Vuotuinen villasukka-arvonta

Meillä on kotona hipihiljaista ja ainoa ääni, joka näppäimistön naputuksen lisäksi kuuluu on sateen ropina ikkunaan. Isämies oli armollinen ja lähti tyttöjen kanssa kaverinsa luo leikkimään, jättäen minut lepäilemään rauhassa. Lepoa nimittäin kaipailen, sillä keskiviikkona astelin Jorvin sairaalaan ja torstaina lumisateessa poistuin yhtä sappirakkoa kevyempänä. Vaikka leikkaus meni tosi hyvin ja vointi alkaa olla jo parempi, niin huomaan, että viikkokausien sairastaminen näkyy yleiskunnossa. Nyt voin onneksi vihdoin alkaa kunnolla paranemaan ja keskittymään tulevaan. 

Blogi on saanut osansa sairastelusta ja ollut verrattain hiljainen. Lupaan, että tästä pikkuhiljaa alkaa tippumaan juttua useammin - täytyy vaan voittaa tämä writers block. 


Mutta hei! Vähän jotain kivaa tähän väliin. Nimittäin havahduin siihen, että on lokakuun loppu jo ja jo perinteeksi muodostunut villasukka-arvonta on aiempina vuosina ajoittunut lokakuulle, joten miksipä ei tänäkin vuonna. 

Jos siis varpaitasi paleltaa ja kaipailet lämmikettä, niin kommentoi ja kerro mitä sinulle kuuluu ja millaiset sukat tahtoisit. Samalla saa heittää postaustoiveita ja -ideoita, jos sellaisia on. Arvontaan voi osallistua ensi viikon sunnuntaihin 5.11 asti. 


--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Syyslomailua mummolassa

Meidän perheen syksyn reissut Tallinnaan ja Kolille peruuntuivat minun sairastamiseni vuoksi, mutta onneksi päästiin lopulta viettämään edes pientä syyslomaa Jyväskylän mummolaan. Meidän syyslomaviikko alkoi ihanasti jo Helsingissä viikonlopun rentoilulla ja yhdessäololla. On ihanaa kun muutamana päivänä on jopa aurinko pilkistänyt pilvien raosta ja saanut maailman näyttämään taas vähän vähemmän harmaalta. Vietettiin viikonloppuna paljon aikaa ulkona touhuillen, haravoitiin pihaa ja riehuttiin lehtikasoissa. Käytiin koko perhe ulkona syömässä ja tytöt pääsivät eka kertaa ikinä lelukauppaan ostoksille. Molemmat saivat valita yhden lelueläimen itselleen ja molempien valinta oli hevonen - neiti A kertoi kotimatkalla, että uuden hevosen nimi on 'ystävä' ja äitin sydän saattoi vähän sulaa hellyydestä. Uudet ystävät ovatkin olleet mukana menossa sen jälkeen koko ajan. 

Mummolassa ollaan jatkettu rentoilua ja keskitytty viettämään laatuaikaa mummon ja vaarin kanssa leikkien. Neiti A:n kanssa käytiin moikkaamassa tämän kummitätiä kun taas neiti B pääsi mukaan kahvihetkelle ystävän kanssa - tarkoituksena tarjota tytöille paljon kaivattua kahdenkeskistäkin aikaa välillä, se tuppaa joskus unohtumaan. 

Me täällä rentoillaan ja yritän aktivoitua naputtelemaan juttuja tännekin vähän enemmän. Blogi tuppaa aina olemaan se ensimmäinen paikka mikä hiljenee, kun muu arki vie mennessään - paljon on ollut mielessä koko blogin tulevaisuus, mutta en ole vielä toistaiseksi valmis luopumaan rakkaasta harrastuksesta. Malttakaa siis, vaikka vähän olisi hiljaisempaakin, täällä ollaan edelleen! 







Vietetäänkö teillä syyslomaa? 

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

DIY kukka-amppeli ontelokuteesta

Minä pidän valtavan paljon kukista sekä viherkasveista. Meillä on lapsuuden kodissani aina ollut paljon kukkia ja äitini on oikea viherpeukalo, saaden kaikenlaiset kasvit kukoistamaan. Itse en valitettavasti ole perinyt hortonomigeeniä, mutta olen oppinut arvostamaan kasveja ja aina onneksi voi soittaa äidille kun kaipaa neuvoja. Kaikissa kodeissani on ollut kukkia, välillä enemmän ja välillä vähemmän - riippuen kukkien menestymisestä. Meillä on tätä nykyä myös aina jotain leikkokukkia - kauppareissut ovat minun omaa aikaani ja palkitsen itseni viikoittain kukkakimpulla sekä smoothiella Jungle juice barista.

Meidän neitokaiset ovat perineet innon kasviharrastukseen ja ovat hieman liian innokkaasti hoitamassa kasvejani, joten kukkaset on täytynyt sijoittaa taaperoiden ulottumattomiin. Yksi kiva keino tähän on ollut ikkunalla roikkuvat kukka-amppelit, jotka ovat myös kiva sisustuselementti. Kukka-amppeli on helppo tehdä itsekin solmimalla ontelokuteesta. Nämä ovat hyvin perus amppeleita, ensi kerralla lisäilen joukkoon helmiä tai kehittelen hienompia solmuja - vain taivas on rajana! 


 Tarvitset 12 metriä ontelokudetta (trikookudekin ehkä kävisi, mutta se venyy enemmän painosta) sekä sakset.

Mittaa ontelokuteesta neljä  kolmen metrin pätkää. Kerää ne nipuksi ja taita keskeltä kahtia. Solmi nipun päähän silmukkalenkki ripustusta varten - nyt sinulla on kahdeksan narua. Kannattaa ripustaa nippu tässä vaiheessa johonkin roikkumaan, niin sitä on helpompi käsitellä. Jaa nipun kuteet nyt neljään osioon ja tee aina kahdesta kuteesta solmu, noin 15 cm ekasta solmusta alaspäin. Jaa jokaisen solmun alapuolelta niput uudestaan pareiksi ja solmi uusi solmu naapurinipun toisen kuteen kanssa noin 15 cm edellisestä solmusta. Jaa vielä kertaalleen niput kahtia ja solmi viereisen nipun kuteiden kanssa noin 15 cm edellisistä. Sinulla on nyt verkko, jonka sisään voit laittaa haluamasi ruukun. Mittaile ruukun avulla pohjasolmulle paikka ja tee solmu koko kudenipusta ruukun alle, niin että solmu on aivan keskellä. 





Ruukut voisivat olla kauniimmatkin, mutta tuo altakasteluruukku on vaan hurjan kätevä keksintö. 

Onko teillä paljon viherkasveja ja/tai leikkokukkia?

(Ja kai teillä muillakin on jatkuvana sisustuselementtinä kuivausteline?)


--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa


Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Kaksikieliset kaksivuotiaat

Ajattelin vihdoin tarttua aiheeseen, mikä on roikkunut ajatuksissa ja luonnoksissa aina viime keväästä asti - nimittäin meidän tyttöjen puheen kehitys. 

Meillähän on kotona vallalla oikeastaan kolme kieltä. Itse puhun luonnollisesti suomea kun taas isämies puhuu mandinkaa ystävien sekä sukulaistensa kanssa. Keskenämme puhumme pääasiassa englantia, vaikkakin nykyään se on enemmän sellaista suomi-englanti -sekakieltä. Tytöille puhutaan suomea ja mandinkaa. Englantia he tottakai kuulevat, mutta selkeästi heille suunnattu puhe on aina suomea tai mandinkaa. 

Suomenkieli tytöillä on selkeästi vahvempi. Ensisijaisesti heidän puheensa on suomea, vaikka aina ajoittain seassa on myös mandinkaa. Tietyt asiat tulevat usein mandinkana - esimerkiksi pitkään he pyysivät vettä mandinkaksi ja kylpyyn mennessä he huikkasivat [kuo]. Hauskasti tätä nykyä he myös mieluummin laskevat yhdestä kymmeneen mandinkaksi kuin suomeksi, vaikka molemmilla kielillä se sujuu. Viime aikoina ihan yllättäin he ovat myös alkaneet välillä kiittämään englanniksi ja usein huikkaavat lähtiessään [bye bye]. 



Suomeksi puheen kehitys on ollut syksyn aikana hurjaa. Keväällä sanoja alkoi tulla enemmän ja enemmän, mutta kesän ja alkusyksyn aikana on siirrytty sanoista lauseisiin. Tällä hetkellä tulee jo useamman sanan lauseita ja välillä jopa hauskasti ihan oikeassa aikamuodossa. Itse saa olla sanoissaan tarkkana, sillä kaikki toistetaan - jokusen kerran on hymyilyttänyt kun äidin kiroamiset ovat siirtyneet lasten suuhun *hups*. 

On kiva, kun tyttöjen kanssa voi jo ihan keskustellakin. Päiväkotipäivän jälkeen aina kyselen kuulumisia ja on ihana, miten he osaavat kertoa, mitä päivän aikana on tapahtunut. Metsäretket ja kivat leikit kaverien kanssa jäävät mieleen ja niistä kerrotaan kotona tarinoita - välillä pitää vähän varmistella, että mitä joku asia mahtaa tarkoittaa, mutta aika hyvin heidän juttujaan jo ymmärtää. 

Mandinkaa tytöt ymmärtävät ihan yhtä hyvin kuin suomeakin. Arjessa kieltä ylläpitää vain isämies, mutta onneksi säännöllisesti kylässä käy myös muita mandinkaa puhuvia ja myös mummon ja muiden sukulaisten kanssa jutellessa kieli harjaantuu. Toivon, että vielä ennen tyttöjen kouluikää ehdittäisiin asua pidempi pätkä Gambiassa, jotta he omaksuisivat myös mandinkan kielen mahdollisimman hyvin. 

Mandinkan kielen ylläpitämisestä tekee hankalan myös se, että kyseinen kielihän on puhtaasti heimokieli. Se on ainoastaan puhuttu kieli ja ainakin oman kokemukseni mukaan siinä on melkoisen montaa murretta ja muunnelmaa. Hankaluus tämä on esimerkiksi siksi, että mandinkan kielisiä kirjoja ei ole olemassa - isämies lukee kyllä suomenkielisiä kirjoja tytöille mandinkaksi, mutta eihän se ihan sama asia ole. Omaa kielen opetteluani tämä on myös haitannut, minusta kun olisi kamalan kiva, että olisi sääntöjä mitä opetella ja rakentaa kieliopillisesti se kielen pohja. 

Tyttöjen keskinäinen puhekin on yhä enenevissä määrin myös muiden ymmärrettävissä. Kesällä heillä oli todella voimakas yhteinen kieli, mitä muut eivät ymmärtäneet, mutta se alkaa vähän väistyä normaalin puheenkehityksen tieltä. Toki he edelleen ymmärtävät toisiaan parhaiten ja välillä leikin tiimellyksessä ei itselläni ole aavistustakaan, mitä he toisilleen selittävät. 

Miten teidän taaperoiden puheen kehitys on edennyt? 
Onko muilla kaksosilla ollut omaa kieltä ja kuinka pitkään? 

Mandinka näytteeksi yksi ikisuosikeistani; 


ps. Tiesitkö, että J. Karjalaisen Missä se Väinö on? -biisissä lauletaan välillä mandinkaa?

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut

Pikakuulumisia toipilaalta

Syyskuu sujahti ohitse melkoisessa sumussa. On hämmentävää ajatella, että on jo lokakuu ja lempivuodenaikani syksy on vilahtanut melkein ohi jo. 

Täällä on ollut viime aikoina melko hiljaista ja ajattelin viimein kertoilla vähän kuulumisia. Ollaan pääasiassa eletty ihan normaalia arkea viime viikkoon asti. Isämies taputteli työharjoittelun pakettiin ja oli ilo seurata, miten innoissaan hän sitä teki. Tytöt ovat olleet päiväkodissa ja arki siellä on palannut uomiinsa kesän poissaolon jälkeen, iltapäivisin saa taas pihamaalta houkutella lapsia mukaansa kun tahtoisivat jäädä leikkimään. Itse olen ollut töissä ja neulonut luvattoman paljon villapaitoja sekä itselleni ihanan kaulahuivin. 

Omaa eloani on varjostanut pitkin syksyä myös erinäiset kiputilat selän ja ylävatsan alueella sekä sellainen selittämätön voimattomuus - olen toiminut ihan normaalisti, mutta puhti on ollut kokonaan pois. Viime viikolla päädyin lopulta lääkäriin voimakkaan selkäkivun vuoksi ja vielä toiseen otteeseen saadakseni selvyyden tähän voimattomuuteen. Ravasin labroissa ja nukuin kotona, voinnin koko ajan selkeästi huonontuessa. Päätettiin skipata viikonlopulle suunniteltu Tallinnan reissu ja pakattiin sen sijaan tavarat mökkiviikonloppua varten. Matkalla mökille iski lopulta sellainen kipukohtaus, että päädyinkin Tampereelle TAYSin Acutaan viettämään perjantai-iltaa ja lauantaina siirryin Meilahteen ja sisätautien päivystykseen. 

Diagnoosini oli akuutti haimatulehdus - ei kovin miellyttävä kokemus, sen voin kertoa. Sairaalassa vietin lopulta nelisen päivää ja tiistaina vihdoin kotiuduin. Tällä erää makaan siis kotona ja odottelen vielä kutsua leikkaukseen, missä minulta poistetaan sappirakko, jotta tulehduksen uusimisriski saataisiin minimoitua. 



Vielä siis vähän toipilaana, mutta nyt voin jo uskoa, että elämä voittaa. Vielä haaveilen syksyisestä metsäretkestä ja muusta syyspuuhailusta, joten toivotaan että väriloistoa riittäisi hetken aikaa. 

Miten teidän syksy on lähtenyt käyntiin?

--

Seuraathan jo Facebookissa ja Instagramissa

Tsekkaa myös Mammalandian Facebook ja kotisivut