpöä ja hyviä yöunia on tehnyt tehtävänsä. Pulikoimista uima-altaalla, tsaksikia joka aterialla, iloista kiljuvia lapsia, varpaiden upottamista rantahiekkaan ja aikaa uppoutua hyvään kirjaan - tämä oli sitä, mitä tarvitsin. Se, että joku muu vielä siivoaa ja tekee ruoat on hyvä lisä. 

Vielä toinen viikko kerätään aurinkoenergiaa ja ihania muistoja. Näillä voimilla jaksaa vaikka vähän sateisemmankin kesän. 

Tytöt uuvahtivat viimein päiväunille ja minä taidan suunnata vähäksi aikaa aurinkoon lukemaan. 

Ihanaa viikonloppua sinnekin päin maailmaa! Toivottavasti äitienpäivästä tulee vähäluminen!

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan